Kesä lautasella

27. kesäkuuta 2017


Tänään ei ollut mun päivä. Sään kaataessa vaikka-sun-mitä taivaalta ei varsinaisesti helpottanut tämän päivän turhatutumisen aiheita etenkin, kun pudotus normiarkeen upean ystävien täyteisen viikonlopun jälkeen kolahti korkealta ja kovaa. Joskus vaan on näitä päiviä. Loppujen lopuksi lähdin ulos hieman kävelemään puhuen samalla siskoni kanssa puhelimessa. Sisko-kulta jaksoi jälleen kerran kuunnella pikkusiskonsa huolia ja lopputulemana mieli keveämpänä on hyvä mennä nukkumaan. Vielä kun vieressä tuhisee rakas aviomies ja meidän pörröinen kisu, niin huomista päivää odotellessa on hyvä matkustaa höyhensaarille.

Huomenna lähdenkin päiväreissulle Porvooseen tapaamaan yhtä parhaista ystävistäni. Ja kuinkas sattuikaan, ilmatkin lupaavat (ainakin vielä) aurinkoista ja lämmintä.


Loppuun vielä vinkki tämän kesän makeasta herkusta. Makea vesimeloni toimii aina ja blenderissä pyöräytettynä myös kesäjuomana. Ei hassumpaa. :)

Matalampi (ja tuunattu) sohvapöytä

22. kesäkuuta 2017


Noin kuukausi takaperin kyselin teltä mielipiteitä silloisen sohvapöytämme korkeudesta ja lopputuleman näette nyt tässä! Päätimme kuin päätimmekin laittaa eteenpäin Hayn tarjotinpöydän, joka pääsikin ystäväni Kitin kauniiseen kotiin. Matalampi sohvapöytä voitti siis tämän mittelön ja uuden sopivan pöydän löytyminen sujui yllättävän läheltä -meidän varastosta. 



Vuosia sitten eteeni tuli mahdollisuus ostaa kotiin erään vaatelikkeen somistusrekvisiittaa, josta yksi esimerkki on alla oleva käsittelemätöntä puuta oleva taso. Ostin tasoja meille kaksin kappalein aikeinani asettaa ne päällekkäin jonkin sortin hyllyköksi, mutta idea ei kuitenkaan toiminut. Siksi ne päätyivätkin varastoon, jossa ne ovat vuosikaudet levänneet.

Pöytä-dilemman esiin tullessa muistin nämä varastossa majailleet tasot ja aloin mallaamaan niistä toista mahdolliseksi sohvapöydäksi. Koko osoittautui juuri passeliksi mutta väri ei sellaisenaan miellyttänyt. Valkoinen väri olisi enemmän mieleeni ja tähän avuksi tulisi mikäpä muu kuin Dc fix. Alle ruuvattujen pyörien ansiosta pöydästä tulisi myös ilmavampi, mutta myös käytännöllinen liikkuvuutensa ansioista, joten ei muuta kuin rautakauppaan ja tuumasta toimeen!


Dc Fixin asentaminen sujui nopeasti mutta myös tarkkuutta vaativasti. Tason kulmat osoittautuivat aiempien fixattujen tavoin haastellisimmiksi mutta ei onneksi mahdottomiksi. Reunoille laitoin ohuen kerroksen puuliimaa liimapintaa vahvistamaan ja ainakin tähän asti fixi on pysynyt hyvin paikallaan ilman repsottamista. 

Kuinka monelle teistä Dc fix on tuttu materiaali?







Ehkä huomaattekin, että pöydän lisäksi myös matto on vaihtunut aiempaa vaaleampaan. Tämän maton toimituksen kanssa tulikin melko monta mutkaa matkaan, mutta onneksi sen kauneus, pehmeys ja miellyttävyys yllätti todella positiivisesti. Edellinen samassa paikassa ollut Ikean tummanharmaa Morum-matto löysi paikkansa makkarista, johon se sopiikin todella hyvin. Näiden kahden maton paikkoja voi siis vaihdella keskenään vaikkapa vuodenaikojen mukaan, mikäli siltä tuntuu.

Miltä teistä näyttää muutos? Entä oletteko te tuunanneet koskaan sohvapöytää? Joskus on ihan kiva tuunata vanhasta uutta. :)

Vitosen pionikimppu

20. kesäkuuta 2017


Joskus huomaa olevansa oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan varsinkin näin pioniaikaan. Tiedättehän kuinka tähän vuodenaikaan kukkakaupat täyttyvät toinen toistaan upeimmista pioninoksista ja väreistä mutta kimpun hankkiminen saattaa tuntua jopa useamman kympin lovena kukkarossa. Vinkki vitosena voinkin vinkata eteeni tulleeseen K-Kaupan viiden euron pionikimpusta, jossa on kolme oksaa ja ainakin oma kimppuni aukesi parissa päivässä näin upeaksi! Välillä siis voi käydä arkea ilahduttava mäihä.


Euroista puheen ollen olen pitkään luonnostellut mielessäni postausta miten meillä käytetään ja suhtaudutaan rahaan. Jokainen perhe tekee luonnollisesti toimeentulon suhteen omat ratkaisunsa, mutta hiljattain asiaa pyöritellessä ajattelin siitä blogiinkin kirjoittaa. Miltä tämä postausaihe kuulostaa?

Viikon bloggaaja

19. kesäkuuta 2017


Tällä viikolla minulla on ilo ja etu toimia kuulumaani Lifie-blogiyhteisön viikon bloggaajana. Tämä mahdollisuus tuntuu suurelta luottamuksen osoitukselta minua kohtaan, kiitos Lifie! Teemaan kuuluu esitellä blogia muutaman kysymyksen muodossa ja tämä toimii samalla ikäänkuin tervehdyksenä sekä vanhoille että uudemmillekin lukijoille. Joten, tervetuloa blogini matkaan!

Mistä blogisi nimi tulee? Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Blogia aloittaessani kävin elämässäni läpi merkityksellistä henkistä toipumista vaikeista, minua monella tavalla vaikuttaneista asioista. Samoihin aikoihin olin kuullut toipumiseni myötä koskettavan kuvauksen perhosen toukasta, joka metamorfoosin myötä kokee täydellisen muodonmuutoksen kauniiksi perhoseksi. Samalla kun toukka lepää kotelossaan, suurin osa sen aikaisemmista kudoksista ja elimistä hajoaa ja tilalle kehittyy aikuisen perhosen elimet, kuten siivet, silmät ja tuntosarvet. Minäkin voisin siis eheytyä ikäänkuin toukasta kauniiksi perhoseksi ja lentää lentoani jopa siipirikkona. Hiljattain muuten näinkin upean videon ohdakeperhosesta, joka painaa alle gramman, mutta lentää viidensadan metrin korkeudessa neljänkymmenenviidenkilometrin tuntivauhdilla jopa 15 000 kilometrin matkan! Perhoset ovat siis vahva osoitus kestävyydestä ja voivat lentää vaikka olisivat jopa 70 % siipirikkoja. <3

Kirjoittaminen on ollut minulle tapa purkaa ajatuksiani ja siksi blogin aloittaminen ja kirjoittaminen edellä mainittua taustaa vasten on ollut terapeuttinen tapa toipua ja ikään kuin lentää perhosena.

Mikä on parasta bloggaamisessa? Mikä taas haastavinta?

Bloggaaminen tuo mukanaan paljon hyviä asioita. Parhaiksi asioiksi voisin mainita oman luovuuden kanavoimisen kirjalliseen ja kuvalliseen muotoon. Myös lämmin palaute on tuntunut hyvältä.

Haastavinta on ollut havaita, kuinka omat kyvyt ja taidot eivät välttämättä kohtaa sen kanssa mitä haluaisin osata, esimerkiksi valokuvaamisessa ja koodaamisessa.


Paljasta kolme suosikkiblogiasi! Mistä pidät niissä?

Minun on tosi vaikeaa arvottaa blogeja paremmuusjärjestykseen, mutta jos kertoisin mitkä blogit ovat viime aikoina puhutelleet minua eniten. Näitä kaikkia kolmea blogia -ja niiden takana olevia helmiä- yhdistää rehellisyys, pehmeys, aitous ja usko elämään.

Inspired by Love: Sanna on luonut blogiinsa uskomattoman kauniin ja harmonisen tunnelman, joka välittyy paitsi kauniine kuvineen, myös elämänmakuisena ja aidolla kuvauksella elämästä. Sanna on todella vahva nainen ja kaunis niin ulkoisesti, mutta ennen kaikkea sisäisesti.

Pellavaa & Pastellia: Rakas ystäväni Annika on viime kuukausien aikana käynyt läpi elämän hirmumyrskyn mutta periksi antamattomana hän ei ole luovuttanut. Annika jakaa blogissaan rehellisiä tuntemuksiaan ja uskoa elämään ja sen kauneuteen.

Beauty of Life: S tekee sen, mitä moni haluaisi uskaltaa tekevänsä ja kykenevänsä; kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä ja saa siksi tyylillään lukijat samaistumaan blogiinsa. S:n postaukset esimerkiksi elämänhaasteista, elämän tuomista iloista ja sen monimuotoisuudesta ovat todella kauniisti ja voimaannuttavasti kirjoitettuja.  

Jos pitäisi valita yksi suosikki omista postauksistasi, mikä se olisi?

Tähänkin on vaikeaa vastata vain yhden postauksen tarkkuudella, mutta sanoisin, että aihealueiltaan ne kirjoitukset, jotka ovat voineet tuoda lohtua tai vertaistukea lukijoille omissa elämänhaasteissa kamppaileville, ovat niitä parhaita.


Mitä arvostat muissa ihmisissä?

Lempeyttä, hyväntahtoisuutta, rehellisyyttä ja vilpittömyyttä.

Mikä on elämäsi paras päätös?

Tehdä hyvää muille.

Outo tapa, josta moni ei tiedä:

Laittaa välillä hiukset niin monelle saparolle, kuin mahdollista.

Asia, josta pidän itsessäni: 

Kesäisin poskilleni ilmestyvistä pisamista ja luonteeseeni kuuluvasta lapsenomaisesta hassuttelusta.



Jatka lausetta:

Nolottaa myöntää, mutta... olin joskus koukussa Kaunareihin. Enää en tosin jaksaisi katsoa yhtäkään jaksoa sarjan pitkäveteisyyden ja juonikiemuroiden vuoksi.

Vapaa-ajallani... en tiedä lasketaanko pitkä sairaslomani vapaa-ajaksi, mutta kun olen kotona, niin pyrin pitämään arkisin yllä tiettyjä rutiineja, tehdä asioita jotka tuottavat iloa ja opetella olematta itselleni niin ankara.

Haluaisin oppia... tuntemaan itseni perin pohjin.

Kun kukaan ei näe... pukeudun maailman rumimpiin, mutta maailman mukavimpiin kotivaatteisiin. Tosin mieheni minut kotona näkee, hahah!

10 vuoden kuluttua... toivoisin edelleen viettävämme hyväksi havaitsemaamme yksinkertaista elämäntapaa ilman ylimääräisiä taloudellisia taakkoja ja olemaan tyytyväinen ja onnellinen missä tahansa elämäntilanteessa silloin elämmekin.

Kiitos Lifielle tästä muistamisesta ja jokaiselle lukijalle, jotka olette blogini matkassa. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!


Palloja ja kylmänvaaleita raitoja

16. kesäkuuta 2017


Joskus viikkoon mahtuu sellaisia päiviä, jolloin huomaa pystyvänsä elämään todella hetkessä ja nauttimaan kaikin aistein niistä toveista, jotka poikkeavat totutuista arjen askareista. Eilen oli sellainen päivä.

Kulunut viikko on tuntunut paikka paikoin aika raskaalta oman jaksamiseni ja muiden huolenaiheiden keskellä. Varsinkin tiistaina tunsin vointini ottaneen jossain mielessä takapakkia ja keskiviikko menikin siitä toipuessa. Eilen kuitenkin sain rentoutua toden teolla tutun kampaajan tuolissa lukien naistenlehtiä hyvää kahvia siemaillen. Tuttavani raidoitti hiukseni hieman kylmemmän vaalean sävyllä kuin yleensä, ja lopputulos on minusta todella onnistunut ja tuntuu ihanan raikkaalta! Kaiken kruunasi vielä ihanasti relaksoiva päähieronta, johon olisin voinut vaikka nukahtaa.

Samalla reissulla poikkesin myös pitkästä aikaa kaupoilla tehden pari yllärilöytöä. Toinen on tämä kuvassa näkyvä frillihihainen valko-sininen pallopusero ja toinen navyn sininen neulejakku tyylikkäine kultasine nappeineen. En oikeasti muista milloin olisin viimeksi pyörinyt vaatekaupoissa; en ole tarvinnut mitään pitkään aikaan ja toisekseen ihmispaljouden sekaan meneminen tuntuu haastavalta. Eilen kuitenkin rentoutunein mielin tein pitkästä aikaa pienen kierroksen ihanat alelöydöt kotiin viemisinä!

Pusero / Lindex, Holly & Whyte
Pliseerattu hame / H&M
Korkokengät / Even & Odd


Toivon, että teidänkin viikkoonne on mahtunut hyviä, voimaa tuovia hetkiä. Ne voivat osoittautua yllättävän voimauttaviksi ja merkityksellisiksi. 

Ihanaa, aurinkoista ja kesäistä viikonloppua!

Blogiyhteistyöt - riski vai mahdollisuus?

12. kesäkuuta 2017


Aika ajoin tapetille nousee keskustelu bloggaajien tekemistä kaupallisista yhteistöistä. Sitä mukaa kun keskustelu niistä virisee, esiin tulee niin lukijoiden kuin blogin pitäjien mielipiteitä asiasta. Joitain lukijoita kaikki blogin kautta tehdyt yhteistyöt ärsyttävät, osa pitää niistä ja toiset eivät kiinnitä niihin lainkaan huomiota. Miten minä ja sinä suhtaudumme niihin?



Muistan vuosien takaa lukeneeni säännöllisesti erästä blogia, jonka postaukset alkoivat pikkuhiljaa muistuttaa jollain tasolla tuotekuvastoa. Joka kerta kun blogi päivittyi, siinä esiteltiin blogin kautta saatuja uusia tuotteita ja kannustettiin myös lukijoita ostamaan niitä. Jossain vaiheessa huomasin klikkaavani yhä useammin blogista muualle, kunnes postausaiheet jälleen "normalisoituivat" ja palasivat aiemmin totuttuun tyyliin. Sittemmin samassa blogissa yhteistyöt jatkuivat, mutta enää ne eivät haitanneet, koska minulle lukijan näkökulmasta ne eivät olleet enää blogin koko sisältö. Mikä niissä yhteistöissä sitten ärsytti? 



Blogin pitäjänä minulla on vuosien saatossa ollut mahdollisuus tehdä todella mielekkäitä yhteistöitä muutamien eri yritysten kanssa. Osa näistä yrityksistä on ottanut yhteyttä minuun ja toiseen puoleen minä olen ollut yhteydessä. Jokainen näistä yhteistöistä on ollut kuitenkin sellainen, joka on aidosti minua kiinnostanut ja jonka olen voinut allekirjoittaa. Kun varmuus oman blogin pitämiseen on sitten kasvanut, olen myös uskaltanut kohteliaasti kieltäytyä muutamista yhteistyötarjouksista, jotka eivät ole tuntuneet omiltani. 

Yhteistöitä solmiessa ja postauksia toteutettaessa olen todennut, kuinka paljon niiden toteuttamiseen liittyy sellaista työtä, joka ei välttämättä näy ruudun toiselle puolelle. Yhden postauksen valmiiksi saamiseen voi kulua heittämällä kaksinumeroisen tuntimäärän verran aikaa sen lisäksi, että vastaa sähköposteihin, ottaa postausta varten tarvittavat kuvat, editoi ne ja jakaa tekstin sosiaalisen median eri kanavissa. Itse en ainakaan tällä tahdilla pääse kovin paljon rikastumaan, vaikka pidänkin blogiani jossain mielessä työnäni. Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin - olen nauttinut jokaisen solmitun yhteistyön toteuttamisesta ja ne ovat olleet minulle blogitaipaleeni aikana myös suuria luottamuksen osoituksia. Tässä kappaleessa kerrottu taustaksi vain sille, että yhteistyöpostauksiin nähty vaiva ei aina näy ulospäin.


Mikä yhteistöissä sitten voi otsan laittaa kurtulle? Kun mietin tätä lukijan näkökulmasta postauksen alussa kerrotun esimerkin kautta, tulin siihen tulokseen, että jos yhteistyö vaikuttaa tehtäneen pelkästään yhteistyön vuoksi ilman todenmukaista tarttumapintaa, siihen voi olla vaikeaa samaistua. Toisekseen liian vilkas yhteistyötahti voi olla se harmittava juttu. Kolmanneksi joskus voi jopa vaikuttaa siltä, että bloggaaja saa kaiken haluamansa ilmaiseksi tekemättä "oikeaa työtä."

Saako bloggaaja kuitenkaan kaikkea ilmaiseksi ja voiko blogi olla nykypäivänä työ, jolla elättää itsensä?

Monen muun blogin pitäjän tavoin olen todennut, että mikään blogiin liittyvä etu tai korvaus ei tule ilmaiseksi. Ensinnäkin blogin pitämiseen on tavallisesti täytynyt käyttää paljon aikaa -jopa vuosia- ennen kuin yritykset kiinnostuvat siitä kaupallisessa mielessä. Ja koska aika on rahaa, blogiin nähty vaiva käy valuutasta. Toiseksi, kuten todettua, yhteistyöpostausten toteuttamiseen kuluu poikkeuksetta aikaa ja kommunikointia eri tahojen kanssa. Kolmanneksi, kaikki rahaksi muutettavat edut ovat bloggaajalle veronalaista tuloa. Siksi lause "pitäisikö minunkin aloittaa bloggaaminen, jotta saan kaiken ilmaiseksi" ei valitettavasti ole niin yksioikoinen. Blogin aloittamisen toki kuka vaan saa ja voi aloittaa, mutta pelkästään yhteistöiden toivossa se voi olla raskas tie. Siksi kannustan jokaista omaa blogia pohtivaa miettimään ensin sen oman jutun mikä tekee blogista persoonallisen, ja kun sen eteen on nähty tarpeeksi vaivaa ja aikaa, yritykset saattavat hyvinkin kiinnostua yhteistöistä kanssasi.

Toisaalta ne bloggaajat, jotka tekevät blogiaan ihan ammattinaan pääasiallisena tulonlähteenään voivat postata hyvinkin usein toteutettavista yhteistöistään. Nämä yhteistyöt ovat myös heidän tulonlähteenä eli ne tuovat leivän pöytään. Se miten he sen tekevät, voikin vaikuttaa siihen kuinka moni lukija yhteistyöpostauksen lukee loppuun saakka. Esimerkiksi pari lempibloggariani, jotka kirjoittavat ammatikseen, osaavat toteuttaa postaukset todella kivasti ja luonnollisesti ilman päälle liimattua kaupallisuutta. Tällaisia postauksia lukeekin toistuvasti mielellään ja usein niistä hyötyy lukijatkin esimerkiksi jonkin alekoodin tai ainakin postauksen tuoman inspiraation muodossa. Tämä mielessä pyrin itsekin kirjoittamaan jokaisen yhteistyöpostaukseni luonnollisesti samassa linjassa blogini muidenkin postausteni kanssa. Aitous onkin yksi asia, jota yritykset että lukijat arvostavat.

Keskustelua blogiyhteistöistä voi siis lähestyä monesta eri näkökulmasta ja uskon, että myös jokainen blogin pitäjä osaa tuoda aiheen käsittelyyn jonkin mielenkiintoisen viisteen. Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla, mitä ajatuksia tai tunteita aihe teissä herättää? Ovatko blogiyhteisyöt mielestänne riski vai mahdollisuus?

Karannut nukkekodista

11. kesäkuuta 2017


Kirsikkapuiden vielä kukkiessa kävimme ystäväni Nean kanssa ihastelemassa hattaranpunaista kirsikkapuistoa Helsingin Roihuvuoressa. Harmillisesti kyllä, paras kukkimisaika oli jo ehtinyt lennähtää, mutta saimme silti muutaman vaaleanpunaisen otoksen ikuistettua kameroihimme. Ilma oli lempeä ja se oli saanut monet muutkin tulemaan nauttimaan tästä keväisestä kukkaloistosta!



Paikalle tullessamme istahdimme hetkeksi puun katveessa olleelle penkille nauttimaan eväitämme. Siinä ajatuksia vaihtaessamme meitä kohti saapui ryhmä eri-ikäisiä miehiä ja naisia omien henkilökohtaisten avustajiensa kanssa. Meidät ohittaessaan ryhmässä ollut mainio ja sanavalmis vanhempi rouva tuli lähelleni, kysyi mistä olen löytänyt päälläni olleen valkoisen pitsipuseron ja vaaleanpunaisen tyllihameen ja totesi sitten: "Ihanat vaatteet sinulla, sinähän olet kuin karannut nukkekodista." Voitte varmasti kuvitella, kuinka nämä suloisempaakin suloisemmat sanat saivat minun ja Nean kasvoille korviin saakka ulottuvat hymyt ja minut jopa sanattomaksi. Rouvan spontaanit, hyvän mielen sanat kertoivatkin hänestä itsestään todella paljon; hän halusi välittää täysin tuntemattomille ihmisille hyvää mieltä ja teki sen aidosti sopivalla pilkkeellä silmäkulmassa. Opin hänen esimerkistään paljon!



Pitsipusero / H&M
Tyllihame / Zara
Kello / MK
Laukku / LV



Kesäinen Lammassaari

8. kesäkuuta 2017


Tällä viikolla vietimme rentouttavan kesäpäivän ystäväni kanssa Lammassaaressa ja Kuusiluodon kauniissa maisemissa. Alun alkaen olimme ajatelleet viettävämme päivää Linnanmäellä maistellen hattaraa, mutta jotenkin meistä molemmista tuntui, että hälinän sijaan olisi ihana vain rauhoittua jossain luonnonhelmassa lähellä merta. Lammassaari ja sen vieressä oleva Kuusiluoto tuntuikin siksi täydelliseltä ajatukselta ja pakkasimme eväät reppuun ja matkasimme kohti Helsingin Vanhaakaupunkia.




Ilma oli mitä täydellisin. Auringon lämmittävät säteet hellivät ihoamme samalla kun lempeä kesätuuli virkisti. Paikan päälle oli tullut myös monta lintubongaajaa kiikarit ja kamerat kaulassaan sekä monia turisteja, jotka halusivat kokea palan kauneinta Helsinkiä. Tungokseen saakka pitkospuut eivät kuitenkaan täyttyneet, vaan eteenpäin meno sujui leppoisasti ja väljästi. Ainut asia mitä tosin hieman jännitimme olivat punkit, jotka ovat tähän vuodenaikaan kurja riesa.




Tämä oli toinen kerta kun kävin näissä upeissa maisemissa ja kuten viime maaliskuussa, kauneutta tässä ympäristössä riitti silmän kantamattomiin. Tässä siis kiva retkivinkki kesään!

Valmiit sivut!

6. kesäkuuta 2017


JEI! Nyt pääsen innosta soikeena kertomaan, että uusittu kuvapainoitteinen sivustoni on viimein valmis! Kauan se ottikin, mutta nyt lopputulemana tekisi mieli vain hykerrellä todetessa, että oma visio sivuoston ulkoasusta toteutui täysin -jopa odotettua paremmin! 

Suurin kiitos tästä kuuluu sivujeni koodarille, Eclair Designille, joka lähettämäni havaintokuvan ja viestittelyn jälkeen teki ideastani totta! Kiitos myös kuulumalleni blogiportaalille Indieplacelle, jolle suunnitelmani sopivat hyvin. <3

Blogipohjani on siis edelleen sama kuin aiemmin, sivua vaan muokattiin paremmin tarkoitustaan vastaavaksi. Nopein juttu sivun työstössä olikin Adrienin muokkaama uudistettu blogialusta -eniten aikaa vei kuvien kokoaminen kansioihin koodien muodossa, blogin kaikkien postausten uudelleen julkaiseminen (joista parisataa on vielä julkaisematta ajan puuteen vuoksi, mutta julkaisen niitä pikkuhiljaa) ja etusivun suunnittelu. Minulle meinasikin iskeä "valkoisen paperin syndrooma" käänteisessä merkityksessä; ideoita etukannen ulkoasusta singahteli laidasta laitaan mutta lopulta kuvat ja tervehdysteksti löysivät paikkansa ja muotonsa. Mitäs sanotte?

Sivuille saapuessa etusivulle aukeaa siis tervetulotoivotus kuvina ja tekstinä (paitsi Bloggerin kautta tultaessa kulku tuo suoraan blogiin). Yläreunassa olevan logon alta löytyvien välilehtien alta aukeavat neljä eri aihealueista kuvakansiota aiheinaan lifestylekoti & sisustustyyli ja kauneus. (Lisään kansioihin kuvia sitä mukaa, kun kamera niitä ottaa.) Mobiiliversiossa nämä löytyvät valikossa allekkain. Tähän väliin todettakoon, että kaikki sivuillani näkyvät kuvat ovat otettu täysin harrastepohjalta, en väitä olevani ammattilainen, koska enhän sitä ole. 

Oikean puolimmaisen välilehden kautta aukeaa blogi, jonka ulkoasu on sama tutun näköinen. Myös blogin aihealueet tulevat pysymään samoissa, mutta postaustahti tulee jonkin verran harvenemaan. Tämä siksi, että sivuston pääpaino on valokuvissa mutta blogi pysyy silti edelleen matkassa!

Miltä teistä vaikuttaa uudistuneet sivut? Uskon, että jonkin verran menee aikaa ennen kuin silmä tähän tottuu, mutta eiköhän meidän silmät sopeudu. Ja jos jokin teidän silmissänne täällä tökkii, niin laittakaa ihmeessä palautetta. Tarkoitus on, että sivut olisivat mahdollisimman selkeät ja toimivat.

Ihanaa viikkoa kaikille!

Zaran jakku

5. kesäkuuta 2017

Jakku / Zara
Pellavahuivi / Balmuir 
Housut / H&M
Laukku / Zara
Ballerinat / Tory Burch

Keltainen piristää aina päivää, kuten tämä parin vuoden takainen Zaran jakku eilen. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Kevätpäivän asu

26. toukokuuta 2017


Pari viikkoa sitten oli tämän kevään ensimmäinen päivä, kun uskaltautui lähtemään kotiovesta ulos ilman takkia. Eipä siitä tosin montaa päivää kulunut, kun toppatakin sai jälleen kaivaa esiin kaapista, mutta joko nyt olisimme viimein sanoneet heipat tämän alkuvuoden hyytäville ilmoille. 

Viihdyn tällä hetkellä tämän tyyppisessä asussa erittäin hyvin. Pliseerattu midimittainen hame ja rennon väljä kauluspaita antaa sopivaksi anteeksi tälle ei-niin-jäntevälle keholle. Satuimme keskustelemaan muuten siskonikin kanssa siitä, miten iän karttuessa pukeutumisessa alkaa enemmän ja enemmän merkitsemään mukavuus ja väljyys. Ei haittaa vaikka söisi hieman tuhdimman lounaan, kuminauha joustaa kyllä. :D


Kauluspaita / Tommy Hilfiger
Pliseerattu hame / H&M
Aurinkolasit / Ray Ban (sponsored)
Laukku / Zara
Ballerinat / Tory Burch 



Seuraavan asupostauksen kuvat onkin kuvattu tällä viikolla Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Kävimme siellä ystäväni kanssa toissapäivänä, mutta harmitukseksemme paras kukinta-aika oli jo hiipunut. Onneksi löysimme kuitenkin muutaman hattaranpunaisen oksan, jonka lähettyvillä saimme ikuistettua vaaleanpunaisia kuvia. Niitä nähtävillä siis piakkoin!

Blogin tulevat tuulet

24. toukokuuta 2017


Nyt on tullut aika kertoa teille pian alkavista blogisivujeni pääpainoon että sen ulkoasuun liittyvistä muutoksista. Ai että kun mua samaan aikaan jännittää, mutta myös vatsan pohjaa kutkuttavasti innostaa!

Sivuistani tulee tulevien päivien aikana enimmäkseen kuvapainoitteinen.

Miksi ja mitä se käytännössä tarkoittaa?


Suurin motiviini tätä blogia perustaessani oli oman luovuuden kanavoiminen kirjalliseen muotoon eri aiheita käsitteleviksi blogiteksteiksi. Kuten olen täällä useaan otteeseen todennut, olen pienestä pitäen kokenut kirjoittamisen tärkeäsi osaksi itseilmaisun että omien tunteitteni käsittelyyn. Kirjoittaminen onkin siksi edelleen osa arkeani ja siinä progressiivisesti edistyminen on tapa haastaa itseäni terveellä tavalla. 

Blogin kirjoittamisen myötä olen kuitenkin havainnut luovuuteni tulevan ilmi myös toisella tavalla. Sitä mukaa kun blogini on tuottanut postauksia, myös kamerani on ollut ahkerassa käytössä. On siksi ollut aivan uskomaton tunne oivaltaa, miten paljon kuvaksi taltioitavaa kauneutta ympärillämme onkaan ja miten paljon iloa linssin läpi esiin zoomattu kauneus tuokaan tullessaan; juuri nupusta aukeava ruusu, ohi lentävä lintuaura, meren kunnioitusta herättävä laajuus, tulen liekki, hymyilevä lapsi, rakastunut pari, seesteinen koti, kesänvihreä nurmikko.. lista on loputon!

Tästä syystä olen päättänyt laajentaa harrastustani valokuvaamisen suhteen. En sano, että olen ammattilainen -oi ei todellakaan- mutta toiveeni olisi joskus olla. Siksi sivustoni pääpaino tulee vaihtumaan kuvien ja kirjoituksen yhdistelmästä enimmäkseen valokuviin neljän eri aihealueen muodossa. Luon siis sivuilleni neljä eri aihealueista kuvakansiota ikäänkuin inspiraatio- tai ideakansioiksi. Aihealueet tulevat olemaan lifestyle, koti&sisustus, kauneus ja tyyli.


Yllä olevassa kuvassa on hahmotelma sivujen muutoksesta ja kuten näkyy, blogi jatkaa edelleen mukana. Muutoksen myötä se tulee kuitenkin päivittymään tähän asti totuttua harvemmin, mutta uskoakseni kuitenkin joka viikko. 

Lopullisen ponnahduksensa tämä uudistus sai havaittuani, että blogitekstieni luonnoksissa on tällä hetkellä 101 luonnosta -eli luonnokset ovat täynnä kuvia- ja niiden julkaisemiseen blogitekstin kanssa veisi pienen ikuisuuden. Nyt voin kuitenkin kerätä nämä kuvat eri aihealueidensa käsittäviin nippuihin ja samalla nähdä itsekin muutamalla silmäyksellä kuvista muodostuvia kokonaisuuksia. Oma kehittyminenkin tulee tätä kautta konkreettisemmaksi, mutta kuten sanottua, opittavaa on vielä tolkuton määrä. Muun muassa kameran asetusten, valotuksen, kuvakulmien, f- ja ISO-lukujen kanssa minulla on edessä vielä loputon sarka, mutta ehkä juuri se tekeekin tästä harrastuksesta niin mielekästä. Koskaan ei ole valmis vaan aina on uutta ja mielekästä opittavaa.


Miltä teistä kuulostaa ensikuulemalta nämä tulevat muutokset? Kunhan olen vielä lopullisen suunnitelman tehnyt koodarini kanssa niin näette nämä muutokset livenä. Itse ainakin olen tästä todella innoissani! :)