Kohti kevättä!

2. tammikuuta 2017


Blogitauon jälkeinen ensimmäinen postaus ja kirjoitusmoodi syystäkin hieman vielä hakusessa. Tätä postausta aloittaessani katsoin pitkään tietokoneeni näyttöä ja mietin, mistä ihmeestä sitä oikein aloittaisi? Annoin itselleni kuitenkin luvan luottaa tajunnan virtaani ja antaa näppäimistöni laulaa samassa tahdissa kuin ajatukseni (eli varsin hitaasti, ehhehe!)

Vuoden vaihtuessa monet ovat tehneet yhteenvedon menneestä vuodesta katsastaakseen pitivätkö annetut lupaukset ja samalla luvanneet uusia. Itse en uudenvuodenlupauksia tee enkä ole koskaan tehnyt. Oikeastaan, tässä vaiheessa tuntuisi muutenkin liian raskaalta suunnitella elämää kovin pitkiä aikavälejä eteenpäin. Viime kuukaudet ovat opettaneet -ja suorastaan pakottaneet- elämään päivä kerrallaan. Ei ole ollut muuta vaihtoehtoa.


Blogiani seuranneet lukijat varmaan muistavatkin, kuinka syyskuun lopussa irtisanouduin vakituisesta työpaikastani. Päätös oli pitkään punnittu, huolella harkittu ja näin jälkeenpäinkin ajateltuna ehdottoman oikea. Tarkoitukseni oli levätä viikon verran ja aloittaa uudella alalla uusin innoin. Uutta työtä ei kuitenkaan kuulunut ja nyt ymmärrän miksi; ei minun ollut vielä tarkoituskaan aloittaa töitä uudestaan.. 

Oltuani kaksi viikkoa työttömänä kehoni alkoi oireilla voimakkaasti ja lopulta romahdin - niin fyysisesti kuin henkisestikin. Monen vuoden stressi alkoi purkaantumaan ja kroppani päästi irti jännityksestä. Onneksi en siinä vaiheessa tiennyt, miten rankka syksy tulisi olemaan ja miten ahdistavia tunteita se toisikaan mukanaan. Olen jo kerran aloittanut tästä aiheesta kirjoittamaan erillistä postausta, mutta poistin sen. Aloitan sen tekemisen uudestaan, kun voimani antavat periksi ja ajatukseni hahmottuvat mielessäni kunnolla.

Lopputulemana voin tästä kuitenkin sanoa, että vaikka viime kuukausien olotilani ei ole ollut mitä parhain, olen yrittäyt suunnata ajatukseni ja toimintani myönteisiin asioihin. Niin tehdessäni olen huomannut, miten hyvin asiani loppujen lopuksi ovatkaan; minulla on katto pään päällä, ruokaa joka päiväksi, lämpimiä vaatteita, aivan ihana aviomies, ystävieni ja sukulaisteni rakkaudellinen tuki ja tarkoitus elämälleni. En ole yksin, enkä ole koskaan ollut. 

Tämän hetken kevään suunnitelmiini kuuluukin siis voimieni realistinen laskeminen, riittävä unen saanti, terveellinen ruokavalio ja hyvän tekeminen toisille. Olen huomannut, että oman mielialan ollessa matalana saan voimaa siitä, että tuen toisia samanlaisessa tilanteessa olevia ja teen hyvää kaikille - omat voimavarat toki realistisesti huomioiden.

Toivotan kaikkien blogini lukioiden arkeen voimaa laskea omat voimavarat oikein hektisessä arjessa ja kestävyyttä pitää mieli myönteisissä asioissa, vaikka se ei ole aina helppoa. Ajatuksemme edeltävät aina tunteitamme ja näin ollen kaikki vaikuttaa kaikkeen. 

Elämä ei anna aina parastaan, mutta me ei luovuteta! Eihän? <3

44 kommenttia:

  1. Tsemppiä ja jaksamista sinne muru <3 Toivotaan että tämä uusi vuosi kohtelee meitä vähän armollisemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia, toivotaan näin. Ja sitä samaa sinullekin! Muistetaan olla armollisia myös itsellemme! <3

      Poista
  2. Voi Jenna! Ensiksi suuri halaus <3 Jotenkin olen ollut aistivinani syksyn aikana ettei kaikki ole ihan hyvin. Olen monen monta kertaa miettinyt, et uskallanko kysyä onko kaikki hyvin. En ole sitten kuitenkaan rohjennut, kun olen ajatellut et jos pidät sitä jotenkin tunkeilevana..
    Paljon voimia ja halauksia! <3 Elämä kantaa tavalla tai toisella <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kultainen ja myötäelävä Jonna, kiitos! <3 Halauksesi tuntuivat hyvältä ja lämmittivät mieltäni paljon!

      Sinulla on kyllä uskomaton empatiakyky, kun olet vaistonnut olotilani, vaikka en ole siitä sanallakaan täällä blogissani aiemmin kirjoittanut. Mutta niin se vain on, että sen pystyy silti jostain rivien väleistä aistimaan?

      Mieltäni ja sydäntäni lämmitti myös, että olet ajatellut minua. Olen ollut todella armoton itselleni viime aikoina ja nähnyt itsessäni vain puutteeni. Sen tietäminen, että toiset näkevät itseni eri vinkkelistä rauhoittaa. Joten kiitos! <3

      Poista
  3. Elämä kantaa ja elämä antaa. Malta vain odottaa ja luottaa. Olkoon tämä vuosi sinun <3

    Ja ihanaa, että blogitaukosi on ohitse! Iso halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniisti ja realistisesti sanottu, kiitos Kiti! <3 Kiitos kun jaksat aina olla niin kannustava, empaattinen. Lähetän lämpimän halauksen sinulle takaisin! <3

      Poista
  4. Toivottavasti olo on jo parempi! Oikein hyvää uutta vuotta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! <3 Tieto siitä, että saan apua helpottaa. Toivon sinullekin hyvää kaikkea tulevaan!

      Poista
  5. Tsemppiä kovasti <3 Itselläni oli kolme raskasta vuotta peräjälkeen, ja ihmeesti niistä vaan selvisi. Viime vuosi olikin sitten ihan erilainen, ja toiveita löytyy tällekkin vuodelle...kyllä se aurinko vaan sinne risukasaankin paistaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suffeliini! <3 Tieto siitä, että muutkin ovat selvinneet samankaltaisista olosuhteista rauhoittaa ja kannustaa. Oma elämänkoulusi raskaiden vuosen läpi on ollut todella pitkä. Kannustat siis todella paljon esimerkilläsi ja sinnikkyydelläsi. Kiitos!

      Poista
  6. Valoa kohti. Paljon tsemppiä sinulle. Joskus ei ole muuta keinoa kuin luisua, jotta saa voimia taas kiivetä. Syrämmiä sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttava ajatus. Itsekin olen huomannut, että kun vointi ottaa takapakkia, niin usein sen jälkeen vointi kevenee monta askelta kerrallaan. Kiitos tämän ajatuksen muistuttamisesta! <3

      Poista
  7. Ihana Jenna. Onneksi voidaan tukea toisiamme samankaltaisissa tilanteissamme. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samassa veneessä on kaksin voimin helpompi soutaa, ystäväni. <3

      Poista
  8. Vieläkin haluan toivottaa kaikkea hyvää ja auringon säteitä sekä halauksia ❤❤ olet elämän kulta hippuja ansainnut, hieno ihminen ❤

    Paljon jaksamista sinne ❤ yhtenä päivänä tämä kaikki on takana.

    Ihana Jenna ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auringon säteet talletettu voimieni purkkiin, kiitos! <3 Jaksat aina valita voimaannuutavat ja osuvat sanat, kiitos!

      Poista
  9. Kuulostaa hyvin tutulta, mitä olet kokenut. Itselläni aivan vastaava tilanne reilu vuosi sitten. Päivä kerrallaan, välillä hetki kerrallaan eteenpäin. Niinä vaikeina aikoina ymmärsin positiivisen elämänasenteen merkityksen. Positiivisuuden kautta jaksaa paremmin, vaikka voimat olisivat vähissä. Ne oli opettavia aikoina, mutta ne ajat tekivät minusta vahvemman ja positiivisemman. Sinä selviät kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella paljon kiitoksia vertaistuestasi ja oman kokemuksesi jakamisesta! Voin täysin samaistua, että joskus päivän kerrallaan sijasta on keskityttävä hetkessä elämiseen. Aamut ovat itselleni usein aika vaikeita, koska uudesta päivästä selviytyminen pelottaa. Kokemuksesi turvin voin kuitenkin uskoa, että tästä noustaan ja ollaan taas vahvempia!

      Positiivinen ja myönteinen ajattelu on osoittautunut itsellenikin voimavaraksi. Positiivisuus ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, että jos on huono päivä niin täytyisi ajatella, että kaikki onkin vaan happy-happy-joy-joyta. Itse näen positiivisen ajattelun oman tunteen tunnistamiseksi ja tunnustamiseksi, tunteen takana olevan ajatuksen oivaltamisena ja sen realistisina pohtimisena, miten tunteesta selvitään.

      Kiitos kannustuksestasi!

      Poista
  10. Kiitos Jenna avoimesta ja rohkeasta tekstistäsi! Lähetän sinulle paljon, paljon voimia ja luulen tietäväni mitkä tunteesi ovat tuossa elämän tilanteessa. Myötäelämiseni on, voinko sanoa, helppoa koska olen itse kokenut lähiaikoina tuon saman asian :-( Sinulla on suurena lahjana tuo kertomasi elämänasenne. Se auttaa uskomattoman paljon kun on selvinnyt pahimmasta. Tsemppiä aivan hirmuisesti! P.S.Löysin blogiisi tässä joulun alla..kauniit kuvat, sujuvaa, vaivatonta tekstiä. Olet taitava :-) Ja kiitos, päivityksesi antoi sitä voimaa omaan arkeen ja selviytymiseen siinä!
    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sari! Lämmin ja sydämestä lähtevä kiitokseni sinulle kauniista rohkaisun sanoistasi! Kirjoitit minulle niin kauniisti ja myötäelävästi, että sain sanoistasi todella paljon voimaa. Kiitos kun kerroit omasta tilanteestasi ja haluan sanoa, että olen pahoillani siitä. Jos kuitenkin jotain myönteistä, niin tällaisten kokemusten jakaminen kertoo, että emme ole yksin ja voimme selvityä!

      Mukavaa kuulla, että löysit blogiini ja olen iloinen, että se tyylini tehdä tätä ilahduttaa sinua. Kiitos siis paljon myös blogiani koskevasta palautteesta, ilahdutti suuresti!

      Myötäelävät ajatukseni myös sinulle!

      Poista
  11. Täällä ollaan <3 Olet erityinen, tiedäthän sen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tiedän! <3 Ja samat sanat sinulle ystävä!

      Poista
  12. Oh no! Ei ole kiva lukea tällaista, mutta kaikki tapahtuu tarkoituksella.Onneksi kuuntelit sydäntäsi ja irtisanouduit. Tarvitsit selkeästi itsellesi aikaa.

    Oikein paljon tsemppiä sinne ja hetki kerrallaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan aikaa; aikaa levätä, aikaa tunnistaa tunteeni, aikaa työstää niitä ja aikaa toipua. Ihmeellistä, miten hienosti keho laittaa jarrut päälle vaikka itse ei tajuaisi pysähtyä.
      Kiitos S rohkaisun sanoistasi. Tiedän, että tiedät mistä puhut. Kiitos! <3

      Poista
  13. Täältä iso voimahali <3 Muutokset eivät ole helppoja ja kun vihdoin pysähtyy se usein myös tuntuukin. Kuten olet tehnytkin niin nyt panostusta siihen omaan hyvinvointiin ja sitten voit alkaa katsella mitä tilaisuuksia eteen tulee. Olet upea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä muistutuksesta. Olen itsekin saman asian useasti ääneen todennut, mutta nyt se on unohtunut hetkeksi. Kiitos tästä myönteisestä näkemyksestä ja kun palautit mieleeni muutoksen tuomien tunteiden "normaaliudesta." Kiitos! <3

      Poista
  14. Niin se todellakin on, elämä ei ole aina helppoa. Nyt lepäät ja keräät voimia tulevaan. Kevät tulee ja uskon, että voimasi palautuvat kevään myötä ❤ Annat nyt vain itsellesi aikaa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään ulos katsellessani pihamme pensaat ja puut ovat saaneet "vaatteikseen" upean lumikerroksen, joihin auringon säteet tarttuvat saadeen lumihiutaleet välkehtimään kuin timantit! Huomaan tätä kaunista näkymää katsellessani mieleni olevan pirteämpi ja tunteidenikin olevan keveämpiä. Kiitos Jaana kauniista sanoistasi, pidän ne muistuttimena mielessäni! <3

      Poista
  15. Ihana kirjoitus! <3 Vinkkini sinulle: mene, tee, nouse, lähde. Älä luovuta! Ja ne kahvit joku päivä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kiitos! <3 Tämän olen huomannut erittäin todeksi. Hiljattain eräässä oppaassa olikin ajatus, kuinka jokaisena päivänä olisi hyvä ylläpitäää tiettyjä rutiineja, jotta mieli pysyy virkeänä. Muistutit minua tästä hyvästä vinkistä. Kiitos! <3

      Poista
  16. Onpa ikävä lukea tästä, mutta sinulla on niin positiivinen asenne, että se kantaa pitkälle! <3 Hienoa, että uskalsit tehdä ison päätöksen, kaikki tämä osoittautuu tarkoitukselliseksi jälkeenpäin. <3 Voimahaleja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asenteella on tosiaan paljon merkitystä, koska se vaikuttaa niin vahvasti tunteisiimme ja sitä kautta hyvinvointiimme. Kiitos Jenni koskettavasta myötäelämisestäsi - näin kauniiden sanojen myötä minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä eteenpäin! :)

      Poista
  17. Jollain tavalla ymmärrän nämä tunteet....muutama vuosi sitten jouduin luopumaan rakkaasta vapaaehtoistyöstä sekä ansiotyöstä hoitaakseni lähiomaistani hautaan saakka. Ymmärrän, kun elämä romahtaa, voimat eivät riitä....mutta kaikesta on mahdollisuus selvitä...ei ehkä tänään...ei ehkä vielä huomenna...mutta jonain päivänä. Toivomme sitä, mitä emme näe....Toivon sinulle kaikkea hyvää! Blogisi on piristänyt päivääni usein. Jaamme saman rakkauden yksinkertaiseen tyyliin ja sisustukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa siltä, että jaamme samankaltaisten tunteiden lisäksi paljon samoja asioita elämässämme. Minulle tuli tunne, että haluaisin halata sinua lämpimästi, mutta ehkä me vielä jossain tapaamme.
      Luin ajatuksesi moneen kertaan, ja kerta toisensa jälkeen ihailen vahvuuttasi ja sitä toiveikkuutta, jota kirjoituksesi huokuu kovista elämänkokemuksistasi huolimatta. Tämä sama toive on minullakin. <3 Kiitos kun kerroit ajatuksistasi ja niiden kautta tulleesta lämmön tunteesta sydämeeni. Toivon sinulle parasta mahdollista vointia arkeesi edelleen. Iloitsen myös, että blogini on voinut tuoda sinulle iloa. :)

      Poista
  18. ❤ Tsemppii sulle, oot ihana❤❤

    VastaaPoista
  19. Vulnerability is not weakness, it’s our greatest measure of courage - Brene Brown. Omaa itseäsi ja voimavarojasi kuunnellen päivä kerrallaan <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella kaunis ajatus, kiitos kun jaoit sen! Päivä kerrallaan. <3

      Poista
  20. Kiitos ihanan rehellisestä postauksesta! Jollain tasolla ymmärrän tunteesi ja ihailen positiivista asennettasi ja reippauttasi <3 Minä odotin todella raskaan ja kiireisen syksyn jälkeen joululomaa ja rentoutumista ja loma alkoikin todella mukavasti. Sitten, kaksi päivää ennen joulua isoäitini nukkui pois ja minä romahdin... Yöt menee pyöriessä, univelka kasvaa ja mielessä kummittelee lähestyvät hautajaiset. Kauhulla odotan opintojen alkua, loma kun ei ole ollut erityisen rentouttava (vaikka toki olen nauttinut V:n kanssa saadusta ajasta ja ystävien seurasta). Paljosta olen minäkin selvinnyt (kiitos alkoholistiäitini), mutta nyt on ollut ensimmäisen kerran ikinä sellainen olo, että en jaksa, en selviä... Kiitos siis kannustavista ajatuksista, ehkä tämä tästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossu! <3 Myötäeläviä ajatuksia ja todella paljon voimia! Olet ollut elämäsi aikana todella kovilla ja nähnyt paljon nuoreen ikäsi aikana.
      Univelka on todella raskasta ja jo yksistään sen myötä voimat hiipuvat väkisinkin. Sinussa (ja minussa) on kuitenkin voimaa jaksaa taistella ja vielä voidaan sanoa toisillemme ja itsellemme, että me selvisimme! <3 Halaus!

      Poista

Kiitos kommentistasi, palaan siihen mahdollisimman pian!