Stadin kolli

7. huhtikuuta 2017


Nyt on tullut aika esitellä meidän pumplinpehmeä uusi perheenjäsenemme, joka Instastoriesissa onkin ehtinyt teitä viihdyttää jo monen monta kertaa! Saisinko siis hieman rumpujen pärinää, tässä on kissakollien yksi suurimmista tähdistä kaikessa arvokkuudessaan ja loputtomassa söpöydessään: Tikru, stadilaiselta lisänimeltään Rönni!




Tämä kahdeksanvuotias erittäin ihmisläheinen ja sosiaalinen kollikisu on sulostuttanut elämäämme nyt kahden viikon ajan ja on ottanut uuden kotinsa loistavasti haltuun. Se nukkuu yönsä meidän jalkopäässä, herättää aamuisin rauhoittavalla hurinallaan, seuraa minua aamuisin kylppäriin, hyppää lavuaariin leikkimään vedellä, tulee vastaan ovelle kun tulemme kotiin ja kuten asiaan kuuluu, riehuu välillä matot rullalle -varsinkin ennen hiekalla käyntiä. ;) Tikru on tuonut elämäämme niin paljon iloa, että siitä riittäisi tarinaa ihan oman postauksensa verran, mutta tässä postauksessa kerron, miten Rönni meille tuli ja miten sujui sen kotiutuminen.





Rakkauteni kisuihin on syntynyt jo lapsena, kun meillä oli kotona aivan ihana mustavalkoinen tyttökissa, Munski. Munski kasvoi kanssani teini-ikään ja oli kaikkien niiden vuosien aikana todella tärkeä kaveri, tärkeä perheenjäsen meille kaikille. Valitettavasti aika vei Munskin ja siitä saakka elämässäni on aina ollut jokin tietynlainen aukko, jonka olemassaolon vasta nyt oivallan.

Olen puhunut miehelleni kisun hankkimisesta lähes koko avioliittomme ajan, mutta Heikin kissa-allergia oli vuosien ajan suurin este miukumaun hankkimiselle. Heikin allergia puski esiin jo ihan lyhyilläkin kisu-kyläreissuilla, joten ajatus kehräävästä karvapallosta ei luonnollisesti tullut kuuloonkaan. Kuitenkin, kolmisen vuotta sitten aloimme panna merkille, että Heikin sietokyky kurnauskiksille olikin alkanut kasvaa. Pystyimme vierailemaan useissa kyläpaikoissa, joissa oli nelitassuisia tallustajia ja lopulta testasimme ystäviemme kisujen hoitoa viikon ajan. Ja arvatkaa, ei mitään allergiaoireita. Emme keksineet kadonneelle allergialle mitään muuta selitystä kuin sen, että Heikki oli jättänyt ruokavaliostaan kokonaan pois maito- ja viljatuotteet ja samalla vaikeat siitepölyoireetkin katosivat kuin seinään -ja ovat myös pysyneet poissa. (Heikki luopui näistä sen vuoksi, etteivät ne sopineet hänelle ja kohentuneen terveyden saattelemana myös allergiat ja sen tuomat tulehdustilat jäivät pois.)

Voitte varmasti kuvitella, miten iloisia olemme olleet tästä kaikesta vaikkakin haluan tässä kohtaa alleviivata, että se mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi kaikille. Allergiat ovat varmasti yksilöllisiä juttuja ja aina vakavasti otettavia, enkä lähde siksi tässä yhteydessä suosittelemaan niihin mitään erityistä hoitoa. Halusin vain kertoa tämän seikan taustaksi sen vuoksi, miksi kisun ottaminen meille on ottanut oman aikansa.


Räyh! Ja juu ei, meillä ei enää poltella kruunukynttilöitä viiksivaaran vuoksi. 



Mutta miten Rönni sitten meille saapui täyttämään elämäämme hulvattomilla metkuillaan, mukaansatempaavalla tempperamentillaan ja uskomattomalla läsnäolollaan?

Rönni, eli Tikru, on keski-Suomen kasvatti rakkailta ystäviltämme, Millalta ja Jussilta ja heidän perheeltään. Tikrun, eli Peeveli Paanasen, metkut ovat jo vuosien mittaan tulleet meille tutuiksi Millan SOME-päivitysten kautta ja aina sen kujeita seuratessa on tullut selväksi, miten onnellinen ja rakastettu kisu se on ollut pennusta lähtien. Aina kun Milla on Tikrusta puhunut, ei ole ollut epäilystäkään, miten mukana se on ollut arjessa ja miten rakas perheenjäsen se on ollut. Voitte siis varmasti kuvitella, miten surullista oli, kun allergia tuli kuvaan mukaan ja pitkällisen harkinnan jälkeen Milla ilmoitti maailman ihanimman kisun etsivän uutta kotia. Meitä niin harmitti Millan ja Jussin puolesta kun tiesimme, miten ihanasta tapauksesta on kyse! Silloin Heka teki ehdotuksen: "Mitäs, jos otettaisiin Tikru meille, kun kulta olet kisusta niin kauan puhunut?"




Ja niin me rupesimme asiaa vakavasti pohtimaan ja useilta eri näkökulmilta miettimään. Sattumoisin myös talvilomamme oli tulossa ja Milla ehdotti, jos samalla reissulla poikkeaisimme heillä Tikrua katsomaan ja päätöstä sen ottamisesta tunnustelemaan. Olimme Tikrun toki aikaisemminkin nähneet, mutta nyt  aivan eri aspektista.

Muutaman tunnin yhdessä keskusteltuamme ei ollut enää epäilystäkään, ettemmekö haluaisi kisulille uutta kotia tarjota ja että se olisi meille enemmän kuin tervetullut. Se voisi lähteä meidän mukaamme samana iltana ja voitte varmasti uskoa, että luovutus sisälsi valtameren verran liikutuksen kyyneleitä niin puolin kuin toisin. Lopulta me hyppäsimme Tikrun kanssa lemmikkivaunuun kohti Helsinkiä ja sen matka Stadin kolliksi alkoi.




Rönnin totuttelu uuteen kotiin on sujunut hyvin. Ensimmäisenä päivänä se tutki kaikki nurkat, listat ja ovenkarmit ja näytimme sille myös heti sen hiekka- ja ruokapaikan ja raapimispuun. Uusia paikkoja haisteltuaan se kipitti sängyn alle piiloon (jossa se edelleenkin silloin tällöin viihtyy), mutta jo samana iltana se tassutteli esiin meitä kiehnäämään ja puskemaan. 

Pikkuhiljaa se alkoi luottamaan meihin enemmän ja enemmän ja jo neljäntenä yönä se tuli nukkumaan jalkopäähämme ja kellahti selälleen luottamuksen osoituksena. Se tunne oli aivan uskomaton kun jännitin niin paljon, pystyisimmekö antamaan sille yhtä rakastavan kodin kuin sillä oli tähän asti ollut ja viihtyisikö se pienemmässä kodissa kuin se oli tottunut elelemään. Onneksi nämä huolenaiheet ovat hälvenneet ja tilalle on tullut helpotus. 

Rönnin ihmisläheisyys kertoo todellakin siitä, miten onnellisen elämän se on Millalla ja Jussilla saanut viettää ja miten tyytyväinen se elämäänsä on ollut. Olemme siksi todella onnellisia Tikrun ja ystäviemme puolesta, että pystyimme ojentamaan auttavan tassumme tarjoamalla Tikrulle uuden rakastavan kodin ja tiedon siitä, missä se kissanpäiviään viettää. Ja vaikka meillä on edelleen haikeus Millan ja Jussin perheen puolesta jouduttuaan rakkaasta kisusta luopumaan, niin onneksi he tietävät olevansa aina tervetulleita sitä katsomaan ja sen valloittavaa kehräystä kuuntelemaan. 

Olemme todella kiitollisia tästä todella suuresta luottamuksen osoituksesta ja lopuksi voin todeta, että se aukko, joka aikusiällä elämässäni on ollut, on nyt täytetty. Se aukko oli Tikrun kokoinen ja kissamaisen pörröinen. <3


34 kommenttia:

  1. Kuinka suloinen voikaan hän olla!? <3 Ihanat kuvatkin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, suloisuus ylittää kaikki rajat! <3

      Poista
  2. Aivan ihana uusi perheenjäsen teillä <3 <3 <3

    VastaaPoista
  3. Tämä kissarakas syvältä sydämestään sai kyyneleet silmiin ❤ tikrun tarina ❤

    Isoimman osan elämästäni kissojen kanssa eläneenä osaan kuvista ja videoista aistia Tikrun olevan hyvin onnellinen ja luonteestaan hassun veikeä 😍

    Jotakin niin mahtavaa kun saitte aukon täytettyä ja teillä on ihana karvavauva kotona ❤ kissat tuovat kotiin niin paljon rakkautta ja luottamusta ❤

    Tästä tarinasta ei voi olla kun onnellinen ❤ täältä lähtee rapsutukset ja helmiltä ja almalta tassut sinne ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kisurakas siellä! <3 Teidänkin kissojen seikkailuja on ollut vuosien ajan ihana seurailla ja liekö Helmin ja Alman kommellukset myös lisänneet kroonista kisukuumettani! :) Ja kiitos rapsutusterkuista, Tikrukin lähettää sinne!

      Poista
  4. Ihania kuvia oot saanut otettua!! Sekä tietysti kuvattava Tikru on aivan loistava!;) Meidän 8-vuotias Max riekkuu aina, kun on käynyt tekemässä vähän isommat tarpeet sinne hiekkalaatikkoon eikä hän oikein suostu rauhottumaan ennen kuin ne on käyty putsaamassa:D Hän on aivan loistava tapaus❤ Itselläkin on todettu kissa-allergia, mutta olen siedättynyt meidän sekä serkkujeni(niistä saattaa kyllä aina välillä tulla ihan yhtäkkiä allergiakohtaus) kissoihin, onneksi❤ Onko Tikru muuten ihan maatiainen vai jotain muuta rotua ja onko hän pitkäkarvainen? Aivan ihanaa viikonloppua teille kaikille kolmelle❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, ihana Max! Mikä siinä hiekalla käynnissä onkin niin riemukasta, ehkä se on jotenkin tosi vapauttavaa. Hassua, jos ihmisetkin riehuisi samalla tavalla. :D

      Ihana kuulla, että allergiaasi on voitu siedättämään. Mitä olen kuvistasi osannut päätellä, niin sinullekin kisut ovat kaikki kaikessa. <3 Hyvää alkanutta viikkoa kullannuppu!

      Poista
  5. Aivan huippu otsikko; stadin kolli! 😂👌

    Tikrun tarina oli kyllä mitä ihanin!
    Kannattaa muuten kiinnittää huomiota kollikissan ruokavalioon. Voi helposti tulla esim virtsakivet jos syö kaupan kissanruokia. Niissä on paljon viljaa, riisiä yms, jotka ei sovi etenkään kollikissoille. Meidän kisu oli lähellä kuolla. Nyt syö eläinkaupan ruokia sekä esim jauhelihaa.

    Ps: mä oon jättänyt maitotuotteet ja suurimman osan viljatuotteista pois ja mulla hävis myös allergiat yms! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin, ystäväni Milla keksi sen! :D

      Kiitos huolenpidosta! Voi kamala mitä teidön kisuille meinasi käydä!! Onneksi se selvisi. <3

      Tuo on ihan totta, että viljat on kisuille todella pahasta ja olen ollut ihan järkyttynyt, miten useassa kaupan kissanmurkinassa on viljaa ja pakkauksessa mainittua lihaa vain nimeksi! Milla ja Jussi ohjeisti meidät Tikrun ruokailuihin tosi hyvin ja ollaan sen ruokavaliosta äärimmäisen tarkkoja. <3

      Ja huikeeta, että sinunkin allergiasi katosivat!

      Poista
  6. Voi mikä tikrulainen - ja ihana tarina taustalla <3
    Onnea uudesta perheenjäsenestä ja onnea myös Tikrulle, joka sai hyvän kodin!
    Minulla on edelleen ihan valtava ikävä toissa vuonna sateenkaarisillalle lähtenyttä Viiruani, mutta onneksi sitä ikävää lievittää tyttären Micu-kisuli, jolle saamme olla isännän kanssa varahoitajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lady! <3
      Voi olen niin pahoillani Viirusta.. itsekin kisuista luopuneena tiedän jotain niistä tunteista kun rakkaista karvaisisista perheenjäsenistä aika jättää. Minulla on vieläkin ikävä Munskia, vaikka sen kuolemasta on jo 16 vuotta. Paljon voimia sinulle edelleen ja ihana kuulla, että lähipiirissä on pikkuinen karvapallo myötäelämässä. <3

      Poista
  7. Ihana <3 Iloa ja onnea uudesta perheenjäsenestä teille <3Aurinkoista viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Perheenjäseneltä se jo tuntuukin! <3 Aurinkoista viikkoa!

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Eikö vain olekin, vaikka välillä kokeilee rajojaan aika tavalla. :D

      Poista
  9. Söpö on hän! Ja turkki todellakiiltavän näköinen. Kissakuumehan tässä tulee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissakuume voi olla vaarallinen. :D Turkin kiiltoon minäkin kiinnitin huomiota kun menimme sitä katsomaan. Hyvinvoima kisuli. <3

      Poista
  10. Ihana stadin kolli! Karvakaverit tuovat kotiin paljon rakkautta ja iloa! Nämä pienet ystävämme ovat kovin huumorintajuisia ja pikku kepposet ovat mukava lisä arkeen. Meillä oli ennen koiria kissoja. Juurikin pahan allergian vuoksi piti luopua. Onneksi löytyi allergiavapaa koiruus.. En osaa kuvitella enää eloa ilman nelijalkaista ystävää.. Heleää kevättä ja mukavia yhteisiä hetkiä teille! 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti kuvailtu Ellen! Se on juuri näin; aika näiden karvaisten ja huumorintajuisten veijareiden kanssa ei todellakaan käy tylsäksi! :D
      Ikävää, että teilläkin vaivaa allergia. Onneksi löytyi koiruli, joka ei allergisoi. Siitä onkin ollut ihana nähdä kuvia Instan puoellla. <3

      Poista
  11. Voi mikä ihanuus teille on kotiutunut <3 Itse tein tammikuussa raskaan päätöksen, ja Dumbo meni kisujen taivaaseen, olisi täyttänyt kesällä 16v. Onneksi muistot on ikuisia, ja toivon mukaan joskus taas, joku nelitassu ilahduttaisi meitä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olen niin pahoillani puolestasi! <3 Rakkaista karvapalleroista luopuminen on todella raskasta ja voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu. Osanottoni Suffeliini! <3

      Poista
  12. Aaws miten suloinen kisu! Meillä asustelee tällä hetkellä kaksi kisuneitiä, Lilli ja Mindi. :) Ne tuovat niin paljon iloa ja onnea elämään. <3 Onnea vielä uudesta perheenjäsenestä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, teillä on kisukuplaa oikein kaksin kappalein! <3 Eläimillä on uskomaton vaikutus esimerkiski stressinhallintaan ja hyvään oloon. Kiitos paljon onnitteluista!

      Poista
  13. Ihana kuulla tämä tarina! <3 Meillä ovat eläinlapset joutuneet nyt väistymään, mutta ehkä vielä joskus! Hyvää alkanutta viikkoa Jenna! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että vielä joskus saatte iloita tassuttelevista nelijalkaisista. Kiitos paljon Katja! <3

      Poista
  14. Voi miten valloittava tapaus! Luin tarinan teidän kollista bussissa ja piti tulla erikseen vielä kommentoimaan :) Ihanaa kun annoitte kodin vähän vanhemmalle kissalle, sillä niille on huomattavasti vaikeampi löytää kotia kuin pienille pörröisille pennuille. Onnea uudesta perheenjäsenestä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilia kun otit aikaa ja tulit vielä erikseen kommentoimaan! <3 Minusta kodin antaminen aikuiselle kisulle oli kunnia-asia ja on ihanaa, että se voi viettää lokoisia kissanpäiviään meillä. Ilo on siis molemminpuolinen! :)

      Poista
  15. Rönni - 🐱 Nimi sopii kisulle täydellisesti.
    IHANA

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, palaan siihen mahdollisimman pian!