Helpotti

6. heinäkuuta 2017


Joku on joskus sanonut, että "ei kannata velloa negatiivissa asioissa vaan keskittyä positiivisiin." Asioiden rehellinen toteaminen eroaa kuitenkin murheissa piehtaroinnista.

Tämä ajatus tuli mieleeni edellisen postauksen myötä eli siitä, miten paljon kaipaan edes viikon hellejaksoa, jonka aikana voisi loikoilla rannalla, tankata D-vitamiinivarastoja, saada mielihyvää auringosta ja vaan nauttia kesästä. Vaikka moni asia elämässäni on vallan mainiosti, joskus sitä yksinkertaisesti vaan väsyy ja huolimatta kaikesta arvostamastaan hyvässä omassa elämässä, ihmisyys ja inhimillisyys tulee esiin. Sitähän ihmisyys on ja siksi tällaisten tunteiden hyväksyminen ja niiden läpikäyminen on erityisen tärkeää.



Muutaman päivän kylmyyttä vaikeroineena ja siitä rehellisesti avautuneena aloin tuntea helpotusta. Olin tyytyväinen itseeni etten pitänyt ajatuksiani sisälläni (vaikka jännitin saavani valittajan maineen) vaan kirjoitin ajatuksiani ylös ja puhuin niistä Heikin ja parin ystäväni kanssa. Totesimme, että meitä kaikkia ärsyttää tämän hetkinen paleleminen ja näin ikään kuin yhteen hiileen puhaltaminen kevensi oloani sekä auttoi myös kasaamaan ajatukset myönteisimmille urille. 


On näissä ilmoissa sentään jotain hyvää; voin lämmitellä takkatulen ääressä, pukea ylle uuden neuletakkini ja lähettää pari hupikuvaa Suomen kesästä ystävillemme Amerikkaan. He taas saattavat ajatella, että "onpa tuo Suomi eksoottinen maa."

22 kommenttia:

  1. Moi!

    Se on niin totta, että täytyy vain keskittyä positiivisiin ajatuksiin, koska aina löytyy kuitenkin jotain hyvää. Mä oon viime päivinä "painiskellut" asian suhteen, joka vaivannut pitkään. On niin kurjaan, kun jotkut ihmiset puhuvat seläntakana sen minkä kerkeävät ja ovat kasvotusten niin reipasta ja iloista että... Noh, tässä sen huomaa taas, että kaikki ei ole aina siltä miltä näyttää ja ne ns. kiltit ja yställisetkin puukottavat. Mutta onneksi tästäkin löytyi jotain hyvää ja tajusin asioita, mitä ennen en ole tajunnut.

    Mutta. Se siitä avautumisesta. Tänään Hämeessä on ollut kaunis poutapäivä, mikä on ollut ihanaa! Pääsi käymään uimassakin, vaikka kylmää oli kyllä.

    Eiköhän se kesä sieltä vielä tule! Siihen uskotaan!

    PS: tuonlaista jakkua kultaisilla yksityiskohdilla on kuollannut jo pitkään! Ihania kuvia ja ihana elämänmakuinen teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiitos paljon ajatuksella jättämistä kommenteistasi!

      Se on totta, meidän jokaisen elämässä on paljon hyviä asioita, joihin keskittyminen voimaannuttaa huolien keskellä. Toki silti tunne-elämän negatiivisetkin fiilikset on otettava vastaan, hyväksyä ne ja sitä kautta voi jälleen eheytyä vahvemmaksi persoonaksi ja myöskin oivaltaa itsestään uusia puolia. Näin ainakin itse koen, koska tämä on ensimmäinen kerta elämässäni koskaan, kun olen kirjaimellisesti itkenyt kun on niin kylmä. Toki käymäni burn out vaikuttaa asiaan, koska voimani eivät ole entisenlaiset ja kaipaan valon ja lämmön tuomaa voimaa elämääni enemmän kuin koskaan.

      Ihanaa, että Hämeessä on paistanut aurinko ja uimakelikin kuulostaa erityisen hyvältä. Iloitsen puolestasi! :)

      Tuo neuketakki oli tämän kesän Lindexin Holly&Whyte alelöytö josta on tulossa myöhemmin asupostauskin. Ja kiitos jälleen kerran kauniista sanoistasi!

      Poista
    2. Ja tuo selän takana puukottaminen kuulostaa todella surulliselta. Kunpa kaikki voisivat puhua toisilleen kasvotusten, hyvässä hengessä ja ystävällisesti.

      Poista
    3. Moi Jenna! Arvostan paljon, että vastaat lukijoidesi kommenteihin. Se on hieno piirre. Kyllä, oon täysin samaa mieltä. Kaikki fiilikset tulee ottaa vastaan ja käsitellä ne ja myös itse koen tärkeänä pystyä peilaamaan omaa käytöstä ja pyrkiä aina parempaan. Itse oon herkkä ihminen, aina ollut, ja otan raskaasti seläntakanapuhumiset ja ylipäätään epäkunnioittavan käytöksen. Erityisherkkyyteen en usko, se tuntuu olevan tämän hetken muoti-ilmiö, kun kaikelle pitää antaa diagnoosi sekä syy. Erityisherkkyydestä olen keskustellut psykologien ja psyk puolen ihmisten kanssa ja olen heidän kautta oivaltanut asioita. Se on raha mikö ratkaisee nykypäivänä ja siksi näitä eri diagnooseja syntyy.

      Poista
    4. Juuri näin Jenna! Siitä olen tyytyväinen, että itse olen kohdellut tätä henkilöä ystävällisesti ja hänkin kasvotusten ollut asiallinen. Seläntakana on puukko sitten heilunut. Vaikea ymmärtää miksi eräät haluavat myrkyttää vaikka työyhteisön juoruamisella ja seläntakana puhumisella. Onneksi tämän henkilön toiminta on aika läpinäkyvää ja asia on huomattu myös rivityöntekijöitä ylempänäkin. Missä menee työpaikkakiusaamisem raja?

      Mut se siitä, mä keskityn positiivisiin asioihin elämässäni ja hei, tänään paistaa aurinko! Ihanaa päivää sulle! ☉

      Poista
    5. Hei Anonyymi 6. heinäkuuta kirjoittanut! :)

      Pahoitteluja vastaukseni viipymisestä! Tietokone hyytyi lomareissullamme unohdettuani laturin kotiin ja vasta nyt kotona pääsin sinulle vastaamaan.

      Oli ihana lukea näin kaunis palaute, vaikka tällä kertaa onnettomasti kävikin niin, että vastaukseni viipyi luvattoman kauan, pahoittelut vielä!

      Mietin muuten juuri lomareissullamme, miten usein olen sanonut itselleni jonkin negatiivisen tunteen tullessa, että "kaikki on ihan hyvin" vaikka ei olisi. Tällä olen yrittänyt rauhoitella itseäni, vaikka varmasti parempi tapa olisi ollut ottaa tunne raakana vastaan ja totea asiat niin kuin ne ovat. Tämä tunteiden käsittely on siis varmasti elämän pituinen prosessi ja aina voi oppia uusia mielen työkaluja.

      Ja olipa kiinnostavaa, että otit tuon erityisherkkyyden puheenaiheeksi. Olen itsekin ottanut aiheesta selvää ja suoraan sanottuna, en tiedä mitä erityisherkkyydestä ajattelisin. Tunnistan sen sanoittamat piirteet täysin omikseni, mutta niin tunnistan myös läheisriippuvuudenkin, jossa toistuu erityisherkkyyden piirteet. En tokikaan lähde asiasta väittelemään ja jos törmään vakuuttaviin todisteihin erityisherkkyyden puolesta niin en ala väittämään vastaan. Mutta mielenkiintoinen aihe kyllä on!


      Hei Anonyymi 7.heinäkuuta kirjoittanut! :)

      Ensiksi pahoittelut, kun vastaamiseni kesti näin kauan! Olimme reilun viikon lomareissulla ja otimme kyllä tietokoneemme mukaan, mutta unohdin sitten laturin, joten kone hyytyi enkä näin ollen päässyt koneelle.

      Hienoa, että olet pystynyt osoittamaan ystävällisyyttä kaikesta huolimatta. Se on osoitus henkisestä vahvuudestasi ja myöskin kertoo paljon luonteestasi ja hyvyydestäsi. Voin vain kuvitella, että tuollainen tilanne sattuu, mutta eikö sitä sanota, että "ne jotka puhuvat sinusta pahaa takanasi, kulkevat takanasi syystä." :)

      Ihania ja lämpimiä kesäpäiviä!

      Poista

      Poista
    6. Moi! Mulla ihan samoja fiiliksiä ollut tästä erityisherkkyydestä. En oikein tiennyt mitä asiasta ajatella. Siten aloin ottamaan asiasta enemmän selvää ja mitä enemmän luen siitä, sitä skeptisempi olen asian suhteen. Tunnen muutaman, jotka kertovat olevansa erityisherkkiä ja heidän käytös ihmetyttää. Menevät erityisherkkyyden taakse ja uhriutuvat jos jostain vaikeammasta asiasta yritetään keskustella. Eivätkä pysty/halua nähdä omassa käytöksessään mitään väärää. Eli valitettavasti mulla on vain huonoja kokemuksia tästä erityisherkkyydestä. Joten hyvin skeptinen oon asian suhteen.

      Poista
    7. Moikka! Ymmärrän. Yleensäkin jos jonkin asian taakse piiloutuu sysäämällä vastuun omasta onnellisuudestaan jollekin toiselle tai jollekin piirteelle, ominaisuudelle tai sairaudelle uhriutumalla saa minullekin samoja ihmetyksiä aikaan. Toki se ei tarkoita sitä, ettei näitä henkilöitä kohtaan tuntisi myötätuntoa, mutta viime kädessä meistä jokainen on vastuussa omasta elämästämme ja hyvinvoinnistamme. Voimme myös kaikki olla jossain vaiheessa elämäämme olosuhteittemme uhreja, mutta uhriutuminen (joka usein saa aikaan myös sisältä syövää katkeruutta) on tietenkin eri asia. Joku on joskus viisasti sanonutkin, että onnellisuutemme ei riipu olosuhteistamme, vaan siitä, miten suhtaudumme olosuhteisiimme. :)

      Poista
  2. Edelliseen postaukseen: Rakastan kaikkia neljää vuodenaikaa mutta erityisesti talvea, ja viime vuosina on ollut kauheaa kun kunnon talvia ei ole meinannut tulla. Monesti on sitten vielä sattunut niin, että niillä parhailla talvikeleillä olen ollut kipeä. Olisi ihanaa, kun olisi kunnon pakkaset, jolloin saisi käyttää itsetehtyjä villavaatteita (ja lämmitellä takan ääressä, parissa asunnossa meillä on ollut sellainenkin onni), ja välillä taas leudompaa että pääsisi hiihtämään. Viime talvena meinasin jo ihan tulla hulluksi, kun lunta ei ollut riittävästi hiihtämiseen, mutta sitten helmikuun lopulla pääsin pari kertaa järven jäälle, kunnon latuja siellä ei ollut mutta parempi se oli kuin ei mitään. Harvemmin valitan, että on liian kylmä, mutta nyt toukokuulla meinasi itku tulla kun kuukausi oli jo pitkällä ja lunta vaan tuli.

    Tähän postaukseen: Pidin monta vuotta kiitollisuuspäiväkirjaa, ja siitä oli valtava hyöty. Tänä vuonna siirryin bujoon (googlaa bullet journal, jos termi ei ole tuttu, Nyt-lehdessä oli hyvä suomenkielinen selostus). Siihen merkitsen joka päivältä hyvät asiat mutta tarpeen mukaan myös huonoja. Minulla on taas kerran ollut tosi vaikeaa elämääni rajoittavan sairauden vuoksi ja tuntuu terveelliseltä myöntää myös ne kielteiset tunteet. Yritän myös muistaa sanoa kaikille, jotka ihailevat positiivisuuttani, että vaikka pyrin myönteisyyteen ja aika hyvin onnistunkin niin välillä on myös tosi huonoja päiviä.

    Elämäntilanteessani on se hyvä puoli, että minulla on valtavasti aikaa lukea ja mietiskellä kaikenlaista. Kun löytää oikeat aiheet, elämä muuttuu kummasti valoisammaksi.

    T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos T paljon pitästä kommentistasi ja hyvistä näkökulmistasi! Talvikin on parhaimmillaan ihanaa aikaa; puhdas lumi, auringon säteiden valaisemat timanttihanget, raikas ilma, omenan puaniset posket, talvilajit ja kirkas tähtitaivas pakkassäässä ovat talven parhautta! Mutta kun ilmastonmuutoksen myötä tämä kaikki puuttuu, niin ei ihme että turhauttaa ja surettaa. :(

      Siis vau! Kiitos tuosta Bullet Journal-vinkistä. Googletin tuon ja luin myös Nyt-liitteen jutun aiheesta. Kuulostaa todella näppärältä. loogiselta ja toimivalta idealta.

      Itsekin olen huomannut, että kun to do-asiat kirjooittaa ylös, niin huoli tekemättömistä töistä puolittuu. Samaan tapaan jos kiitollisuutta asiat tuovat asiat kirjoittaa ylös, ne usein tuplaantuu. :) Itsekin aina ennen nukkumaan menoa mietin mistä asioista olen kuluneesta päivästä kiitollinen, ja kertaan ne mielessäni. Ystäväni tekee samaa kirjoittamalla kiitollisuuden aiheita pienille paperilappusille, joita säilyttää "count your blessings"-lasipurkissa. Kurjan mielen tullessa hän lukee näitäpaperilappuja ja palaa niiden kautta kiitollisuuden aiheisiin ja niiden tuomiin hyviin tunteisiin. Sekin on minusta kiva idea.

      Olen viime viikkoina miettinyt usein, mitä positiivisuus ja myönteisyys pohjimmiltaan on. Minusta nimittäin tuntuu, että usein sana `positiivisuus´ kantaa mukanaan usein negatiivista kaikua -ikään kuin ihminen eläisi hattarassa ilman todellisuuden tajua. Sitä vastoin sana `myönteisyys` pitää mielestäni sisällään realistisemman kuvan elämästä. Ihminen voi olla myönteinen -eli katsoa ikävien asioiden yli säilyttäen hyvän mielen- kieltämättä kuitenkaan elämän ikäviä ilmiöitä. Myönteisyyttä on myöskin kohdata elämän kolhut sellaisina kuin ne tulevat kieltämättä tosiasioita, mutta pitäen silti kiinni toiveikkaasta tulevaisuudesta -aivan niin kuin sanoit!

      Kiitos iloa tuovista ja pohdiskelevista ajatuksistasi. Ne saivat minutkin pohtimaan asioita uusista näkökulmista. :)

      Poista
  3. Mä niin tajuan sua. Mä kans tarviin sen viikon helteen kesällä, koska mun kesä = aurinko + rusketus!!

    Toivotaan, että tämä vielä tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meissä on paljon samaa, kuten tarve saada aurinoenergiaa ja valoa! Ihanaa, että matkasi lämpöön toteutui ja sait sitä kautta voimia. Iloitsen puolestasi! <3

      Poista
  4. Hyvänmielen postaus! 😊
    Niin, se inhimillisyys, se on ihan luonnolista ja kyllä jos jokin ärsyttää on se parempi päästää ulos kuin pitää sisällä. Sen jälkeen onkin sitten hyvä keskittyä myönteisiin ajatuksiin, koska ne voimaannuttavat toisin kuin kielteiset vaan syövät energioitamme.

    Kyllä se aurinko vielä paistaa! 💛☉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihana kuulla, että tällainen "raaka" aidoista tunteista jertova postaus toi sinulle hyvän mielen. Kiitos paljon kauniista pakautteestasi, Ellen!
      Olet erittäin oikeassa, pidän sanasi mielessäni ja palaan niihin varmasti! <3

      Poista
  5. Voi kuinka nämä sinun postaukset ovat vieneet minut mukana! olen tänään lukenut jo monta teksiäsi ja täytyy sanoa, että sinä jos joku osaat kirjoittaa kauniisti! Ihanaa, kun kirjoitat niin eri aiheista ja kerrot myös vaikeistakin asioista. Näin syntyy elämänmakuinen blogi, josta minä pidän oikein kovasti. Eihän kenenkään elämä ole aina pelkkää juhlaa? Mutta silti monen blogi tuntuu sitä olevan. Outo yhtälö. Ja olethan myös taitava valokuvaaja. Tällainen blogi on vanhemmankin lukijan mieleen.

    Terveisin: uusi lukiasi, Kaarina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kaarina! Voi miten ihana kuulla! Arvostan todella paljon kaunista palautettasi ja olen iloinen, että olet voinut löytää blogistani mielekästä luettavaa. Olen myös mielissäni, että pystyt samaistumaan tapaani kirjoittaa ja havaitset sen aidoksi, elämänmakuiseksi ja helposti luettavaksi. Blogini on tapani kanavoida luovuuttani ja on ihana tunne, että blogini voi tuottaa sinulle iloa. Kiitos todella paljon sinulle ja toivon, että viihdyt blogini mukana jatkossakin! :)

      Poista
  6. Tiedän niin sun tunteen. Nyt on ollu niin kylmää että kohta melkein sisälläkin saisi olla toppatakki päällä.
    Minä jos kuka olen ihan pahin vellomaan negatiivisissa asioissa vaikka muuten olenkin iloinen ja nauravainen ihminen. Viikko sitten saamani puukko selkään ja haukut päälle tuntuu vieläkin ahdistavalta ja mietin MIKSI. Toki olisi viisaampaa nauttia tästä ihanasta kesälomasta mutta tiettyjä asioita en vain voi antaa olla pelkällä kädenheilautuksella.
    Silti koitan muistuttaa itselleni että hyviä, siis todella hyviä ihmisiä on olemassa.
    No koitin ottaa ilon irti kylmistä päivistä ja leivoin ensi viikolla tulevia Itävallan vieraita varten. Eipä tarvi sit aurinkoisena päivänä leipoa <3
    Ihanaa viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Nanni ja anteeksi kun vastaukseni kesti tietokoneen virran hyydyttyä reissumme aikana, ja luonnollisesti laturi oli jäänyt kotiin! :D

      Toppatakki tänä kesänä ei tunnu lainkaan liioitetulta - juuri niin se on mennyt, hahah! Onneksi pari viime päivää ovat olleet auringon hellimät, voi kunpa samanlaiset ilmat vielä jatkuisivat!

      Onpa ikävää kuulla, mitä sinulle on tapahtunut. Tuollainen varmasti syö mieltä ja iloa. Toivon, että loma voi puolestaan synnyttää uusia ihania ja ilahduttavia muistoja, jotka nostavat mielen ylös. Hienoa, että jaksat kaiken jälkeen uskoa vielä ihmisyyteen ja hyvien ihmisten olemassa oloon. Heitä on vielä! <3

      Poista
  7. Kyllä näin hyvin tehdyn blogin mukana viihtyy hyvin! Olen iloinen, että vihdoin löysin itseäni kiinnostavan blogin, jota on mukava lukea!
    T: Kaarina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kaarina! Ja pahoittelut sinullekin, kun tietokoneen akun hyytymisen takia vastaukseni kesti!

      Lämmin kiitos edelleen sydämeen saakka ilahduttavista sanoistasi, ne lämmittävät minua todella. Kiitos!

      Poista
  8. Mä niin ymmärrän sua! <3 Meillä nykyisin tehdään kolmen viikon reissu kesäisin takuulämpöön ihan juuri siitä syystä, että kotimaan kesät ovat arvaamattomia (tai oikeastaan kaikki vuodenajat nykyisin). Tuntuu, että kun on raahautunut pitkän ja pimeän talven läpi olisi ansainnut lämpöä ja aurinkoa ja kun siitä ei kotimaassa ole takeita, niin ei voi ottaa riskiä. Meiltä moni kysyi reissulla, että miksi tähän aikaan tulitte Floridaan, eikös Suomessakin ole kesä... Kun kerroimme lämpötiloista sillä hetkellä, niin ymmärsivät hyvin. :D Itse nautin jokaisesta hetkestä aurinkoa ja lämpöä, nyt ei meinaa tottua tähän parikymmentä astettä viileämpään ilmastoon millään, josko sitä luvattua lämpöäkin vielä saataisiin? Haleja ja tsemppiä sinne, pidetään yhdessä peukkuja kunnon kesälle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihana Jenni ja pahoittelut vastaukseni kestämisestä! En muistanut ottaa reissullemma mukaan tietokoneen laturia ja arvata sen toki saattaa, ettei akku kestänyt montaa päivää ja kone simahti. Nyt kotona pääsin sinulle koneella vastailemaan. :)


      Me todella ymmärrämme toisiamme! Kuvailemasi synkkyys kuulostaa liiankin tutulta ja sen kaiken jälkeen mieli suorastaan huutaa aurinkoon pääsemistä! Ennen ajattelin, että kesä on huonoin mahdollisin vaihtoehto lähteä ulkomaanmatkalle, koska silloin Suomen lämpö järviveden äärellä mökkimaisemissa jää kokematta. Noh, kiitos ilmastonmuutoksen, kesät on hyytäviä ja talvet ikävän leutoja. :/

      Näinkin aurinkoisia ja valoisia tunnelmia reissultanne IG-storiesissasi! Olen iloinen puolestanne, että pääsitte tekemään kunnon pituisen tahdinvaihdoksen ja lataamaan akkujanne rannalla Floridan leveysasteilla. Ensi kesänä varmaan täytyy meidänkin tehdä samantyylinen matka jonnekin varman auringon alle! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, palaan siihen mahdollisimman pian!