Kodin sisustus - tuo jokaiselle niin henkilökohtainen mutta myös paljon eriäviä mielipiteitä tuova aihe. Ehkä siksi se juuri puhututtaakin; jokaisella on oikeus omaan näkemykseensä ja mielestäni rakentavassa, hyvässä hengessä käydyt sisustukseen liittyvät keskustelut voivat olla hyvinkin mielenkiintoisia ja antoisia.

Näkökulma, josta itse intouduin nyt kirjoittamaan, on niin sanottujen "blogikotien" samanlaisuus ja voiko niistä puhua millään muotoa persoonallisina? Kipinä aiheen käsittelyyn tuli viime postaukseen tulleista kommenteista, joissa muutama lukija kirjoitti harmitelleensa, kuinka inspiraatiota etsiessä useissa blogeissa nähdyt sisustukset toistavat liikaa toisiaan vailla persoonallista ilmettä. Ymmärrän hyvin tämän turhautumisen; olenhan myös itse pistänyt merkille saman ilmiön ja varmasti omalta osaltani "syyllistynyt" siihen myös itse. 

Kun rupesin pohtimaan asiaa laajemmin, mieleeni tuli neljä eri perspektiiviä, miksi samantyyppinen sisustus saattaa viehättää useita suomalaisia ja mitkä seikat saattavat siihen osaltaan myötävaikuttaa. Omat näkemykseni eivät tokikaan ole niitä ainoita oikeita, vaan ajatusten virtaa, joista voi keskustella myönteisessä ja ystävällisessä hengessä. Sattumoisin satuin myös viime viikolla lukemaan lahjakkaan Home Via Lauran kirjoituksen samasta aiheesta nimenomaan bloggaajan näkemyksestä. Laura otti kirjoituksessaan tosi kivasti huomioon lukijat ja tyylilleen uskollisena kirjoitti laadukkaan, mielenkintoisia havaintoja sisältävän postauksensa. Jos et ole sitä vielä lukenut, pääset sen lukemaan tästä. 


Ensimmäisenä näkökulmana rupesin pohtimaan, mikä määrittää persoonallisen kodin - onhan personallisuus laaja käsite.

Usein persoonallisesta kodista tulee mieleen värikkäät tekstiilit, itsetehdyt tai -tuunatut huonekalut, toisistaan poikkeavien kuosien yhdisteleminen tai kovin runsas sisustus. Voisiko kuitenkin kotiin liittyvä persoonallisuus tarkoittaa myös muutakin, kuin toisista tyyleistä vahvasti erottuvaa tai silmiin pistävää sisustusta?

Minulle persoonallinen koti merkitsee oman persoonallisuuden näkymistä kodin sisustuksessa, vähän samoin kuin vaikkapa pukeutumisessanikin. Koska olen luonteeltani rauhallinen -samoin kuin aviomieheni- ja tarvitsen ympärilleni rauhallisia ja seesteisiä elementtejä, minulle värien täyttämä koti saisi oloni levottomaksi - kun taas joku toinen sisustaja ei voisi elää ilman värejä. Omaan persoonallisuuteni sopiva kodin sisustus onkin siksi selkeälinjainen, yksinkertainen ja neutraalien värien kyllästämä. Heikki on antanut minulle vapaat kädet kodin laittoon ja nyt on jo pitkän aikaa näyttänyt siltä, että kotimme tyyli sulautuu aina vain pelkistetymmäksi ja yksinkertaisemmaksi.

Meidän kodistamme kylläkin löytyy muutamia niin sanottuja "tusinatuotteita", joita myös muiden bloggaajien kodit pitävät sisällään. Mainittakoon esimerkkinä vaikka Hayn tarjotinpöytä, Stringin Pocket-hylly ja Desenion julisteet. Miksi on näin ja sulkeeko samanlaisten koriste-esineiden tai huonekalujen omistaminen pois persoonallisuuden?

Aika. Blogeja on osuvasti verrattu aikakauslehtiin, joissa yksi postaus on ikään kuin yksi lehtiartikkeli. Kun lukija lukee lehtiartikkelin esimerkiksi keväisestä kattauksesta, harva jutusta inspiroitunut kuitenkaan ajattelee, että artikkelin kirjoittajan kaikki ajatukset pyörivät vain tuon yhden kattauksen ympärillä. Sama pätee useimmissa blogeissa. Kun sisustusbloggaaja kirjoittaa jutun esimerkiksi kodin toimivasta työpisteestä, hän on saattanut pohtia sitä vain kirjoittamaansa käyttämän ajan verran. Koska elämässä on muutakin kuin tuo työpiste, on hän saattanut poimia jo valmiiksi toimivaksi todetuista ratkaisuista ne omaa silmää miellyttävät, joita muidenkin blogeissa saattaa näkyä. Näin on käynyt meillekin.

Jos aikaa olisi elämässä rajattomasti, oma työpöytäni olisi itse tehty ja täysin uniikki, huolella suunniteltu ja materiaalit metsästä haettu. Koska tällaisen väkertämiseen ei nyt tällä hetkellä ole yksinkertaisesti aikaa (eikä lähellä olevaa paikkaa) päädyin useissa blogeissa nähtyyn ja ehkä tylsältäkin kuulostavaan Ikea-ratkaisuun, joka kuitenkin täyttää tarkoituksensa työpöytänä. Ei mikään ainutlaatuinen vaihtoehto, mutta toimii meillä. Ja toisaalta, vaikka pöytä on sama kuin useilla, sen muodostama kokonaisuus sen ympärillä olevien asioiden kanssa on oman näköiseni. Tämä vain yhtenä esimerkkinä.

Toisaalta on myös käynyt niin, että toisten kodissa hyvältä näyttävä tuote ei ole lainkaan istunut meille. Näin kävi esimerkiksi Design House Block-valaisimen kanssa, joka oli kotiimme aivan liian kolkko. Nyt sen tilalla on Anttilan valaisin, joka on paitsi käytännöllisempi, myös kodikkaampi. Samoin Ikean Lappljung Ruta-matto alkoi lopulta vilisemään silmissä ja nyt sen tilalla on ihan tavallinen, yksivärinen matto.




Kulttuuri. Meidät suomalaiset tunnetaan yleisesti ottaen tunnollisina, aitoina ja sanansa pitävinä kansalaisina. Esimerkiksi työntekijöinä meidät usein mielletään täsmällisinä, luotettavina ja oma-aloitteisina. Edellä mainitut piirteet ovat osa kulttuuriamme, osa identiteettiämme. Pidämme usein myös samoista asioista, kuten ruisleivästä, sinapista ja kahvista. Harvaa ruisleivän syöjää moititaan kuitenkaan persoonattomuudesta, joten miksi emme saisi pitää samoista asioista myös sisustuksen saralla?

Kulttuuriimme liittyen aihetta voisi vielä lähestyä kysymällä, mikä yleensä saa samanhenkiset ihmiset kokoontumaan yhteen, jakamaan ajatuksia yhteisistä mielenkiinnon kohteista, nauramaan samoille vitseille tai jotkut jopa käymään Hulluilla päivillä vain sen vuoksi, että voisivat kulkea kaupungilla keltainen kassi kädessään? Yhteenkuuluvuuden tunne. Voisiko tämäkin siis osaaltaan selittää, miksi monissa kodeissa toistuvat samat sisustukselliset ratkaisut? Rajansa toki tässäkin. Lauran mainitsema esimerkki kodin sisustuksen kopioimisesta sen vuoksi, että voisi elää jonkun toisen elämää, on aika hämmentävä ja mielestäni jopa pelottava. Mutta varmaan näinkin on voinut tapahtua.


Kuten rivit tässä postauksessa osoittavat, kodin sisustukseen vaikuttavia tekijöitä voi lähestyä monelta eri näkökulmalta ja aihe voi olla loppujen lopuksi hyvinkin syväluotaava. Silti näiden aiheiden tarkastelujen jälkeen jotkut saattavat edelleen pitää blogeissa näkyviä koteja samoista muoteista tehtyinä ja toistensa kopioina. Kuten alussa todettua, jokainen saa ilman muuta pitää oman näkemyksensä ja mielipiteistä tuskin kannattaakaan lähteä kiistelemään. Kiistelyn sijasta kaikesta voi kuitenkin keskustella ja nyt olisikin mukava lukea teidän näkemyksiänne aiheesta.

Pystyttekö te inspiroitumaan blogeissa näkyvistä kodeista? Mikä tekee teidän mielestä kodista persoonallisen ja mitä asioita te pidätte kodin sisustuksen kannalta merkityksellisinä?

Persoonaton koti?

31. tammikuuta 2017


Kodin sisustus - tuo jokaiselle niin henkilökohtainen mutta myös paljon eriäviä mielipiteitä tuova aihe. Ehkä siksi se juuri puhututtaakin; jokaisella on oikeus omaan näkemykseensä ja mielestäni rakentavassa, hyvässä hengessä käydyt sisustukseen liittyvät keskustelut voivat olla hyvinkin mielenkiintoisia ja antoisia.

Näkökulma, josta itse intouduin nyt kirjoittamaan, on niin sanottujen "blogikotien" samanlaisuus ja voiko niistä puhua millään muotoa persoonallisina? Kipinä aiheen käsittelyyn tuli viime postaukseen tulleista kommenteista, joissa muutama lukija kirjoitti harmitelleensa, kuinka inspiraatiota etsiessä useissa blogeissa nähdyt sisustukset toistavat liikaa toisiaan vailla persoonallista ilmettä. Ymmärrän hyvin tämän turhautumisen; olenhan myös itse pistänyt merkille saman ilmiön ja varmasti omalta osaltani "syyllistynyt" siihen myös itse. 

Kun rupesin pohtimaan asiaa laajemmin, mieleeni tuli neljä eri perspektiiviä, miksi samantyyppinen sisustus saattaa viehättää useita suomalaisia ja mitkä seikat saattavat siihen osaltaan myötävaikuttaa. Omat näkemykseni eivät tokikaan ole niitä ainoita oikeita, vaan ajatusten virtaa, joista voi keskustella myönteisessä ja ystävällisessä hengessä. Sattumoisin satuin myös viime viikolla lukemaan lahjakkaan Home Via Lauran kirjoituksen samasta aiheesta nimenomaan bloggaajan näkemyksestä. Laura otti kirjoituksessaan tosi kivasti huomioon lukijat ja tyylilleen uskollisena kirjoitti laadukkaan, mielenkintoisia havaintoja sisältävän postauksensa. Jos et ole sitä vielä lukenut, pääset sen lukemaan tästä. 


Ensimmäisenä näkökulmana rupesin pohtimaan, mikä määrittää persoonallisen kodin - onhan personallisuus laaja käsite.

Usein persoonallisesta kodista tulee mieleen värikkäät tekstiilit, itsetehdyt tai -tuunatut huonekalut, toisistaan poikkeavien kuosien yhdisteleminen tai kovin runsas sisustus. Voisiko kuitenkin kotiin liittyvä persoonallisuus tarkoittaa myös muutakin, kuin toisista tyyleistä vahvasti erottuvaa tai silmiin pistävää sisustusta?

Minulle persoonallinen koti merkitsee oman persoonallisuuden näkymistä kodin sisustuksessa, vähän samoin kuin vaikkapa pukeutumisessanikin. Koska olen luonteeltani rauhallinen -samoin kuin aviomieheni- ja tarvitsen ympärilleni rauhallisia ja seesteisiä elementtejä, minulle värien täyttämä koti saisi oloni levottomaksi - kun taas joku toinen sisustaja ei voisi elää ilman värejä. Omaan persoonallisuuteni sopiva kodin sisustus onkin siksi selkeälinjainen, yksinkertainen ja neutraalien värien kyllästämä. Heikki on antanut minulle vapaat kädet kodin laittoon ja nyt on jo pitkän aikaa näyttänyt siltä, että kotimme tyyli sulautuu aina vain pelkistetymmäksi ja yksinkertaisemmaksi.

Meidän kodistamme kylläkin löytyy muutamia niin sanottuja "tusinatuotteita", joita myös muiden bloggaajien kodit pitävät sisällään. Mainittakoon esimerkkinä vaikka Hayn tarjotinpöytä, Stringin Pocket-hylly ja Desenion julisteet. Miksi on näin ja sulkeeko samanlaisten koriste-esineiden tai huonekalujen omistaminen pois persoonallisuuden?

Aika. Blogeja on osuvasti verrattu aikakauslehtiin, joissa yksi postaus on ikään kuin yksi lehtiartikkeli. Kun lukija lukee lehtiartikkelin esimerkiksi keväisestä kattauksesta, harva jutusta inspiroitunut kuitenkaan ajattelee, että artikkelin kirjoittajan kaikki ajatukset pyörivät vain tuon yhden kattauksen ympärillä. Sama pätee useimmissa blogeissa. Kun sisustusbloggaaja kirjoittaa jutun esimerkiksi kodin toimivasta työpisteestä, hän on saattanut pohtia sitä vain kirjoittamaansa käyttämän ajan verran. Koska elämässä on muutakin kuin tuo työpiste, on hän saattanut poimia jo valmiiksi toimivaksi todetuista ratkaisuista ne omaa silmää miellyttävät, joita muidenkin blogeissa saattaa näkyä. Näin on käynyt meillekin.

Jos aikaa olisi elämässä rajattomasti, oma työpöytäni olisi itse tehty ja täysin uniikki, huolella suunniteltu ja materiaalit metsästä haettu. Koska tällaisen väkertämiseen ei nyt tällä hetkellä ole yksinkertaisesti aikaa (eikä lähellä olevaa paikkaa) päädyin useissa blogeissa nähtyyn ja ehkä tylsältäkin kuulostavaan Ikea-ratkaisuun, joka kuitenkin täyttää tarkoituksensa työpöytänä. Ei mikään ainutlaatuinen vaihtoehto, mutta toimii meillä. Ja toisaalta, vaikka pöytä on sama kuin useilla, sen muodostama kokonaisuus sen ympärillä olevien asioiden kanssa on oman näköiseni. Tämä vain yhtenä esimerkkinä.

Toisaalta on myös käynyt niin, että toisten kodissa hyvältä näyttävä tuote ei ole lainkaan istunut meille. Näin kävi esimerkiksi Design House Block-valaisimen kanssa, joka oli kotiimme aivan liian kolkko. Nyt sen tilalla on Anttilan valaisin, joka on paitsi käytännöllisempi, myös kodikkaampi. Samoin Ikean Lappljung Ruta-matto alkoi lopulta vilisemään silmissä ja nyt sen tilalla on ihan tavallinen, yksivärinen matto.




Kulttuuri. Meidät suomalaiset tunnetaan yleisesti ottaen tunnollisina, aitoina ja sanansa pitävinä kansalaisina. Esimerkiksi työntekijöinä meidät usein mielletään täsmällisinä, luotettavina ja oma-aloitteisina. Edellä mainitut piirteet ovat osa kulttuuriamme, osa identiteettiämme. Pidämme usein myös samoista asioista, kuten ruisleivästä, sinapista ja kahvista. Harvaa ruisleivän syöjää moititaan kuitenkaan persoonattomuudesta, joten miksi emme saisi pitää samoista asioista myös sisustuksen saralla?

Kulttuuriimme liittyen aihetta voisi vielä lähestyä kysymällä, mikä yleensä saa samanhenkiset ihmiset kokoontumaan yhteen, jakamaan ajatuksia yhteisistä mielenkiinnon kohteista, nauramaan samoille vitseille tai jotkut jopa käymään Hulluilla päivillä vain sen vuoksi, että voisivat kulkea kaupungilla keltainen kassi kädessään? Yhteenkuuluvuuden tunne. Voisiko tämäkin siis osaaltaan selittää, miksi monissa kodeissa toistuvat samat sisustukselliset ratkaisut? Rajansa toki tässäkin. Lauran mainitsema esimerkki kodin sisustuksen kopioimisesta sen vuoksi, että voisi elää jonkun toisen elämää, on aika hämmentävä ja mielestäni jopa pelottava. Mutta varmaan näinkin on voinut tapahtua.


Kuten rivit tässä postauksessa osoittavat, kodin sisustukseen vaikuttavia tekijöitä voi lähestyä monelta eri näkökulmalta ja aihe voi olla loppujen lopuksi hyvinkin syväluotaava. Silti näiden aiheiden tarkastelujen jälkeen jotkut saattavat edelleen pitää blogeissa näkyviä koteja samoista muoteista tehtyinä ja toistensa kopioina. Kuten alussa todettua, jokainen saa ilman muuta pitää oman näkemyksensä ja mielipiteistä tuskin kannattaakaan lähteä kiistelemään. Kiistelyn sijasta kaikesta voi kuitenkin keskustella ja nyt olisikin mukava lukea teidän näkemyksiänne aiheesta.

Pystyttekö te inspiroitumaan blogeissa näkyvistä kodeista? Mikä tekee teidän mielestä kodista persoonallisen ja mitä asioita te pidätte kodin sisustuksen kannalta merkityksellisinä?


Viehätyttekö valkoisesta väristä sisustuksessa? Mikäli tunnen yhtään teidän blogini lukijoiden sisustusmakua, uskon useimman teistä vastaavan myöntävästi. Sama täällä. Useimmiten sisustuslehtiä plärätessäni tai Pinterestin kuvamaailmaa ihaillessani silmiini tarttuu ensimmäiseksi kaikista vaaleimmista sävyistä rakennetut sisustuskokonaisuudet ja mitä enemmän ne sisältävät valkoista, sen parempi. Valkoinen avartaa, on väriltään rauhoittava ja puhdas, luo mielikuvan seesteisyydestä ja parhaimmillan luo tilan tuntua pieneen tilaan.



Kuitenkin, vaikka valkoinen onkin niin ihana väri ja kodissamme on sitä kosolti, olen alkanut kaipaamaan pesämme värimaailmaan pehmentäviä elementtejä ja sävyjä. Ennen meillä olikin paljon beigeä ja ruskeaa, joihin sainkin sitten totaalikyllästymisen. Beige ei edelleenkään ole se ihan omin juttu, mutta ruskean eri sävyt -erityisesti hiekka- puhuttelee nyt kovasti. Sen kaveriksi kun lisää ripauksen mustaa tai tumman harmaata, kokonaisuus muuttu heti.

Oikeastaan koko idea tähän pieneen sävyjen freesaukseen lähti näistä kuvissa olevista kruunukynttilöistä. Aavistuksellinen lisäys murrettuja luonnon sävyjä saa valkoisenkin näyttämään valkoisemmalta ja samalla huoneen yleisilme muuttuu kertaheitolla. Pienenä huvittavana lisäyksenä mainittakoon, että maalasimme vastikään hiekan värisen keittiönseinämme valkoiseksi, mutta se oli täysin harkittu veto. Nyt keittiömme toisen seinän hiekan värinen kukkatapetti ja tumman ruskea laminaatti erottuvat paremmin päässeen enemmän oikeuksiinsa.



Pidättekö te sisustuksessa enemmän kokovalkoisesta vai pehmennättekö sitä luonnon sävyillä vai kenties joillain muilla väreillä?

Onko kaiken oltava valkoista?

23. tammikuuta 2017


Viehätyttekö valkoisesta väristä sisustuksessa? Mikäli tunnen yhtään teidän blogini lukijoiden sisustusmakua, uskon useimman teistä vastaavan myöntävästi. Sama täällä. Useimmiten sisustuslehtiä plärätessäni tai Pinterestin kuvamaailmaa ihaillessani silmiini tarttuu ensimmäiseksi kaikista vaaleimmista sävyistä rakennetut sisustuskokonaisuudet ja mitä enemmän ne sisältävät valkoista, sen parempi. Valkoinen avartaa, on väriltään rauhoittava ja puhdas, luo mielikuvan seesteisyydestä ja parhaimmillan luo tilan tuntua pieneen tilaan.



Kuitenkin, vaikka valkoinen onkin niin ihana väri ja kodissamme on sitä kosolti, olen alkanut kaipaamaan pesämme värimaailmaan pehmentäviä elementtejä ja sävyjä. Ennen meillä olikin paljon beigeä ja ruskeaa, joihin sainkin sitten totaalikyllästymisen. Beige ei edelleenkään ole se ihan omin juttu, mutta ruskean eri sävyt -erityisesti hiekka- puhuttelee nyt kovasti. Sen kaveriksi kun lisää ripauksen mustaa tai tumman harmaata, kokonaisuus muuttu heti.

Oikeastaan koko idea tähän pieneen sävyjen freesaukseen lähti näistä kuvissa olevista kruunukynttilöistä. Aavistuksellinen lisäys murrettuja luonnon sävyjä saa valkoisenkin näyttämään valkoisemmalta ja samalla huoneen yleisilme muuttuu kertaheitolla. Pienenä huvittavana lisäyksenä mainittakoon, että maalasimme vastikään hiekan värisen keittiönseinämme valkoiseksi, mutta se oli täysin harkittu veto. Nyt keittiömme toisen seinän hiekan värinen kukkatapetti ja tumman ruskea laminaatti erottuvat paremmin päässeen enemmän oikeuksiinsa.



Pidättekö te sisustuksessa enemmän kokovalkoisesta vai pehmennättekö sitä luonnon sävyillä vai kenties joillain muilla väreillä?




Oho, tuli pakottava tarve päästä näppikselle. 

Ja ihan randomisti:

Aika hyvin tuli arvattua seuraava Vain Elämää-kattaus.

Olispa meillä vaaleanliiloja tulppaaneja.

Voikohan ääniyliherkkyyttä parantaa? 

Olipa ihana tunne kun uusi ystäväni soitti tänään.


Enhän ole ainoa, joka ei voi nukkua kaapinovet auki?

Ei vitsit, miten kuvankäsittely tuli helpommaksi. Kiitos vinkeistä kuuluu Beauty of Lifelle!

Kun flunssa helpottaa, väsään meille "tiiliseinän" työnurkkaukseen Dc Fixillä.

Tulipa hyvä välipalasmoothie.

Pitäiskö poistaa Instagramin Seuraajat+ appi?

Meillä on liian hämärää, valaistus pitäisi tsekkaa uusiksi.

Ihanaa kun tulee kevät!

Sen semmoista.

Aivan randomisti

22. tammikuuta 2017




Oho, tuli pakottava tarve päästä näppikselle. 

Ja ihan randomisti:

Aika hyvin tuli arvattua seuraava Vain Elämää-kattaus.

Olispa meillä vaaleanliiloja tulppaaneja.

Voikohan ääniyliherkkyyttä parantaa? 

Olipa ihana tunne kun uusi ystäväni soitti tänään.


Enhän ole ainoa, joka ei voi nukkua kaapinovet auki?

Ei vitsit, miten kuvankäsittely tuli helpommaksi. Kiitos vinkeistä kuuluu Beauty of Lifelle!

Kun flunssa helpottaa, väsään meille "tiiliseinän" työnurkkaukseen Dc Fixillä.

Tulipa hyvä välipalasmoothie.

Pitäiskö poistaa Instagramin Seuraajat+ appi?

Meillä on liian hämärää, valaistus pitäisi tsekkaa uusiksi.

Ihanaa kun tulee kevät!

Sen semmoista.


Blogeissa pyörii aika-ajoin haasteita, joihin tykkään itsekin silloin tällöin tarttua. En muista vielä tehneeni tällaista Milloin viimeksi-haastetta, joten olkoon tämä viikonlopun postausaiheeni. Postauksen lopussa vinkkaan muutamista itseäni kovastikin inspiroinneista Instagram-tileistä! Tekstiä kuvittaa viime syksynä otetut kuvat, jotka otimme rakkaan ystäväni Nooran kanssa upeana auringonsäteiden hellimänä päivänä.

Milloin viimeksi...

Ilahduin... eilen, kun tapasin sukulaisiani.

Nauroin... meillä nauretaan kotona todella paljon, päivittäin. Huumori on asia, joka kantaa.

Itkin... tällä viikolla, kun katsoimme tunteisiin vetoavan historiaan sijoittuvan leffan.



Suutuin... Suutun todella harvoin ja näin äkkiseltään ei tule mieleen viime kertaa.

Harmistuin... Eilen.

Kokeilin jotain uutta... Viime kuukausien päivä kerrallaan eläminen on ollut uusi kokemus. Elikkä siis koko ajan.

Urheilin... No tota.. mikä oli seuraava kysymys?


Häkellyin... Viime viikolla, kun rakas ystäväni Katri yllätti minut yhteisellä päivällä ja häkellyttävillä lahjoilla. Tuli aivan puskista, ja haukon henkeäni vieläkin.

Luin... Aloitan joka aamun lukemalla pienen pätkän.

Herkuttelin... Hahaa, joka päivä!



Ostin... Jos ostoksia ruokakaupasta ei lasketa, niin en muista milloin olisin viimeksi shoppaillut. On käynyt pikemminkin toisinpäin; olemme myyneet pois valtavasti tavaraa ja puolet garderoobistani on kokenut inflaation. Enkä muuten malta odottaa, että pääsen näyttämään miten pelkistetty olohuoneemme sisustus tätä nykyä on.

Tapasin... Eilen tapasin sukulaisia, sitä edellisenä päivänä kahta ystävää.

Päätin... tällä viikolla, että kuntosalikortti on hankittava, tai muuten (olematon) kuntoni saa olemukseni näyttämään perunasäkiltä.

Inspiroiduin... myöskin tällä viikolla, kun selasin Instagramista kauniita kuvia uusimmista seuraamistani IG-tileistä. Suosittelen tsekkaamaan esimerkiksi näitä tilejä:

@katritolvanen  Jokaisen kuvan herkkä ja suloinen tunnelma arjesta saa minut hyvälle tuulelle!

@oma_koti_valkoinen  Valkoinen ja avara koti höystettynä ripauksella mustaa, pure love!

@juliaakristiinaa   Miksi oma kotini ei ollut näin kaunis ollessani 22? Niin ihana, etten saa sanotuksi!

@riks_raks_poks  Mustavalkoinen tyyli uppoaa ja tilin nerokkaat kuvakulmat opettavat uutta!

@lindapiip Lindan pukeutumis- ja sisustustyyli on hienostunut ja ihanan naisellinen!

@minnamailla Kauniita kuvia arjesta, pukeutumisesta ja kotoa. Pisteet työpisteen mustalle seinälle!

@via.johanna Johannan kodin yksnkertainen mutta kaunis sisustus on juuri sellainen, millaisen toivoisin meillekin!

@_minnalla_  Kotoisa tunnelma tyylikkäässä kodissa! Mitään ei ole liikaa vaan sopivasti, tykkään!

@heidimarianna Tutustuin tähään tiliin vasta eilen, mutta sekunnin sadasosassa halkesin ihastuksesta!

Kaikki nämä tilit ovat ihan käsittämättömän kauniita, persoonallisia ja hyvää mieltä tuotavia. Toivoisinpa itsekin omaavani edes kolmasosan näiden naisten kuvaustaidoista, mutta ehkäpä juuri siksi inspiroituminen onkin niin kiehtovaa; aina voi oppia uutta!

Tämän viikon postausaiheet ovatkin olleet aikalailla oma elämä-painoitteisia, joten tulevalla viikolla on vaihteeksi tulossa sisustukseen liittyviä aiheita. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Kuvat: @withnorah

Milloin viimeksi?

21. tammikuuta 2017


Blogeissa pyörii aika-ajoin haasteita, joihin tykkään itsekin silloin tällöin tarttua. En muista vielä tehneeni tällaista Milloin viimeksi-haastetta, joten olkoon tämä viikonlopun postausaiheeni. Postauksen lopussa vinkkaan muutamista itseäni kovastikin inspiroinneista Instagram-tileistä! Tekstiä kuvittaa viime syksynä otetut kuvat, jotka otimme rakkaan ystäväni Nooran kanssa upeana auringonsäteiden hellimänä päivänä.

Milloin viimeksi...

Ilahduin... eilen, kun tapasin sukulaisiani.

Nauroin... meillä nauretaan kotona todella paljon, päivittäin. Huumori on asia, joka kantaa.

Itkin... tällä viikolla, kun katsoimme tunteisiin vetoavan historiaan sijoittuvan leffan.



Suutuin... Suutun todella harvoin ja näin äkkiseltään ei tule mieleen viime kertaa.

Harmistuin... Eilen.

Kokeilin jotain uutta... Viime kuukausien päivä kerrallaan eläminen on ollut uusi kokemus. Elikkä siis koko ajan.

Urheilin... No tota.. mikä oli seuraava kysymys?


Häkellyin... Viime viikolla, kun rakas ystäväni Katri yllätti minut yhteisellä päivällä ja häkellyttävillä lahjoilla. Tuli aivan puskista, ja haukon henkeäni vieläkin.

Luin... Aloitan joka aamun lukemalla pienen pätkän.

Herkuttelin... Hahaa, joka päivä!



Ostin... Jos ostoksia ruokakaupasta ei lasketa, niin en muista milloin olisin viimeksi shoppaillut. On käynyt pikemminkin toisinpäin; olemme myyneet pois valtavasti tavaraa ja puolet garderoobistani on kokenut inflaation. Enkä muuten malta odottaa, että pääsen näyttämään miten pelkistetty olohuoneemme sisustus tätä nykyä on.

Tapasin... Eilen tapasin sukulaisia, sitä edellisenä päivänä kahta ystävää.

Päätin... tällä viikolla, että kuntosalikortti on hankittava, tai muuten (olematon) kuntoni saa olemukseni näyttämään perunasäkiltä.

Inspiroiduin... myöskin tällä viikolla, kun selasin Instagramista kauniita kuvia uusimmista seuraamistani IG-tileistä. Suosittelen tsekkaamaan esimerkiksi näitä tilejä:

@katritolvanen  Jokaisen kuvan herkkä ja suloinen tunnelma arjesta saa minut hyvälle tuulelle!

@oma_koti_valkoinen  Valkoinen ja avara koti höystettynä ripauksella mustaa, pure love!

@juliaakristiinaa   Miksi oma kotini ei ollut näin kaunis ollessani 22? Niin ihana, etten saa sanotuksi!

@riks_raks_poks  Mustavalkoinen tyyli uppoaa ja tilin nerokkaat kuvakulmat opettavat uutta!

@lindapiip Lindan pukeutumis- ja sisustustyyli on hienostunut ja ihanan naisellinen!

@minnamailla Kauniita kuvia arjesta, pukeutumisesta ja kotoa. Pisteet työpisteen mustalle seinälle!

@via.johanna Johannan kodin yksnkertainen mutta kaunis sisustus on juuri sellainen, millaisen toivoisin meillekin!

@_minnalla_  Kotoisa tunnelma tyylikkäässä kodissa! Mitään ei ole liikaa vaan sopivasti, tykkään!

@heidimarianna Tutustuin tähään tiliin vasta eilen, mutta sekunnin sadasosassa halkesin ihastuksesta!

Kaikki nämä tilit ovat ihan käsittämättömän kauniita, persoonallisia ja hyvää mieltä tuotavia. Toivoisinpa itsekin omaavani edes kolmasosan näiden naisten kuvaustaidoista, mutta ehkäpä juuri siksi inspiroituminen onkin niin kiehtovaa; aina voi oppia uutta!

Tämän viikon postausaiheet ovatkin olleet aikalailla oma elämä-painoitteisia, joten tulevalla viikolla on vaihteeksi tulossa sisustukseen liittyviä aiheita. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Kuvat: @withnorah

Tämän viikon biisilista tuntui haasteelliselta. Ei siksi, etten tietäisi mistä kappaleista kirjoittaa vaan siksi, että kuuntelemieni kappaleiden seasta oli vaikea valita viisi parasta. Musiikin maailma kun on loputon!

Viime viikkoon verrattuna tämän viikon musiikillinen kattaus on ollut astetta keveämpi kuin mollivoittoinen. Löytyykö listalta omia lemppareitanne?

Eva Cassidy / Autumn Leaves

Tämän kappaleen intensiivisyys tunkeutuu joka kerta sydämeni sisimpiin osiin saaden minut toisaalta myös surulliseksi lahjakkaan artistin nuoren elämän päättymisestä.

Paul McCartney / Dance Tonight

Isäni yksi lempiartisteista; tästä biisisistä tulee hyvälle mielelle ja jalkaa alkaa väkisinkin vipattamaan.

Emma Salokoski / Veden alla

Vahva kappale, jonka voimakasta vaikutusta en pysty edes täysin kuvailemaan. Ehdottomasti yksi kaikkien aikojen lempikappaleistani, johon en pysty kyllästymään.

Coldplay /  Midnight

Coldplayta jo vuosia kuunnelleeni tämä kappale nousi heti heidän tuotantonsa omaan TOP 5:een. Luonnehtisin kappaletta abstraktiksi, jossa sen moniuloitteisuus kiehtoo. Haaveenani olisi päästä kuulemaan tämä joskus soitettuna livenä!

Ben Howard / Conrad

Kuulin tämän kappaleen ensimmäistä kertaa alkuvuodesta ja ihastuin siihen heti. Sävelten soinnissa mieleni lähti matkalle johonkin lämpimään ja pystyin melkein haistamaan meren tuoksun ja kuulemaan vaahtoavien aaltojen kohinan.

Monta kappaletta tuntuu uupuvan listalta muun muassa Happoradion tuotannosta, mutta lisään ne todennäköisesti seuraavan viikon vitoseen. Hyvää viikonloppua!

Viikon biisilista

20. tammikuuta 2017


Tämän viikon biisilista tuntui haasteelliselta. Ei siksi, etten tietäisi mistä kappaleista kirjoittaa vaan siksi, että kuuntelemieni kappaleiden seasta oli vaikea valita viisi parasta. Musiikin maailma kun on loputon!

Viime viikkoon verrattuna tämän viikon musiikillinen kattaus on ollut astetta keveämpi kuin mollivoittoinen. Löytyykö listalta omia lemppareitanne?

Eva Cassidy / Autumn Leaves

Tämän kappaleen intensiivisyys tunkeutuu joka kerta sydämeni sisimpiin osiin saaden minut toisaalta myös surulliseksi lahjakkaan artistin nuoren elämän päättymisestä.

Paul McCartney / Dance Tonight

Isäni yksi lempiartisteista; tästä biisisistä tulee hyvälle mielelle ja jalkaa alkaa väkisinkin vipattamaan.

Emma Salokoski / Veden alla

Vahva kappale, jonka voimakasta vaikutusta en pysty edes täysin kuvailemaan. Ehdottomasti yksi kaikkien aikojen lempikappaleistani, johon en pysty kyllästymään.

Coldplay /  Midnight

Coldplayta jo vuosia kuunnelleeni tämä kappale nousi heti heidän tuotantonsa omaan TOP 5:een. Luonnehtisin kappaletta abstraktiksi, jossa sen moniuloitteisuus kiehtoo. Haaveenani olisi päästä kuulemaan tämä joskus soitettuna livenä!

Ben Howard / Conrad

Kuulin tämän kappaleen ensimmäistä kertaa alkuvuodesta ja ihastuin siihen heti. Sävelten soinnissa mieleni lähti matkalle johonkin lämpimään ja pystyin melkein haistamaan meren tuoksun ja kuulemaan vaahtoavien aaltojen kohinan.

Monta kappaletta tuntuu uupuvan listalta muun muassa Happoradion tuotannosta, mutta lisään ne todennäköisesti seuraavan viikon vitoseen. Hyvää viikonloppua!


Vuoden vaihtuessa oli taas aika pohtia turvautuako ajanhallintaan sähköisessä vai paperisessa versiossa. Puhelimen kalenteri on ollut jo monena vuotena ahkerassa käytössäni, vaikka viimekin vuonna hankin paperisen almanakan. Välillä sitä kuitenkin pyörittelee ajatusta mitäpä jos kaikki merkinnät katoavat bittiavaruuteen ja sitä kautta tulen menoistani ihan ulalle? Noh, sitä varten on tietenkin esimerkiksi pilvipalvelu, mutta vanhan liiton ihmisenä minun on myönnettävä, etten osaa käyttää sitä. Edes Dropboxia tai muita ulkoisia kuvapankkeja en hallitse, kröhöm. Olisi ehkä syytä opetella. ;)

Tänä vuonna päädyin kuin päädyinkin paperiseen kalenteriin, mutten kaikista etsinnöistäni huolimatta löytänyt sitä oman näköistä. Viime viikolla ammatiliitossani kuitenkin asioidessani ystävällinen virkailija ojensi minulle tämän vuoden kalenterin, joka sattui olemaan juuri oikean kokoinen! Lähtöä tehdessä kiitin häntä toistamiseen ja kalenteria laukkuun sujauttaessani sain idean; kalenterin kannethan voisi tuunata kaapissani olevilla jämäpaloilla marmorikuvioisella Dc Fixillä!




Tuunaus sujui todella kivuttomasti ja väksinkin tuli mieleen kouluajat, kun kirjojen kansia päällystettin kontaktimuovilla. Tosin silloin päällystäminen ei ollut vaivatonta, liekö siis kädentaidot petraantuneet viidessätoista vuodessa.

Kun kalenterin kannet olivat valmiit, lisäsin niihin merkityksellisen yksityiskohdan. Rakas ystäväni Nea ojensi minulle yhtenä päivänä Dymolla tekemänsä pienen tekstin, jossa minua ajatellen hän oli kirjoittanut tekstin Jenna-rakas. Näin kaunis ystävän lämmin ele toi sydämeeni valtavan lämmön ja kiitollisuuden aallon ja tuon tekstin haluan lukea joka päivä. Nyt se ilahduttaa minua kalenterini etukannessa. Juuri tällaisia eleitä tarkoitin, kun kirjoitin aiemmin, että ihan hukun ystävien ja läheisten osoittamaan rakkauteen. Onnekas minä!




Nyt kelpaa kirjoitella menoja sun muita uuteen tämän vuoden kalenteriin. Erityisesti odotan maaliskuun alkua, kun meillä on kahdeksanvuotis-hääpäivä. Milloin se aika oikein hurahti? 

Marmoroidut kalenterin kannet

18. tammikuuta 2017



Vuoden vaihtuessa oli taas aika pohtia turvautuako ajanhallintaan sähköisessä vai paperisessa versiossa. Puhelimen kalenteri on ollut jo monena vuotena ahkerassa käytössäni, vaikka viimekin vuonna hankin paperisen almanakan. Välillä sitä kuitenkin pyörittelee ajatusta mitäpä jos kaikki merkinnät katoavat bittiavaruuteen ja sitä kautta tulen menoistani ihan ulalle? Noh, sitä varten on tietenkin esimerkiksi pilvipalvelu, mutta vanhan liiton ihmisenä minun on myönnettävä, etten osaa käyttää sitä. Edes Dropboxia tai muita ulkoisia kuvapankkeja en hallitse, kröhöm. Olisi ehkä syytä opetella. ;)

Tänä vuonna päädyin kuin päädyinkin paperiseen kalenteriin, mutten kaikista etsinnöistäni huolimatta löytänyt sitä oman näköistä. Viime viikolla ammatiliitossani kuitenkin asioidessani ystävällinen virkailija ojensi minulle tämän vuoden kalenterin, joka sattui olemaan juuri oikean kokoinen! Lähtöä tehdessä kiitin häntä toistamiseen ja kalenteria laukkuun sujauttaessani sain idean; kalenterin kannethan voisi tuunata kaapissani olevilla jämäpaloilla marmorikuvioisella Dc Fixillä!




Tuunaus sujui todella kivuttomasti ja väksinkin tuli mieleen kouluajat, kun kirjojen kansia päällystettin kontaktimuovilla. Tosin silloin päällystäminen ei ollut vaivatonta, liekö siis kädentaidot petraantuneet viidessätoista vuodessa.

Kun kalenterin kannet olivat valmiit, lisäsin niihin merkityksellisen yksityiskohdan. Rakas ystäväni Nea ojensi minulle yhtenä päivänä Dymolla tekemänsä pienen tekstin, jossa minua ajatellen hän oli kirjoittanut tekstin Jenna-rakas. Näin kaunis ystävän lämmin ele toi sydämeeni valtavan lämmön ja kiitollisuuden aallon ja tuon tekstin haluan lukea joka päivä. Nyt se ilahduttaa minua kalenterini etukannessa. Juuri tällaisia eleitä tarkoitin, kun kirjoitin aiemmin, että ihan hukun ystävien ja läheisten osoittamaan rakkauteen. Onnekas minä!




Nyt kelpaa kirjoitella menoja sun muita uuteen tämän vuoden kalenteriin. Erityisesti odotan maaliskuun alkua, kun meillä on kahdeksanvuotis-hääpäivä. Milloin se aika oikein hurahti? 


Musiikki on aina ollut todella lähellä sydäntäni. Siksi olen ollut todella onnekas, että olen saanut vierelleni puolison, joka jakaa saman rakkauden ja jos mahdollista, vieläkin syvemmin. Heikin musiikkimaku ja myös -tietämys on todella laaja, ja onkin ollut ihana tunne oppia hänen kauttaan musiikista koko ajan enemmän! Aikaisemmin en ollut yhtään sisällä esimerkiksi jazz-genressä, mutta nyt sekin jo menee Heikin sinnikkään koulutuksen ansiosta, hahah!

Olen jo pitkään pohtinut uutta aihealuetta blogiini musiikillisesta näkökulmasta. Siksi päätin rohkaistua aloittamaan uuden viikottaisen postaussarjan, jossa kerron kunkin viikon kuunneltuimpia rytmipoljentoja. Lista ei tokikaan ole tyhjentävä, koska musiikki soi meillä koko valveillaoloaikamme. Listaan näihin kirjoituksiini kuitenkin viisi viikon aikana minua puhuttelevinta laulelmaa. Mukava olisi myös lukea, tuleeko näissä stygeissä teille tärkeitä kappaleita ja miten musiikki vaikuttaa teihin?

Tässä ensimmäinen biisilistani tältä viikolta, joka on hyvin suomi- ja jokseenkin mollivoittoinen. Kas kummaa. ;)


Mikko Harju / Mä olen tässä

Sympaattinen Mikko laulaa duettoparinsa kanssa kahden ihmisen läsnäolosta toisilleen. Tästä kappaleesta tulee aina hyvälle mielelle!

Ultramariini / Hän haluaa heijastuksen

Hämeenlinnalainen Ultramariini säväyttää Ydin-levyllään ja mielestäni tämä kipale on levyn kirkkaimpia helmiä! Kappaleen tunnelma vie mukanaan heti ensitahdista lähtien. 

Juha Tapio & Johanna Kurkela / Rakastettu

Kaunis duetto herkistää minut sanoillaan ja tulkinnallaan.

Pauli Hanhimiemi / Suru teki lähtöään

Tämä kappale on soinut repeatilla usein. Sen sanoma alakulon kohtaamisesta ja siitä selvitymisestä on tukea ja lohtua tuova. Todella merkityksellinen ja sydämessäni paikan saanut kappale.

Don Huonot / Tuulee

En ole koskaan ollut mikään erityinen Donkkarit-fani, mutta tämän kappaleen sanat ovat todella lähellä sydäntäni.

"Hei koita unohtaa nuo asiat, jotka sua öisin valvottaa
hei, koita uskaltaa vain tuulen vietäväksi sukeltaa
kaikkein vaikeinta on luottaa
mutta ilman sitä ei mitään saa
mä puhallan ja sä nouset ilmaan."


Mitä pidätte uudesta postaussarjasta? 

Viikon biisilista

13. tammikuuta 2017


Musiikki on aina ollut todella lähellä sydäntäni. Siksi olen ollut todella onnekas, että olen saanut vierelleni puolison, joka jakaa saman rakkauden ja jos mahdollista, vieläkin syvemmin. Heikin musiikkimaku ja myös -tietämys on todella laaja, ja onkin ollut ihana tunne oppia hänen kauttaan musiikista koko ajan enemmän! Aikaisemmin en ollut yhtään sisällä esimerkiksi jazz-genressä, mutta nyt sekin jo menee Heikin sinnikkään koulutuksen ansiosta, hahah!

Olen jo pitkään pohtinut uutta aihealuetta blogiini musiikillisesta näkökulmasta. Siksi päätin rohkaistua aloittamaan uuden viikottaisen postaussarjan, jossa kerron kunkin viikon kuunneltuimpia rytmipoljentoja. Lista ei tokikaan ole tyhjentävä, koska musiikki soi meillä koko valveillaoloaikamme. Listaan näihin kirjoituksiini kuitenkin viisi viikon aikana minua puhuttelevinta laulelmaa. Mukava olisi myös lukea, tuleeko näissä stygeissä teille tärkeitä kappaleita ja miten musiikki vaikuttaa teihin?

Tässä ensimmäinen biisilistani tältä viikolta, joka on hyvin suomi- ja jokseenkin mollivoittoinen. Kas kummaa. ;)


Mikko Harju / Mä olen tässä

Sympaattinen Mikko laulaa duettoparinsa kanssa kahden ihmisen läsnäolosta toisilleen. Tästä kappaleesta tulee aina hyvälle mielelle!

Ultramariini / Hän haluaa heijastuksen

Hämeenlinnalainen Ultramariini säväyttää Ydin-levyllään ja mielestäni tämä kipale on levyn kirkkaimpia helmiä! Kappaleen tunnelma vie mukanaan heti ensitahdista lähtien. 

Juha Tapio & Johanna Kurkela / Rakastettu

Kaunis duetto herkistää minut sanoillaan ja tulkinnallaan.

Pauli Hanhimiemi / Suru teki lähtöään

Tämä kappale on soinut repeatilla usein. Sen sanoma alakulon kohtaamisesta ja siitä selvitymisestä on tukea ja lohtua tuova. Todella merkityksellinen ja sydämessäni paikan saanut kappale.

Don Huonot / Tuulee

En ole koskaan ollut mikään erityinen Donkkarit-fani, mutta tämän kappaleen sanat ovat todella lähellä sydäntäni.

"Hei koita unohtaa nuo asiat, jotka sua öisin valvottaa
hei, koita uskaltaa vain tuulen vietäväksi sukeltaa
kaikkein vaikeinta on luottaa
mutta ilman sitä ei mitään saa
mä puhallan ja sä nouset ilmaan."


Mitä pidätte uudesta postaussarjasta? 


Tämä viikko on ollut eritynen. Olen saanut vastaanottaa ystäviltäni niin paljon rakkautta, lämpöä ja tukea, että tuntuu, että hukun rakkauden tulvaan! <3 On ollut ihan uusi tunne uskaltaa vastaanottaa kaikkea apua, mitä minulle on tarjottu ja myöskin oivaltaa, että kaikesta voi selvitä. Olen sen toki aina tiennyt, mutta nyt konkreettisesti taas kokenut.


Olen yrittänyt säilyttää arjessani tietyt rutiinit, joista en poikkea oikealle enkä vasemmalle. Yksi tällainen rutiini on nauttia kunnon aamu- että iltapäiväkahvit laadukkaista pavuista. Kahvihetki on minulle nautinto ja sen nautinnon kruunaa moninkertaisesti, jos sen saa viettää ystävien seurassa. Tämän olen saanut tehdä useaan otteeseen tällä viikolla ja yhdet kahvitreffit odottavat taas lauantaina. Nämä hetket ovat arjessa niitä merkityksellisiä ilon pilkahduksia, joista saa paljon iloa.


Mitä voimauttavia arkirutiineja te olette havainneet hyviksi?

Kahvin ja ystävyyden voimalla

12. tammikuuta 2017



Tämä viikko on ollut eritynen. Olen saanut vastaanottaa ystäviltäni niin paljon rakkautta, lämpöä ja tukea, että tuntuu, että hukun rakkauden tulvaan! <3 On ollut ihan uusi tunne uskaltaa vastaanottaa kaikkea apua, mitä minulle on tarjottu ja myöskin oivaltaa, että kaikesta voi selvitä. Olen sen toki aina tiennyt, mutta nyt konkreettisesti taas kokenut.


Olen yrittänyt säilyttää arjessani tietyt rutiinit, joista en poikkea oikealle enkä vasemmalle. Yksi tällainen rutiini on nauttia kunnon aamu- että iltapäiväkahvit laadukkaista pavuista. Kahvihetki on minulle nautinto ja sen nautinnon kruunaa moninkertaisesti, jos sen saa viettää ystävien seurassa. Tämän olen saanut tehdä useaan otteeseen tällä viikolla ja yhdet kahvitreffit odottavat taas lauantaina. Nämä hetket ovat arjessa niitä merkityksellisiä ilon pilkahduksia, joista saa paljon iloa.


Mitä voimauttavia arkirutiineja te olette havainneet hyviksi?

Kulunut viikonloppu toi mukanaan paljon hyvää, vaikka huomaankin sen myös toisaalta väsyttäneen. Tämän jonkinlaisen uupumuksen myötä olen joutunut toteamaan, kuinka voimavarani mukavaankin toimintaan ovat varsin rajalliset, vaikka halua olisikin tehdä vaikka ja mitä. Siitä huolimatta viikonloppu toi mukanaan paljon iloa ja hyvää mieltä.

Perjantaisin minulla on niin sanottu "mummo-päivä", jolloin käyn tervehtimässä äidin äitiä palvelutalossa ja isäni vanhempia, jotka asuvat vielä kotona. Isäni vanhemmat ovat olleet aviossa 65 vuotta ja heidän rakkautensa liikuttaa aina vain. Auttelen heitä käytännön asioissa niin hyvin kuin vain voin, samalla kun mummini jakaa hyviä elämänohjeita ukin niihin oman huumorinhöysteensä lisäen. Totean usein, miten raskasta on nähdä vanhuuden tuomat vaivat rakkailla läheisillä, mutta samalla saan iloa siitä, että voin osoittaa heille rakkauttani antaen aikaani ja voimiani heidän hyväkseen.


Lauantai-aamun ulkoilusuunnitelmat kaatuivat sankkaan lumipyryyn, mutta sisällä odottikin mukavaa työsarkaa. Sain vihdoin ja viimein maalattua kotimme pari seinää ja samalla innolla myytyä tavaraa Torissa. Seinillä olevat taulutkin otettiin alas uudelleen järjestelyä varten ja huomenna naputtelemme ne paikoilleen.

Illalla kävimme naapurissa asuvien ystäviemme kanssa katsomassa LUX:in ja kieltämättä oli hienoa valotaidetta kulttuurin nälkäisille tarjolla! Parituntisen kierroksen jälkeen maistuikin itsetehty pizza.

Sunnuntai-aamupäivällä olimme koolla ystäviemme kanssa ja loppupäivä otettiinkin ihan lungisti. Teki hyvää heittää jalat sohvalle ja heittää hetkeksi aivot narikkaan telkkaaria katsellen.

Olen muuten pohtinut blogini postausaiheita ja kuinka voisin tuoda tänne enemmän sisältöä. Tänään Sannan kanssa kahvitellessamme minulle heräsi ajatus, kuinka haluaisin jakaa teille hyvää mieltä asioista, joista sitä itsekin saan. Yksi tällainen asia on musiikki, joka on elämässäni läsnä päivittäin. Tästä intoutuneena päätinkin aloittaa uuden postaussarjan: joka perjantaisen Viikon biisilistan, johon kokoan viikon aikana kuunneltuja suosikkikappaleita. Musiikin maailma on loputon, ja mielestäni kuunneltu musiikki kertoaa myös paljon sen kuuntelijasta. Siksi yleensä uuteen ihmiseen tutustuessani kysyn aina jossain vaiheessa minkälainen hänen musiikkimakunsa on ja sitäkin kautta tutustun hänen persoonansa.

Minkälainen musiikki on teidän sydäntä lähellänne? Entä kävittekö katsomassa LUX:in? 

Viikonlopun helmiä ja uutta sisustusintoa

9. tammikuuta 2017


Kulunut viikonloppu toi mukanaan paljon hyvää, vaikka huomaankin sen myös toisaalta väsyttäneen. Tämän jonkinlaisen uupumuksen myötä olen joutunut toteamaan, kuinka voimavarani mukavaankin toimintaan ovat varsin rajalliset, vaikka halua olisikin tehdä vaikka ja mitä. Siitä huolimatta viikonloppu toi mukanaan paljon iloa ja hyvää mieltä.

Perjantaisin minulla on niin sanottu "mummo-päivä", jolloin käyn tervehtimässä äidin äitiä palvelutalossa ja isäni vanhempia, jotka asuvat vielä kotona. Isäni vanhemmat ovat olleet aviossa 65 vuotta ja heidän rakkautensa liikuttaa aina vain. Auttelen heitä käytännön asioissa niin hyvin kuin vain voin, samalla kun mummini jakaa hyviä elämänohjeita ukin niihin oman huumorinhöysteensä lisäen. Totean usein, miten raskasta on nähdä vanhuuden tuomat vaivat rakkailla läheisillä, mutta samalla saan iloa siitä, että voin osoittaa heille rakkauttani antaen aikaani ja voimiani heidän hyväkseen.


Lauantai-aamun ulkoilusuunnitelmat kaatuivat sankkaan lumipyryyn, mutta sisällä odottikin mukavaa työsarkaa. Sain vihdoin ja viimein maalattua kotimme pari seinää ja samalla innolla myytyä tavaraa Torissa. Seinillä olevat taulutkin otettiin alas uudelleen järjestelyä varten ja huomenna naputtelemme ne paikoilleen.

Illalla kävimme naapurissa asuvien ystäviemme kanssa katsomassa LUX:in ja kieltämättä oli hienoa valotaidetta kulttuurin nälkäisille tarjolla! Parituntisen kierroksen jälkeen maistuikin itsetehty pizza.

Sunnuntai-aamupäivällä olimme koolla ystäviemme kanssa ja loppupäivä otettiinkin ihan lungisti. Teki hyvää heittää jalat sohvalle ja heittää hetkeksi aivot narikkaan telkkaaria katsellen.

Olen muuten pohtinut blogini postausaiheita ja kuinka voisin tuoda tänne enemmän sisältöä. Tänään Sannan kanssa kahvitellessamme minulle heräsi ajatus, kuinka haluaisin jakaa teille hyvää mieltä asioista, joista sitä itsekin saan. Yksi tällainen asia on musiikki, joka on elämässäni läsnä päivittäin. Tästä intoutuneena päätinkin aloittaa uuden postaussarjan: joka perjantaisen Viikon biisilistan, johon kokoan viikon aikana kuunneltuja suosikkikappaleita. Musiikin maailma on loputon, ja mielestäni kuunneltu musiikki kertoaa myös paljon sen kuuntelijasta. Siksi yleensä uuteen ihmiseen tutustuessani kysyn aina jossain vaiheessa minkälainen hänen musiikkimakunsa on ja sitäkin kautta tutustun hänen persoonansa.

Minkälainen musiikki on teidän sydäntä lähellänne? Entä kävittekö katsomassa LUX:in? 



Eipä siitä kauaakaan ole, kun päätin kotimme yksinkertaistamisen myötä, että meille ei enää koskaan tule sängynpäätyä. Niinpä niin, never say never! 

Tämä ehdoton no-no tuli siis siitä syystä, että aiemmin itse tekemäni sängynpäädyt ovat olleet varsinaisia pölynkerääjiä, ja sellaista en missään nimessä enää meille halua. Tajusin kuitenkin, että onhan niitä muitakin ratkaisuja kuin kankaiset versiot. 

Tällä hetkellä mieleni askartelee vanerilevyn tuunauksesta sängynpäädyksi samaan tyylin kuin S on tehnyt Beauty of Life-blogissaan. Toisaalta Deko 133-blogin ideakaan ei ole lainkaan hassumpi! Ehkä päädyn omassa tuotoksessani siis johonkin näiden kahden välillä? Päätäni kyllä vähän sekotti tuttavani Rebeccan miehen tekemä upea pellavainen DIY-sängynpääty 65m2_ Instagram-tilillä. Koita näistä kaikista toteutettavista ja ihanista ideoista sitten päättää se oma tyyli! Nooh, kunhan pääsen Starkkiin valitsemaan vaneria, niin eiköhän se sängynpääty ala valmistumaan. :)


Sängynpäädyn suunnittelua

5. tammikuuta 2017



Eipä siitä kauaakaan ole, kun päätin kotimme yksinkertaistamisen myötä, että meille ei enää koskaan tule sängynpäätyä. Niinpä niin, never say never! 

Tämä ehdoton no-no tuli siis siitä syystä, että aiemmin itse tekemäni sängynpäädyt ovat olleet varsinaisia pölynkerääjiä, ja sellaista en missään nimessä enää meille halua. Tajusin kuitenkin, että onhan niitä muitakin ratkaisuja kuin kankaiset versiot. 

Tällä hetkellä mieleni askartelee vanerilevyn tuunauksesta sängynpäädyksi samaan tyylin kuin S on tehnyt Beauty of Life-blogissaan. Toisaalta Deko 133-blogin ideakaan ei ole lainkaan hassumpi! Ehkä päädyn omassa tuotoksessani siis johonkin näiden kahden välillä? Päätäni kyllä vähän sekotti tuttavani Rebeccan miehen tekemä upea pellavainen DIY-sängynpääty 65m2_ Instagram-tilillä. Koita näistä kaikista toteutettavista ja ihanista ideoista sitten päättää se oma tyyli! Nooh, kunhan pääsen Starkkiin valitsemaan vaneria, niin eiköhän se sängynpääty ala valmistumaan. :)



Heräilin aamulla ilman kellonsoittoa. Availin silmiäni rauhassa, venyttelin pitkään. Auringonsäteet tulvivat sälekaihtimien raoista ja tiesin heti, että tästä tulee hyvä päivä.

Viime viikkojen järjetön unettomuus vaikuttaa edelleen ja siksipä päätin antaa tänään itselleni aikaa. En ole sopinut mitään, tämä päivä on minun ja vapaa kaikista velvollisuuksista ja menoista.

Keitin aamukahvin vastajauhetuista pavuista. Luin rauhassa joka aamun rutiineihin kuuluvan ajatuksen ja mietiskelin sitä. Avasin koneen ja sain valtavan paljon ajateltavaa ja voimaa kauniista ja myötäelävistä ajatuksistanne edelliseen postaukseeni. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei omien voimavarojeni vähentymisen kertominen olisi jännittänyt, mutta olen iloinen siitä, että tein sen. Sitä mukaa kuin ajatukseni jäsentyivät kirjoittamisen myötä, myös teidän konkreettinen läsnäolonne piristi ja kosketti sydäntäni. Ensi viikon lääkäriaika antaa minulle varmasti lisää työkaluja toipumiseen ja saan tarvitsemaani apua. Tämä tieto rauhoittaa valtavasti.


Pyykit pyörivät parasta aikaa koneessa ja rakastankin puhtaan pyykin tuoksua. Pyykinpesu on niitä harvoja kotitöitä, jota aina odotan puhumattakaan niiden ripustamisesta kuivumaan.

Tänään meillä on Heikin kanssa yhteinen ilta, niin kuin joka keskiviikko. Rauhoitamme sen kaikesta hälinästä, vaihdamme ajatuksiamme ja olemme läsnä vain toisillemme. Tämä päivä on siis hyvä päivä. <3

04012017

4. tammikuuta 2017


Heräilin aamulla ilman kellonsoittoa. Availin silmiäni rauhassa, venyttelin pitkään. Auringonsäteet tulvivat sälekaihtimien raoista ja tiesin heti, että tästä tulee hyvä päivä.

Viime viikkojen järjetön unettomuus vaikuttaa edelleen ja siksipä päätin antaa tänään itselleni aikaa. En ole sopinut mitään, tämä päivä on minun ja vapaa kaikista velvollisuuksista ja menoista.

Keitin aamukahvin vastajauhetuista pavuista. Luin rauhassa joka aamun rutiineihin kuuluvan ajatuksen ja mietiskelin sitä. Avasin koneen ja sain valtavan paljon ajateltavaa ja voimaa kauniista ja myötäelävistä ajatuksistanne edelliseen postaukseeni. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei omien voimavarojeni vähentymisen kertominen olisi jännittänyt, mutta olen iloinen siitä, että tein sen. Sitä mukaa kuin ajatukseni jäsentyivät kirjoittamisen myötä, myös teidän konkreettinen läsnäolonne piristi ja kosketti sydäntäni. Ensi viikon lääkäriaika antaa minulle varmasti lisää työkaluja toipumiseen ja saan tarvitsemaani apua. Tämä tieto rauhoittaa valtavasti.


Pyykit pyörivät parasta aikaa koneessa ja rakastankin puhtaan pyykin tuoksua. Pyykinpesu on niitä harvoja kotitöitä, jota aina odotan puhumattakaan niiden ripustamisesta kuivumaan.

Tänään meillä on Heikin kanssa yhteinen ilta, niin kuin joka keskiviikko. Rauhoitamme sen kaikesta hälinästä, vaihdamme ajatuksiamme ja olemme läsnä vain toisillemme. Tämä päivä on siis hyvä päivä. <3


Blogitauon jälkeinen ensimmäinen postaus ja kirjoitusmoodi syystäkin hieman vielä hakusessa. Tätä postausta aloittaessani katsoin pitkään tietokoneeni näyttöä ja mietin, mistä ihmeestä sitä oikein aloittaisi? Annoin itselleni kuitenkin luvan luottaa tajunnan virtaani ja antaa näppäimistöni laulaa samassa tahdissa kuin ajatukseni (eli varsin hitaasti, ehhehe!)

Vuoden vaihtuessa monet ovat tehneet yhteenvedon menneestä vuodesta katsastaakseen pitivätkö annetut lupaukset ja samalla luvanneet uusia. Itse en uudenvuodenlupauksia tee enkä ole koskaan tehnyt. Oikeastaan, tässä vaiheessa tuntuisi muutenkin liian raskaalta suunnitella elämää kovin pitkiä aikavälejä eteenpäin. Viime kuukaudet ovat opettaneet -ja suorastaan pakottaneet- elämään päivä kerrallaan. Ei ole ollut muuta vaihtoehtoa.


Blogiani seuranneet lukijat varmaan muistavatkin, kuinka syyskuun lopussa irtisanouduin vakituisesta työpaikastani. Päätös oli pitkään punnittu, huolella harkittu ja näin jälkeenpäinkin ajateltuna ehdottoman oikea. Tarkoitukseni oli levätä viikon verran ja aloittaa uudella alalla uusin innoin. Uutta työtä ei kuitenkaan kuulunut ja nyt ymmärrän miksi; ei minun ollut vielä tarkoituskaan aloittaa töitä uudestaan.. 

Oltuani kaksi viikkoa työttömänä kehoni alkoi oireilla voimakkaasti ja lopulta romahdin - niin fyysisesti kuin henkisestikin. Monen vuoden stressi alkoi purkaantumaan ja kroppani päästi irti jännityksestä. Onneksi en siinä vaiheessa tiennyt, miten rankka syksy tulisi olemaan ja miten ahdistavia tunteita se toisikaan mukanaan. Olen jo kerran aloittanut tästä aiheesta kirjoittamaan erillistä postausta, mutta poistin sen. Aloitan sen tekemisen uudestaan, kun voimani antavat periksi ja ajatukseni hahmottuvat mielessäni kunnolla.

Lopputulemana voin tästä kuitenkin sanoa, että vaikka viime kuukausien olotilani ei ole ollut mitä parhain, olen yrittäyt suunnata ajatukseni ja toimintani myönteisiin asioihin. Niin tehdessäni olen huomannut, miten hyvin asiani loppujen lopuksi ovatkaan; minulla on katto pään päällä, ruokaa joka päiväksi, lämpimiä vaatteita, aivan ihana aviomies, ystävieni ja sukulaisteni rakkaudellinen tuki ja tarkoitus elämälleni. En ole yksin, enkä ole koskaan ollut. 

Tämän hetken kevään suunnitelmiini kuuluukin siis voimieni realistinen laskeminen, riittävä unen saanti, terveellinen ruokavalio ja hyvän tekeminen toisille. Olen huomannut, että oman mielialan ollessa matalana saan voimaa siitä, että tuen toisia samanlaisessa tilanteessa olevia ja teen hyvää kaikille - omat voimavarat toki realistisesti huomioiden.

Toivotan kaikkien blogini lukioiden arkeen voimaa laskea omat voimavarat oikein hektisessä arjessa ja kestävyyttä pitää mieli myönteisissä asioissa, vaikka se ei ole aina helppoa. Ajatuksemme edeltävät aina tunteitamme ja näin ollen kaikki vaikuttaa kaikkeen. 

Elämä ei anna aina parastaan, mutta me ei luovuteta! Eihän? <3

Kohti kevättä!

2. tammikuuta 2017


Blogitauon jälkeinen ensimmäinen postaus ja kirjoitusmoodi syystäkin hieman vielä hakusessa. Tätä postausta aloittaessani katsoin pitkään tietokoneeni näyttöä ja mietin, mistä ihmeestä sitä oikein aloittaisi? Annoin itselleni kuitenkin luvan luottaa tajunnan virtaani ja antaa näppäimistöni laulaa samassa tahdissa kuin ajatukseni (eli varsin hitaasti, ehhehe!)

Vuoden vaihtuessa monet ovat tehneet yhteenvedon menneestä vuodesta katsastaakseen pitivätkö annetut lupaukset ja samalla luvanneet uusia. Itse en uudenvuodenlupauksia tee enkä ole koskaan tehnyt. Oikeastaan, tässä vaiheessa tuntuisi muutenkin liian raskaalta suunnitella elämää kovin pitkiä aikavälejä eteenpäin. Viime kuukaudet ovat opettaneet -ja suorastaan pakottaneet- elämään päivä kerrallaan. Ei ole ollut muuta vaihtoehtoa.


Blogiani seuranneet lukijat varmaan muistavatkin, kuinka syyskuun lopussa irtisanouduin vakituisesta työpaikastani. Päätös oli pitkään punnittu, huolella harkittu ja näin jälkeenpäinkin ajateltuna ehdottoman oikea. Tarkoitukseni oli levätä viikon verran ja aloittaa uudella alalla uusin innoin. Uutta työtä ei kuitenkaan kuulunut ja nyt ymmärrän miksi; ei minun ollut vielä tarkoituskaan aloittaa töitä uudestaan.. 

Oltuani kaksi viikkoa työttömänä kehoni alkoi oireilla voimakkaasti ja lopulta romahdin - niin fyysisesti kuin henkisestikin. Monen vuoden stressi alkoi purkaantumaan ja kroppani päästi irti jännityksestä. Onneksi en siinä vaiheessa tiennyt, miten rankka syksy tulisi olemaan ja miten ahdistavia tunteita se toisikaan mukanaan. Olen jo kerran aloittanut tästä aiheesta kirjoittamaan erillistä postausta, mutta poistin sen. Aloitan sen tekemisen uudestaan, kun voimani antavat periksi ja ajatukseni hahmottuvat mielessäni kunnolla.

Lopputulemana voin tästä kuitenkin sanoa, että vaikka viime kuukausien olotilani ei ole ollut mitä parhain, olen yrittäyt suunnata ajatukseni ja toimintani myönteisiin asioihin. Niin tehdessäni olen huomannut, miten hyvin asiani loppujen lopuksi ovatkaan; minulla on katto pään päällä, ruokaa joka päiväksi, lämpimiä vaatteita, aivan ihana aviomies, ystävieni ja sukulaisteni rakkaudellinen tuki ja tarkoitus elämälleni. En ole yksin, enkä ole koskaan ollut. 

Tämän hetken kevään suunnitelmiini kuuluukin siis voimieni realistinen laskeminen, riittävä unen saanti, terveellinen ruokavalio ja hyvän tekeminen toisille. Olen huomannut, että oman mielialan ollessa matalana saan voimaa siitä, että tuen toisia samanlaisessa tilanteessa olevia ja teen hyvää kaikille - omat voimavarat toki realistisesti huomioiden.

Toivotan kaikkien blogini lukioiden arkeen voimaa laskea omat voimavarat oikein hektisessä arjessa ja kestävyyttä pitää mieli myönteisissä asioissa, vaikka se ei ole aina helppoa. Ajatuksemme edeltävät aina tunteitamme ja näin ollen kaikki vaikuttaa kaikkeen. 

Elämä ei anna aina parastaan, mutta me ei luovuteta! Eihän? <3

Latest Instagrams

© Perhosena lennän. Design by Fearne.