Huomenta!

Voisiko jo sanoa, että nyt on viimeistään se vuodenaika, jolloin talvitamineet alkavat kaikilla olla heivattuna varastoihin ja kevätkengät ja -takit ovat palanneet sisälle vaatekaappeihin ja -rekkeihin? Onhan kohta tosiaan jo toukokuu vaikka ihan siltä ei ainakaan ilmojen puolesta vielä tunnu. ;)

Rakastan sitä tunnetta, kun talvisaappaat vaihtuvat kevyempiin tassuttimiin ja siksipä eräät lempikenkäni ovat ehdottomasti Converset. Olen ollut tässä "Conne-huumassa" vasta muutaman kauden, koska heräsin näiden ihanuuteen varsin myöhään. Useamman vuoden ajan ihmettelin, mikä näissä on se juttu, kun joka toinen tuntui näillä tepastelevan. Erään kerran kun laivan Tax Freessa nämä kuitenkin sujautin jalkaani, ymmärsin heti näiden jutun. Ja siitä saakka näillä olen mennyt viipottamaan.



Mulla on Converset pinkkinä ja valkoisina. Hekalla on myös valkoisina ja talvikäyttöön sopivat ruskean väriset, joissa on karvavuori. Tykätään tosi paljon näistä kuvissa näkyvistä mutta ne luonnollisesti ovat haasteelliset aran värinsä takia. Joku kuitenkin kertoi joskus pesseensä Connet ihan pesukoneessa neljässäkymmenessä asteessa. Ajatus aluksi hirvitti mutta kokeilin ja siitä saakka olen laittanut nämä tassuttimet säännöllisesti pesuun pyörimään. Ainakaan vielä (kuuluisat viimeiset sanat!) liimaukset tai ompeleet eivät ole lähteneet falskaamaan. Haaveissani olisi vielä varrettomat Converset, jotka sopisivat erityisen hyvin rentoon menoon kesämekkojen kaveriksi.


Oletteko te päässeet näiden kenkien makuun ja jos olette, niin olisi kiva kuulla miten yhdistelette nämä esimerkiksi kaupunkikäyttöön? Hyvää viikonloppua kaikille!

Se aika vuodesta

30. huhtikuuta 2016


Huomenta!

Voisiko jo sanoa, että nyt on viimeistään se vuodenaika, jolloin talvitamineet alkavat kaikilla olla heivattuna varastoihin ja kevätkengät ja -takit ovat palanneet sisälle vaatekaappeihin ja -rekkeihin? Onhan kohta tosiaan jo toukokuu vaikka ihan siltä ei ainakaan ilmojen puolesta vielä tunnu. ;)

Rakastan sitä tunnetta, kun talvisaappaat vaihtuvat kevyempiin tassuttimiin ja siksipä eräät lempikenkäni ovat ehdottomasti Converset. Olen ollut tässä "Conne-huumassa" vasta muutaman kauden, koska heräsin näiden ihanuuteen varsin myöhään. Useamman vuoden ajan ihmettelin, mikä näissä on se juttu, kun joka toinen tuntui näillä tepastelevan. Erään kerran kun laivan Tax Freessa nämä kuitenkin sujautin jalkaani, ymmärsin heti näiden jutun. Ja siitä saakka näillä olen mennyt viipottamaan.



Mulla on Converset pinkkinä ja valkoisina. Hekalla on myös valkoisina ja talvikäyttöön sopivat ruskean väriset, joissa on karvavuori. Tykätään tosi paljon näistä kuvissa näkyvistä mutta ne luonnollisesti ovat haasteelliset aran värinsä takia. Joku kuitenkin kertoi joskus pesseensä Connet ihan pesukoneessa neljässäkymmenessä asteessa. Ajatus aluksi hirvitti mutta kokeilin ja siitä saakka olen laittanut nämä tassuttimet säännöllisesti pesuun pyörimään. Ainakaan vielä (kuuluisat viimeiset sanat!) liimaukset tai ompeleet eivät ole lähteneet falskaamaan. Haaveissani olisi vielä varrettomat Converset, jotka sopisivat erityisen hyvin rentoon menoon kesämekkojen kaveriksi.


Oletteko te päässeet näiden kenkien makuun ja jos olette, niin olisi kiva kuulla miten yhdistelette nämä esimerkiksi kaupunkikäyttöön? Hyvää viikonloppua kaikille!
Heip!

Pari lauantaita takaperin oli upean keväinen päivä ja kiertelimme Heikin kanssa Helsingin pikkuruisia katuja päätyen Tuomiokirkon portaille ihailemaan Helsingin kaunista arkkitehtuuria ja nauttimaan lämmittävästä auringonpaisteesta. Ilma oli paikoitellen jopa niin lämmin, että takin sai heittää surutta laukkuun. Paikalle oli eksynyt muitakin vapaa-ajan viettäjiä ja kuuntelin ja katselin, kuinka useaa eri kieltä ja kansallisuuteen kuuluvia ihmisiä meitä ympäröi. Rakastan tämänkaltaista kansainvälistä tunnelmaa ja onneksi Helsinki vetää turisteja pitkin vuotta. Haaveilen itsekin pääseväni turistina jonnekin kaupunkilomalle - tällä hetkellä haaveissani olisi kokea Tukholma ja siellä kukkivat kirsikkapuut!

muotibloggaaja tuomiokirkko mustavalkoinen asu louis vuitton never full azur

muotibloggaaja tuomiokirkko mustavalkoinen asu louis vuitton never full azur

Päälleni oli valikoitunut tämä Hennes ja Mauritzin mustavalkoinen rusettipaita, joka on yllä sopivan casuaali kaupungin sykkeeseen. Pidän kovasti tämän tyylisistä puseroista ja sen pieni juju -solmittava rusetti- on kaikessa yksinkertaisuudessaan piste sen kuuluisan iin päälle. Olen oikeastaan vasta nyt hiljattain uskaltautunut pukeutumaan valkoiseen. Olen aina ajatellut sen leventävän minua mutta nyt ajattelen että aivan sama vaikka leventäisi. Pidän valkoisesta ja siksi aion pukeutua siihen jatkossakin. Joskus vaan ne omat (harha)luulot ovat turhankin tiukassa omassa päässä, kuten sekin että vaakaraidat leventäisivät. Voitteko te samaistua samankaltaisiin päähänpinttymiin, joista olette joko oppineet tai oppimassa pikkuhiljaa pois?


muotibloggaaja tuomiokirkko mustavalkoinen asu louis vuitton never full azur details michael kors watch gold

tuomiokirkon portailla louis vuitton never full azur

muotibloggaaja tuomiokirkko mustavalkoinen asu louis vuitton never full azur
Pusero ja housut / H&M
Aurinkolasit / RayBan Clubmuster (saatu blogin kautta)
Kello / MK
Laukku / LV Never Full
Kengät / Even and Odd

Kunpa vain aurinko paistaisi yhtä ihanasti pitkin kevättä, kuten näissä kuvissa. Kesän odotuksenikin on jo alkanut, kun eilen kilahti sähköpostiini varmistuneet kesälomatoiveet ja sain kuin sainkin toivomani neljä viikkoa toivomaani ajankohtaan. Ja mikä parasta, Heikin toiveet samalle ajankohdalle meni läpi, joten meillä on samaan aikaan kesälomat! Voin jo nyt sanoa, että kesästä tulee todella upea ja erityisen merkittävä. Ihan mahtavaa!

Rusettipaidassa niillä kuuluisilla portailla

27. huhtikuuta 2016

Heip!

Pari lauantaita takaperin oli upean keväinen päivä ja kiertelimme Heikin kanssa Helsingin pikkuruisia katuja päätyen Tuomiokirkon portaille ihailemaan Helsingin kaunista arkkitehtuuria ja nauttimaan lämmittävästä auringonpaisteesta. Ilma oli paikoitellen jopa niin lämmin, että takin sai heittää surutta laukkuun. Paikalle oli eksynyt muitakin vapaa-ajan viettäjiä ja kuuntelin ja katselin, kuinka useaa eri kieltä ja kansallisuuteen kuuluvia ihmisiä meitä ympäröi. Rakastan tämänkaltaista kansainvälistä tunnelmaa ja onneksi Helsinki vetää turisteja pitkin vuotta. Haaveilen itsekin pääseväni turistina jonnekin kaupunkilomalle - tällä hetkellä haaveissani olisi kokea Tukholma ja siellä kukkivat kirsikkapuut!

muotibloggaaja tuomiokirkko mustavalkoinen asu louis vuitton never full azur

muotibloggaaja tuomiokirkko mustavalkoinen asu louis vuitton never full azur

Päälleni oli valikoitunut tämä Hennes ja Mauritzin mustavalkoinen rusettipaita, joka on yllä sopivan casuaali kaupungin sykkeeseen. Pidän kovasti tämän tyylisistä puseroista ja sen pieni juju -solmittava rusetti- on kaikessa yksinkertaisuudessaan piste sen kuuluisan iin päälle. Olen oikeastaan vasta nyt hiljattain uskaltautunut pukeutumaan valkoiseen. Olen aina ajatellut sen leventävän minua mutta nyt ajattelen että aivan sama vaikka leventäisi. Pidän valkoisesta ja siksi aion pukeutua siihen jatkossakin. Joskus vaan ne omat (harha)luulot ovat turhankin tiukassa omassa päässä, kuten sekin että vaakaraidat leventäisivät. Voitteko te samaistua samankaltaisiin päähänpinttymiin, joista olette joko oppineet tai oppimassa pikkuhiljaa pois?


muotibloggaaja tuomiokirkko mustavalkoinen asu louis vuitton never full azur details michael kors watch gold

tuomiokirkon portailla louis vuitton never full azur

muotibloggaaja tuomiokirkko mustavalkoinen asu louis vuitton never full azur
Pusero ja housut / H&M
Aurinkolasit / RayBan Clubmuster (saatu blogin kautta)
Kello / MK
Laukku / LV Never Full
Kengät / Even and Odd

Kunpa vain aurinko paistaisi yhtä ihanasti pitkin kevättä, kuten näissä kuvissa. Kesän odotuksenikin on jo alkanut, kun eilen kilahti sähköpostiini varmistuneet kesälomatoiveet ja sain kuin sainkin toivomani neljä viikkoa toivomaani ajankohtaan. Ja mikä parasta, Heikin toiveet samalle ajankohdalle meni läpi, joten meillä on samaan aikaan kesälomat! Voin jo nyt sanoa, että kesästä tulee todella upea ja erityisen merkittävä. Ihan mahtavaa!
Moikka!

Ai että mä olen ihan hurahtanut Dc Fixiin! Olenkin aiemmin kirjoittanut, kuinka olen sen avulla tuunannut meidän huonekaluja eli olohuoneen senkin ja keittiön ruokapöydän. Näiden suurempien linjauksien jälkeen onkin ollut hyvä siirtyä pienempiin tuunauksiin ja eilen kyhäsin tämän pahviboxin marmorikuvioidulla Dc Fixillä. Vielä pari kuukautta sitten en oikeastaan edes sietänyt tätä kuviota sen "ysärimäisyyden" vuoksi, mutta jostain syystä se alkoikin miellyttämään silmääni ja nyt pidän siitä todella paljon! Onko teille koskaan käynyt samalla tavalla? 

Kuvasin alle tuunausprojektin etenemisen. Tätä harrastusta aloittaessani suurimmat kysymykseni olivat kulmat ja siksi ajattelin kuvien avulla demonstroida miten ne saa helposti siisteiksi. Jos joitain kysymyksiä herää tämän puitteissa niin autan mielelläni niin hyvin kuin suinkin vain osaan! 

dc fix marmori kontaktimuovi desenio juliste kulta jimmy choo neilikka laatikon tuunaus

Tuunattavana laatikkona käytin tätä mustaa Annon boxia, joka on itse koottava. Laatikoita myydään kahden kappaleen pakkauksissa ja näitä on saatavilla myöskin eri kokoisina. Oma tuunattu laatikkoni on työpöydälläni (jonka puukuvioinen pinta on niin ikään saatu aikaan Dc Fixillä, kuten ylimmästä kuvasta voi tihrustaa).  

dc fix laatikon tuunaus marmori kontaktimuovi ohjeet kulmat kulma


Aloitin fixauksen kannesta, joka tulee pakkauksessa koottuna. Leikkasin kontaktimuovista sopivan kokoisen palan (eli hieman reilumman kuin itse kansi), joka kiinnittyikin helposti pintaan. Kulmien kohdilla leikkasin saksilla viistosti viillon, jonka jälkeen pala oli helppo kiinnittää laidoille. Kulmien kanssa toistuu siis sama periaate kuin kirjojen kansien kanssa - se onkin hyvä muistisääntö!

dc fix kulmat





Kannen tuunauksen jälkeen siirrytäänkin itse boxiin. Asetin muovin neljässä osassa eli ensin päätylaidoille ja sitten sivuille. Mittasin kunkin laitaan sopivan palan (jälleen hieman reilumman biitin!) ja kiinnitin fixin samoin periaattein kuin kanteenkin.





Päätylaitojen ruuvit oli helppo kiinnittää takaisin kun pyöritin mattoveitsen avulla pienet reiät muoviin. Ja kas, laatikko sai kokonaan uuden ilmeen!



Näin tylsä laatikko muuttui ihanan raikkaaksi ja olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Aikaakaan ei touhuun kovin paljoa tuhrautunut. En katsonut kelloa, mutta arvioisin ajan kuluksi maksimissaan puoli tuntia. Saman pinnan on myös saanut vanha puinen pyöreä tarjotin ja etsiessäni suorakaiteen mallista marmoritarjotinta keksin miten sellaisen voisin tehdä huomattavasti edullisemmin kuin kauppojen tarjottimilla on hintaa. Palaan näihin kikkailuihin tuonnempana ja kuinka hiustenkuivaaja on oiva apu näissä touhuissa!


Rattoisaa sadepäivän jatkoa kaikille!

Pahvilaatikosta "marmoriseksi" Dc Fixillä

26. huhtikuuta 2016

Moikka!

Ai että mä olen ihan hurahtanut Dc Fixiin! Olenkin aiemmin kirjoittanut, kuinka olen sen avulla tuunannut meidän huonekaluja eli olohuoneen senkin ja keittiön ruokapöydän. Näiden suurempien linjauksien jälkeen onkin ollut hyvä siirtyä pienempiin tuunauksiin ja eilen kyhäsin tämän pahviboxin marmorikuvioidulla Dc Fixillä. Vielä pari kuukautta sitten en oikeastaan edes sietänyt tätä kuviota sen "ysärimäisyyden" vuoksi, mutta jostain syystä se alkoikin miellyttämään silmääni ja nyt pidän siitä todella paljon! Onko teille koskaan käynyt samalla tavalla? 

Kuvasin alle tuunausprojektin etenemisen. Tätä harrastusta aloittaessani suurimmat kysymykseni olivat kulmat ja siksi ajattelin kuvien avulla demonstroida miten ne saa helposti siisteiksi. Jos joitain kysymyksiä herää tämän puitteissa niin autan mielelläni niin hyvin kuin suinkin vain osaan! 

dc fix marmori kontaktimuovi desenio juliste kulta jimmy choo neilikka laatikon tuunaus

Tuunattavana laatikkona käytin tätä mustaa Annon boxia, joka on itse koottava. Laatikoita myydään kahden kappaleen pakkauksissa ja näitä on saatavilla myöskin eri kokoisina. Oma tuunattu laatikkoni on työpöydälläni (jonka puukuvioinen pinta on niin ikään saatu aikaan Dc Fixillä, kuten ylimmästä kuvasta voi tihrustaa).  

dc fix laatikon tuunaus marmori kontaktimuovi ohjeet kulmat kulma


Aloitin fixauksen kannesta, joka tulee pakkauksessa koottuna. Leikkasin kontaktimuovista sopivan kokoisen palan (eli hieman reilumman kuin itse kansi), joka kiinnittyikin helposti pintaan. Kulmien kohdilla leikkasin saksilla viistosti viillon, jonka jälkeen pala oli helppo kiinnittää laidoille. Kulmien kanssa toistuu siis sama periaate kuin kirjojen kansien kanssa - se onkin hyvä muistisääntö!

dc fix kulmat





Kannen tuunauksen jälkeen siirrytäänkin itse boxiin. Asetin muovin neljässä osassa eli ensin päätylaidoille ja sitten sivuille. Mittasin kunkin laitaan sopivan palan (jälleen hieman reilumman biitin!) ja kiinnitin fixin samoin periaattein kuin kanteenkin.





Päätylaitojen ruuvit oli helppo kiinnittää takaisin kun pyöritin mattoveitsen avulla pienet reiät muoviin. Ja kas, laatikko sai kokonaan uuden ilmeen!



Näin tylsä laatikko muuttui ihanan raikkaaksi ja olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Aikaakaan ei touhuun kovin paljoa tuhrautunut. En katsonut kelloa, mutta arvioisin ajan kuluksi maksimissaan puoli tuntia. Saman pinnan on myös saanut vanha puinen pyöreä tarjotin ja etsiessäni suorakaiteen mallista marmoritarjotinta keksin miten sellaisen voisin tehdä huomattavasti edullisemmin kuin kauppojen tarjottimilla on hintaa. Palaan näihin kikkailuihin tuonnempana ja kuinka hiustenkuivaaja on oiva apu näissä touhuissa!


Rattoisaa sadepäivän jatkoa kaikille!
Heippa!

Viime viikonloppuna kävimme Heikin kanssa ulkona syömässä ja sitä ennen fiilistelimme aurinkoista kevätpäivää ja lähes pilvetöntä taivasta. Helsinki näytti kevään korvalla (vaikka niitä hiirenkorvia puista edelleenkin saa hakea!) idyllisen puolensa ja muistin jälleen miten kaunis kaupunkimme onkaan. Tuomiokirkon hollilla olevat pikkukujat pastellin värisine taloineen eivät yksinkertaisesti voi jättää ketään kaunista arkkitehtuuria arvostavaa kylmäksi. En millään malttaisi odottaa tulevaa kesää, jolloin kyseisten kujien ja suurempien teiden kahviloiden terassit aukeavat ja kaupunki antaa tunnelmallaan parastaan. 

h&m classy preppy helsinki outfit persikka koralli fashion my style
Takki / H&M
Huivi / Balmuir
Housut / H&M
Laukku / LV
Kengät / Vagabond
Aurinkolasit / RayBan (saatu blogin kautta)

Tuona kauniina päivänä olin valikoinut ensimäistä kertaa ylleni täksi kevääksi hankkimani Henkkamaukan persikan värisen takin, johon olen ollut todella tyytyväinen. Kaapissani keikkuu sama takki myös viime vuoden mallistosta, joskin eri värisenä. Vaatteen malliin tyytyväisenä en millään voinut vastustaa tätä herkullista väriä etenkin kun persikan tai nuden värinen ulkotakki oli hakusessa! Myös ystäväni osti saman takin valko-harmaalla kuosilla ja naureskelimmekin, että pitää joku kahvittelureissu pukea samat takit päälle. 

Kiitos hurjan paljon lämpimistä ja arkirealismin täyteisistä kommenteistanne edelliseen postaukseen. On toisaalta lohduttavaa, että meitä arjen kanssa stressaavia ja oman aikataulun täyttämiä on useita. Mitä jos opeteltaisiin yhdessä ottamaan rennommin? Onnistuisikohan se? :)

Rentouttavaa viikonloppua kaikille ja bloggajille inspiroivaa Indiedays-päivää huomiseksi!


Kevään lempitakissa fiilistellen Helsinkiä

22. huhtikuuta 2016

Heippa!

Viime viikonloppuna kävimme Heikin kanssa ulkona syömässä ja sitä ennen fiilistelimme aurinkoista kevätpäivää ja lähes pilvetöntä taivasta. Helsinki näytti kevään korvalla (vaikka niitä hiirenkorvia puista edelleenkin saa hakea!) idyllisen puolensa ja muistin jälleen miten kaunis kaupunkimme onkaan. Tuomiokirkon hollilla olevat pikkukujat pastellin värisine taloineen eivät yksinkertaisesti voi jättää ketään kaunista arkkitehtuuria arvostavaa kylmäksi. En millään malttaisi odottaa tulevaa kesää, jolloin kyseisten kujien ja suurempien teiden kahviloiden terassit aukeavat ja kaupunki antaa tunnelmallaan parastaan. 

h&m classy preppy helsinki outfit persikka koralli fashion my style
Takki / H&M
Huivi / Balmuir
Housut / H&M
Laukku / LV
Kengät / Vagabond
Aurinkolasit / RayBan (saatu blogin kautta)

Tuona kauniina päivänä olin valikoinut ensimäistä kertaa ylleni täksi kevääksi hankkimani Henkkamaukan persikan värisen takin, johon olen ollut todella tyytyväinen. Kaapissani keikkuu sama takki myös viime vuoden mallistosta, joskin eri värisenä. Vaatteen malliin tyytyväisenä en millään voinut vastustaa tätä herkullista väriä etenkin kun persikan tai nuden värinen ulkotakki oli hakusessa! Myös ystäväni osti saman takin valko-harmaalla kuosilla ja naureskelimmekin, että pitää joku kahvittelureissu pukea samat takit päälle. 

Kiitos hurjan paljon lämpimistä ja arkirealismin täyteisistä kommenteistanne edelliseen postaukseen. On toisaalta lohduttavaa, että meitä arjen kanssa stressaavia ja oman aikataulun täyttämiä on useita. Mitä jos opeteltaisiin yhdessä ottamaan rennommin? Onnistuisikohan se? :)

Rentouttavaa viikonloppua kaikille ja bloggajille inspiroivaa Indiedays-päivää huomiseksi!


Moi.

Maanantaina päättyi kuuden päivän tehokas työviikko ja tiistaina oli odotettu vapaapäivä. Maanantai-iltana tunsin mielihyvää ajatuksesta, jota tuleva voimia tuova kiireetön päivä toisi tullessaan. Vaikka odotukseni rentouttavasta vapaasta olivatkin mielessäni, tiistai vaihtuikin aikatauluihin ja kellon kanssa juoksemiseksi - vaikka kukaan ei ollut sitä minulta vaatinut.



Olen luonteeltani suorittaja ja parin viime vuoden itseeni tutustumisen aikana olen tajunnut olleeni sitä aina. Pyrin tavallisesti olemaan hyvin tehokas toimissani oli kyse sitten työnteosta, velvollisuuksista, harrastuksista tai vaikkapa, noh, siitä vapaapäivästä. Katson päivän aikana usein kelloa ja mietin, mitä rästeihin jääneitä toimia voisin saada vietyä loppuun ja mitä toisaalta aloittaa. Hyvin usein olen ajankäytön kanssa siis täysin kontrollifriikki, kuten eilinen vapaapäiväni osoitti.

Heräsin kuuden tunnin yöuniltani varttia vaille seitsemän edessäni neljän tunnin pyykkivuoro. Pyykkien pyöriessä minun teki mieli jatkaa unia mutta sen sijaan olin puoleen päivään mennessä pessyt neljä koneellista pyykkiä, osan kuivattanut kuivaushuoneessa ja osan ripustanut pyykkinarulle, siivonnut kaikki tasot, keittiön, makkarin, imuroinut, pessyt vessan, editoinut kuvia ja kirjoittanut blogipostauksen. Tämän jälkeen söin pikapikaa lounaan ja varasin ajan lääkärille (voimakkaiden siitepölyallergiareaktioiden vuoksi), pesin äkkiä hiukset, meikkasin ja juoksin bussille. Bussissa istuessa vastasin whats ap-viesteihin ja blogikommentteihin ja vasta lääkärin vastaanotolla istahdin ihan kunnolla. Päivä oli jo siihen mennessä ollut sen verran hektinen, että musta tuntui, etten pöllämystyneenä saanut lääkärisedälle kunnolla edes selitettyä miksi olin tullut häntä tapaamaan. Lekurin jälkeen sitten tajusin, että eihän mun suorittamisessa ole enää mitään järkeä. Ainut asia, mitä vapaanani ihan oikeasti olisin halunnut tehdä, olisi ollut nukkua pitkään ja ottaa päivän aikana päiväunet. Tähän mulla ei oman pääni luoman aikataulun puitteissa muka ollut aikaa. Ja kyllä, pyykit oli pestävä mutta sen sijaan että heräsin vapaapäivänäni kukonlaulun aikaan olisin voinut pestä pyykit myöhemmin. Olisin voinut myös jättää parit kotityöt tuonnemmaksi - maailmani kun ei olisi siihen kaatunut, että pari pölyhiukkasta olisi lojunut lattialla. Tai ehkä se olisi, siksi kai olen tällainen suorittaja.



Päivän opetuksena onneksi oivalsin, että on ihan okei antaa arjen tuoksinnassa joskus itselleen lupa hengähtää ja ottaa omaa aikaa - vaikka niiden päiväunien verran. Tästä viisastuneena meninkin kahvilaan nauttimaan soijalatten kaikessa rauhassa ja kotiinviemisiksi kävin ostamassa itselleni kukkia. Kuvissa näkyvät hattaran näköiset neilikat hymyilivät minulle ja aivan kuin ne olisivat sanoneet: "Mekin tarvitsemme vettä elääksemme, sinunkin juuret kuivuvat jos et ole armollinen itsellesi." 

Kotiin tullessani laitoin kukat maljakkoon (tiedän, ettei kukat oikeasti puhu), istahdin sohvalle ja annoin itselleni luvan niihin haaveilemiini päiväuniin, jotka lopulta venyivätkin iltaan. Herättyäni mulla oli hyvä mieli, että olin kuunnellut itseäni.  Tänään mulla olikin jälleen virtaa uuteen työpäivään.

On helppo olla armollinen toisille, mutta todella vaikeaa itselle. Onneksi sitä voi oppia. <3

Viikon fiilis: suorittajatyypistä hieman armollisemmaksi

20. huhtikuuta 2016

Moi.

Maanantaina päättyi kuuden päivän tehokas työviikko ja tiistaina oli odotettu vapaapäivä. Maanantai-iltana tunsin mielihyvää ajatuksesta, jota tuleva voimia tuova kiireetön päivä toisi tullessaan. Vaikka odotukseni rentouttavasta vapaasta olivatkin mielessäni, tiistai vaihtuikin aikatauluihin ja kellon kanssa juoksemiseksi - vaikka kukaan ei ollut sitä minulta vaatinut.



Olen luonteeltani suorittaja ja parin viime vuoden itseeni tutustumisen aikana olen tajunnut olleeni sitä aina. Pyrin tavallisesti olemaan hyvin tehokas toimissani oli kyse sitten työnteosta, velvollisuuksista, harrastuksista tai vaikkapa, noh, siitä vapaapäivästä. Katson päivän aikana usein kelloa ja mietin, mitä rästeihin jääneitä toimia voisin saada vietyä loppuun ja mitä toisaalta aloittaa. Hyvin usein olen ajankäytön kanssa siis täysin kontrollifriikki, kuten eilinen vapaapäiväni osoitti.

Heräsin kuuden tunnin yöuniltani varttia vaille seitsemän edessäni neljän tunnin pyykkivuoro. Pyykkien pyöriessä minun teki mieli jatkaa unia mutta sen sijaan olin puoleen päivään mennessä pessyt neljä koneellista pyykkiä, osan kuivattanut kuivaushuoneessa ja osan ripustanut pyykkinarulle, siivonnut kaikki tasot, keittiön, makkarin, imuroinut, pessyt vessan, editoinut kuvia ja kirjoittanut blogipostauksen. Tämän jälkeen söin pikapikaa lounaan ja varasin ajan lääkärille (voimakkaiden siitepölyallergiareaktioiden vuoksi), pesin äkkiä hiukset, meikkasin ja juoksin bussille. Bussissa istuessa vastasin whats ap-viesteihin ja blogikommentteihin ja vasta lääkärin vastaanotolla istahdin ihan kunnolla. Päivä oli jo siihen mennessä ollut sen verran hektinen, että musta tuntui, etten pöllämystyneenä saanut lääkärisedälle kunnolla edes selitettyä miksi olin tullut häntä tapaamaan. Lekurin jälkeen sitten tajusin, että eihän mun suorittamisessa ole enää mitään järkeä. Ainut asia, mitä vapaanani ihan oikeasti olisin halunnut tehdä, olisi ollut nukkua pitkään ja ottaa päivän aikana päiväunet. Tähän mulla ei oman pääni luoman aikataulun puitteissa muka ollut aikaa. Ja kyllä, pyykit oli pestävä mutta sen sijaan että heräsin vapaapäivänäni kukonlaulun aikaan olisin voinut pestä pyykit myöhemmin. Olisin voinut myös jättää parit kotityöt tuonnemmaksi - maailmani kun ei olisi siihen kaatunut, että pari pölyhiukkasta olisi lojunut lattialla. Tai ehkä se olisi, siksi kai olen tällainen suorittaja.



Päivän opetuksena onneksi oivalsin, että on ihan okei antaa arjen tuoksinnassa joskus itselleen lupa hengähtää ja ottaa omaa aikaa - vaikka niiden päiväunien verran. Tästä viisastuneena meninkin kahvilaan nauttimaan soijalatten kaikessa rauhassa ja kotiinviemisiksi kävin ostamassa itselleni kukkia. Kuvissa näkyvät hattaran näköiset neilikat hymyilivät minulle ja aivan kuin ne olisivat sanoneet: "Mekin tarvitsemme vettä elääksemme, sinunkin juuret kuivuvat jos et ole armollinen itsellesi." 

Kotiin tullessani laitoin kukat maljakkoon (tiedän, ettei kukat oikeasti puhu), istahdin sohvalle ja annoin itselleni luvan niihin haaveilemiini päiväuniin, jotka lopulta venyivätkin iltaan. Herättyäni mulla oli hyvä mieli, että olin kuunnellut itseäni.  Tänään mulla olikin jälleen virtaa uuteen työpäivään.

On helppo olla armollinen toisille, mutta todella vaikeaa itselle. Onneksi sitä voi oppia. <3

Moikka!

Jotkut blogini lukijat saattavat ehkä muistaa, kuinka olen aika ahkera kynsien lakkaaja ihan tavallisena arkenakin. Mielestäni nätit kynnet ovat niitä arjen pieniä ilahduttajia, joista saakin nauttia (vaikka hieman turhamaiselta ajatus voi kuulostaakin).

Lakkaan kynteni suurin piirtein joka toinen päivä ja hyvä aika siihen minulle on illalla. En kuitenkaan malta koskaan odottaa kynsilakan kuivumista rauhassa joten lakankin on kuivuttava nopeasti. Siksi olenkin ihastunut Essien lakkoihin, jotka ovat erittäin pigmenttipitoisia ja kuivuvat muutamassa minuutissa. Tavallisesti kynteni vaativat pari kerrosta maalia, joten koko hommaan ei tuhraudu kovin montaa hetkeä. Essien lakat ovat mielestäni kyllä aika tyyriitä mutta omani olen hamstrannut laivalta ja Outlet Exposta (josta tänäänkin ajattelin pari sävyä hankkia, koska ovat vain vitosen kappale!) Illalla maalailenkin siis jälleen kynteni uutta viikkoa varten.



Nyt aloittelenkin työpäivääni ja toivottelen kaikille aurinkoa päivään! Blogin ulkoasukin on saanut vähän freesausta ja on nyt kaikessa yksinkertaisuudessaan taas raikkaamman näköinen. Mietin jo uuden blogipohjankin ostamista mutta tämä vanha ja turvallinen saa vielä mahtaa ja kyllä siitä pidänkin. :)

Heips vaan!

Essie-lakkojen värisuora

17. huhtikuuta 2016

Moikka!

Jotkut blogini lukijat saattavat ehkä muistaa, kuinka olen aika ahkera kynsien lakkaaja ihan tavallisena arkenakin. Mielestäni nätit kynnet ovat niitä arjen pieniä ilahduttajia, joista saakin nauttia (vaikka hieman turhamaiselta ajatus voi kuulostaakin).

Lakkaan kynteni suurin piirtein joka toinen päivä ja hyvä aika siihen minulle on illalla. En kuitenkaan malta koskaan odottaa kynsilakan kuivumista rauhassa joten lakankin on kuivuttava nopeasti. Siksi olenkin ihastunut Essien lakkoihin, jotka ovat erittäin pigmenttipitoisia ja kuivuvat muutamassa minuutissa. Tavallisesti kynteni vaativat pari kerrosta maalia, joten koko hommaan ei tuhraudu kovin montaa hetkeä. Essien lakat ovat mielestäni kyllä aika tyyriitä mutta omani olen hamstrannut laivalta ja Outlet Exposta (josta tänäänkin ajattelin pari sävyä hankkia, koska ovat vain vitosen kappale!) Illalla maalailenkin siis jälleen kynteni uutta viikkoa varten.



Nyt aloittelenkin työpäivääni ja toivottelen kaikille aurinkoa päivään! Blogin ulkoasukin on saanut vähän freesausta ja on nyt kaikessa yksinkertaisuudessaan taas raikkaamman näköinen. Mietin jo uuden blogipohjankin ostamista mutta tämä vanha ja turvallinen saa vielä mahtaa ja kyllä siitä pidänkin. :)

Heips vaan!
Aurinkoista viikonvaihteen alkua!

Nyt onkin ihan viikonloppufiilis, vaikka seuraavat pari päivää menevätkin itsellä töiden merkeissä. Aurinkoinen ilma saa kuitenkin fiilistelemään aivan kuin olisi tiedossa vapaita. Iloitsen siis teidän puolesta, joilla pieni tahdinvaihdos arkeen on tämän päivän jälkeen tiedossa. :)

Eilen illalla uuden uutukaiset Even and Oddin korkkarini pääsivät tositoimiin ja kysyin Heikkiä ottamaan alla olevat asukuvat kenkien kanssa. Kuten jo edellisessä postauksessa arvelin, nämä kenkäkaunokit tulevat varmasti pääsemään useamman asun kaveriksi! Tavallisesti kaikki korolliset stiflani ovat olleet teräväkärkisiä, mutta näiden aavistuksen pyöristetty kärki kiiltävän pintamateriaalin lisäksi saivat minut entistä enemmän tykästymän näihin. Parin tunnin jaloittelun jälkeen jaloissani tosin tuntui koroilla dallailu aika mukavasti (auts!) mutta toivon, että sekin asia korjaantuu kunnes koipeni ovat näihin kannattimiini tarpeeksi tottuneet.




Jakku / H&M
Huivi / Balmuir
Hame / Lidl
Kengät / Even and Odd
Laukku / LV
Kello / MK
Aurinkolasit / RayBan (saatu blogin kautta)



Ylleni valikoitui myös toista kertaa tämä harmaa peplum-jakku, joka on sopivan tyttömäinen ja myös todella kevyt päällä. En ole osannut tätä aiemmin oikein yhdistää minkään asun kanssa, mutta useinhan ne simppeleimmät vaihtoehdot ovat parhaita. Lidlistä ostettu kynähame Balmuirin pellavaisen huivin kanssa oli riittävä kokoonpano ja varmasti tämä yhtälö tulee toimimaan myös jatkossa.

Loppuun vielä innostuksestani hiusten kasvatusta kohtaan. Jotkin teistä sattavatkin muistaa kuinka olen erinäisissä hiuspostauksissa pohtinut sitä ikuista dilemmaa kasvattaako kutreja vaiko ei. Viikko sitten olin taas sitä mieltä, että hiusten malli on kasvanut jo niin yli että uusi kampaaja-aika on tilattava. Eilen kotoa lähdössämme heitin hiukseni pitkästä aikaa kiinni ja innostuin jälleen siitä, etteivät hiukset olleet koko ajan valtoimenaan tiellä. Seuraavalla kampaajakerralla tyydynkin siis vain hiusten raidoitukseen ja katsotaan, josko kesällä mulle olisi ehtinyt kasvaa pitkä tukka.

Nyt toivottelen ihanaa perjantaita kaikille! Nautitaan auringosta.

Peplumjakussa ja hiusten kasvatusta

15. huhtikuuta 2016

Aurinkoista viikonvaihteen alkua!

Nyt onkin ihan viikonloppufiilis, vaikka seuraavat pari päivää menevätkin itsellä töiden merkeissä. Aurinkoinen ilma saa kuitenkin fiilistelemään aivan kuin olisi tiedossa vapaita. Iloitsen siis teidän puolesta, joilla pieni tahdinvaihdos arkeen on tämän päivän jälkeen tiedossa. :)

Eilen illalla uuden uutukaiset Even and Oddin korkkarini pääsivät tositoimiin ja kysyin Heikkiä ottamaan alla olevat asukuvat kenkien kanssa. Kuten jo edellisessä postauksessa arvelin, nämä kenkäkaunokit tulevat varmasti pääsemään useamman asun kaveriksi! Tavallisesti kaikki korolliset stiflani ovat olleet teräväkärkisiä, mutta näiden aavistuksen pyöristetty kärki kiiltävän pintamateriaalin lisäksi saivat minut entistä enemmän tykästymän näihin. Parin tunnin jaloittelun jälkeen jaloissani tosin tuntui koroilla dallailu aika mukavasti (auts!) mutta toivon, että sekin asia korjaantuu kunnes koipeni ovat näihin kannattimiini tarpeeksi tottuneet.




Jakku / H&M
Huivi / Balmuir
Hame / Lidl
Kengät / Even and Odd
Laukku / LV
Kello / MK
Aurinkolasit / RayBan (saatu blogin kautta)



Ylleni valikoitui myös toista kertaa tämä harmaa peplum-jakku, joka on sopivan tyttömäinen ja myös todella kevyt päällä. En ole osannut tätä aiemmin oikein yhdistää minkään asun kanssa, mutta useinhan ne simppeleimmät vaihtoehdot ovat parhaita. Lidlistä ostettu kynähame Balmuirin pellavaisen huivin kanssa oli riittävä kokoonpano ja varmasti tämä yhtälö tulee toimimaan myös jatkossa.

Loppuun vielä innostuksestani hiusten kasvatusta kohtaan. Jotkin teistä sattavatkin muistaa kuinka olen erinäisissä hiuspostauksissa pohtinut sitä ikuista dilemmaa kasvattaako kutreja vaiko ei. Viikko sitten olin taas sitä mieltä, että hiusten malli on kasvanut jo niin yli että uusi kampaaja-aika on tilattava. Eilen kotoa lähdössämme heitin hiukseni pitkästä aikaa kiinni ja innostuin jälleen siitä, etteivät hiukset olleet koko ajan valtoimenaan tiellä. Seuraavalla kampaajakerralla tyydynkin siis vain hiusten raidoitukseen ja katsotaan, josko kesällä mulle olisi ehtinyt kasvaa pitkä tukka.

Nyt toivottelen ihanaa perjantaita kaikille! Nautitaan auringosta.
Moikka!

Tiedättekö sen tunteen, kun vaatekaapissa on useampi pari kenkiä, mutta joistakin kenkäkaunottarista tulee ne the luottokengät, joita kaikista useimmiten tulee käyttäneeksi tilanteesta ja asusta toiseen? Minulla sellaiset kengät olivat muutama vuosi sitten ostetut Fafala-merkkiset korkkarit, jotka olivat usein jalassa niiden tyylikkään mallin, klassisen värin (mustat, tottakai!) ja miellyttävyytensä johdosta. Valitettavasti joudun kuitenkin puhumaan kyseisistä tassuttimista imperfektissä, koska niiden aktiivinen kulutus vei ne viikko sitten tiensä päähän. Ensin niiden sisäsaumat alkoivat prakailla ja loppujen lopuksi kävelin ne kirjaimellisesti niin puhki, että tuskin suutarikaan olisi voinut niitä pelastaa.Valitettavan pakon edessä jouduin siis etsimään itselleni uudet stiflat ja tässä ovat etsintäni lopputulos: Even and Odd-merkkiset mustat korkokengät. 



Nämä ajattomat kenkäkaappini uudet tulokkaat löytyivät Zalandon valikoimasta. Zalandon kenkämerta läpikäydessäni päätyi ostoskoriini lopulta useampikin finalisti mutta päädyin näihin nimenomaisiin niiden suoran koron perusteella. Tavallisesti kaikki korkkarieni korot ovat olleet hieman eteenpäin kaartuvia, joten näiden pieni mutta erilainen yksityiskohta pisti mukavasti silmään. Eilen sitten postista nämä haettuani ja pakettia avatessa rupesin jännittämään olisivatko kengät niiden tyylikkyyden lisäksi myös hyvät jalassa ja ilokseni ne tuntuivat heti hyviltä. Plussaa vielä kenkien keveydestä! En osaa tarkalleen sanoa mitä materiaalia nämä ovat, mutta nahkaa ne eivät ole vaan tuntuvat hieman jopa "crocksimaisilta".



Tällä erää tämä kenkävalinta tuntuu hyvältä ja lauantaina pääsenkin näitä kaupungilla testaamaan. Asukuvia siis jossain vaiheessa tulossa ja veikkaanpa, että nämä kaunokit tulevat pääsemään usein mukaan asukuviini!

My First Pair of Even and Odd High Heels

13. huhtikuuta 2016

Moikka!

Tiedättekö sen tunteen, kun vaatekaapissa on useampi pari kenkiä, mutta joistakin kenkäkaunottarista tulee ne the luottokengät, joita kaikista useimmiten tulee käyttäneeksi tilanteesta ja asusta toiseen? Minulla sellaiset kengät olivat muutama vuosi sitten ostetut Fafala-merkkiset korkkarit, jotka olivat usein jalassa niiden tyylikkään mallin, klassisen värin (mustat, tottakai!) ja miellyttävyytensä johdosta. Valitettavasti joudun kuitenkin puhumaan kyseisistä tassuttimista imperfektissä, koska niiden aktiivinen kulutus vei ne viikko sitten tiensä päähän. Ensin niiden sisäsaumat alkoivat prakailla ja loppujen lopuksi kävelin ne kirjaimellisesti niin puhki, että tuskin suutarikaan olisi voinut niitä pelastaa.Valitettavan pakon edessä jouduin siis etsimään itselleni uudet stiflat ja tässä ovat etsintäni lopputulos: Even and Odd-merkkiset mustat korkokengät. 



Nämä ajattomat kenkäkaappini uudet tulokkaat löytyivät Zalandon valikoimasta. Zalandon kenkämerta läpikäydessäni päätyi ostoskoriini lopulta useampikin finalisti mutta päädyin näihin nimenomaisiin niiden suoran koron perusteella. Tavallisesti kaikki korkkarieni korot ovat olleet hieman eteenpäin kaartuvia, joten näiden pieni mutta erilainen yksityiskohta pisti mukavasti silmään. Eilen sitten postista nämä haettuani ja pakettia avatessa rupesin jännittämään olisivatko kengät niiden tyylikkyyden lisäksi myös hyvät jalassa ja ilokseni ne tuntuivat heti hyviltä. Plussaa vielä kenkien keveydestä! En osaa tarkalleen sanoa mitä materiaalia nämä ovat, mutta nahkaa ne eivät ole vaan tuntuvat hieman jopa "crocksimaisilta".



Tällä erää tämä kenkävalinta tuntuu hyvältä ja lauantaina pääsenkin näitä kaupungilla testaamaan. Asukuvia siis jossain vaiheessa tulossa ja veikkaanpa, että nämä kaunokit tulevat pääsemään usein mukaan asukuviini!
Hei!

Pari kuukautta sitten pitkällä iltalenkillä käydessämme huomasimme Heikin kanssa kadun varteen ilmestyneen sievän lifestyle-sisustusliikkeen, joka suorastaan kutsui tarkastelemaan sitä hieman lähempää. Jo pelkästään liikkeen nimi Housemouse (eli kotihiiri) ja persoonallinen näyteikkuna sai jalkamme hivuttautumaan kohti sisäänkäyntiä mutta pahus; ovet eivät sillä kertaa auenneetkaan meille. Oli ilta-aika, ja liike oli ehtinyt sulkea siltä päivältä. 

Muutamia päiviä myöhemmin tallustelin samaa katua ystäväni Sallan kanssa ja sillä kertaa pääsimmekin pistäytymään sisälle. Ja hyvä että pistäydyimme, en osannut lainkaan odottaa niin ihanaa vastaanottoa ja toinen toistaan säväyttävämpiä sisustusesineitä ja huonekaluja!





Heti sisään astuttuamme meitä tervehti liikkeen toinen pitäjä, Hanna, rempseän välittömällä olemuksellaan. Hänen hymynsä ja iloinen puheensorina tarttui minuun välittömästi ja sai minut asiakkaana tuntemaan oloni enemmän kuin tervetulleeksi. Hanna rupesi kertomaan minulle liikkeen tarinaa ja kuinka hän äitinsä kanssa päätti sen perustaa. Samalla kun kuuntelin hänen innostunutta kerrontaansa pälyilin ympärilleni huomaten muun muassa afrikkalaisia kankaita ja koruja, jotka ihan oikeasti oli sieltä tuotuja! Ihastuin Housemouseen niin paljon, että kysyin saisinko tulla ottamaan blogiini muutaman kuvan, ja ilokseni se sopi!

Seuraavalla viikolla uudemman kerran Housemouseen sisään astuessani tapasin myös Hannan äidin, Päivin. Heidän yhteistyönsä ja intohimonsa liikkeen pitämiseen oli käsin kosketeltavaa. Kuunnellesani heitä aistin, kuinka jokainen myytävä esine ja jokainen liikkeen kulma käsinmaalattua näyteikkunaa myöten oli tarkoin mietitty ja suunniteltu. Kaunis lattia oli valittu K-Raudasta ja seinien maali valittu Atmospherelta sävynä Elephant breath. (Voiko suloisempaa nimeä ollakaan!) Mitään ei siis oltu hutastu olipa kyse sitten huonekalujen paikoista tai asiakkaan huomioimisesta. Olisin vain voinut kuunneella ja kuunnella heidän innovaatoitansa ja ja ideoitansa, mutta jossain vaiheessa oli aika antaa kamerallekin hommia. Tästä syystä postauksessa onkin silmäni verkkokalvolle piirtyneitä otoksia varmasti enemmän kuin laki sallii, mutta no can do. ;)








Housemousen valikoima on sen pienestä ja söpöstä pinta-alasta huolimatta uskomattoman laaja. Sisustustesineitä löytyy niin skandinaavisempaan kuin afrikkalaiseenkin makuun. Pidin näiden kahden maailman yhdistämisestä sen tuoman kontrastin ja lämmön vuoksi. Vaikka skandinaavinen tyyli onkin enemmän omaa sisustussudäntäni lähellä, näitä afrikkalaisia kauniita kotiin liittyviä esineitä ja kankaita, koruja ja saippuoita ei yksinkertaisesti vain voinut olla ihastelematta! Näiden lisäksi myynnissä on myös pakilalaista keramiikkaa ja minusta onkin hienoa, että toisiaan lähellä olevat yrittäjät tekevät yhteistyötä tällä tavalla.
















Ei varmaan liene yllätys, että alla olevassa kuvassa olevat pikkuruiset lasiset maljakot olivat suosikkejani Housemousessa. Muutenkin nämä ikkunalaudalla olevat bling-bling-ihanuudet sopisivat todella hyvin meille esimerkiksi olohuonettamme koristamaan. Vielä kuitenkin maltoin malttaa mieleni, heheh!














Mulla olisi vaikka kuinka paljon vielä fiilisteltävää ja kerrottavaa tästä somasta Kotihiirestä, mutta kilometripostauksenkin on joskus päätyttävä. Mitäs kuitenkin sanotte, eikä näytäkin aika ihanalta liikkeeltä? Sen lisäksi että Hanna pyörittää Housemousea, hän on myös valokuvaaja ja voitte varmaan arvata kuinka haltioitunut olen ollut hänen sivujaan -Studio Kiiltomato- selatessani! Kaiken lisäksi Housemousessa on myös kukkien sidontaa, joten melko varmasti uskallan sanoa, että jokaiselle asiakkaalle löytyy jotakin. Hiljattain avatut Facebook-sivut myös valoittavat liikkeen ideaa, joten tsekatkaa ihmeessä!

Kiitos vielä Hanna ja Päivi kun sain pistäytyä liikkeessänne ja jakaa sisustamisen iloa eteenpäin! Alla vielä Housemousen osoite, pyörähtäkää siellä ihmeessä jos ohi menette (tai ihan varta vastenkin kannattaa käydä. ;)

Housemouse
Hyvän palvelun lifestyle-myymälä
Metsäpurontie 20
Helsinki

Lifestyle-liike Housemouse

10. huhtikuuta 2016

Hei!

Pari kuukautta sitten pitkällä iltalenkillä käydessämme huomasimme Heikin kanssa kadun varteen ilmestyneen sievän lifestyle-sisustusliikkeen, joka suorastaan kutsui tarkastelemaan sitä hieman lähempää. Jo pelkästään liikkeen nimi Housemouse (eli kotihiiri) ja persoonallinen näyteikkuna sai jalkamme hivuttautumaan kohti sisäänkäyntiä mutta pahus; ovet eivät sillä kertaa auenneetkaan meille. Oli ilta-aika, ja liike oli ehtinyt sulkea siltä päivältä. 

Muutamia päiviä myöhemmin tallustelin samaa katua ystäväni Sallan kanssa ja sillä kertaa pääsimmekin pistäytymään sisälle. Ja hyvä että pistäydyimme, en osannut lainkaan odottaa niin ihanaa vastaanottoa ja toinen toistaan säväyttävämpiä sisustusesineitä ja huonekaluja!





Heti sisään astuttuamme meitä tervehti liikkeen toinen pitäjä, Hanna, rempseän välittömällä olemuksellaan. Hänen hymynsä ja iloinen puheensorina tarttui minuun välittömästi ja sai minut asiakkaana tuntemaan oloni enemmän kuin tervetulleeksi. Hanna rupesi kertomaan minulle liikkeen tarinaa ja kuinka hän äitinsä kanssa päätti sen perustaa. Samalla kun kuuntelin hänen innostunutta kerrontaansa pälyilin ympärilleni huomaten muun muassa afrikkalaisia kankaita ja koruja, jotka ihan oikeasti oli sieltä tuotuja! Ihastuin Housemouseen niin paljon, että kysyin saisinko tulla ottamaan blogiini muutaman kuvan, ja ilokseni se sopi!

Seuraavalla viikolla uudemman kerran Housemouseen sisään astuessani tapasin myös Hannan äidin, Päivin. Heidän yhteistyönsä ja intohimonsa liikkeen pitämiseen oli käsin kosketeltavaa. Kuunnellesani heitä aistin, kuinka jokainen myytävä esine ja jokainen liikkeen kulma käsinmaalattua näyteikkunaa myöten oli tarkoin mietitty ja suunniteltu. Kaunis lattia oli valittu K-Raudasta ja seinien maali valittu Atmospherelta sävynä Elephant breath. (Voiko suloisempaa nimeä ollakaan!) Mitään ei siis oltu hutastu olipa kyse sitten huonekalujen paikoista tai asiakkaan huomioimisesta. Olisin vain voinut kuunneella ja kuunnella heidän innovaatoitansa ja ja ideoitansa, mutta jossain vaiheessa oli aika antaa kamerallekin hommia. Tästä syystä postauksessa onkin silmäni verkkokalvolle piirtyneitä otoksia varmasti enemmän kuin laki sallii, mutta no can do. ;)








Housemousen valikoima on sen pienestä ja söpöstä pinta-alasta huolimatta uskomattoman laaja. Sisustustesineitä löytyy niin skandinaavisempaan kuin afrikkalaiseenkin makuun. Pidin näiden kahden maailman yhdistämisestä sen tuoman kontrastin ja lämmön vuoksi. Vaikka skandinaavinen tyyli onkin enemmän omaa sisustussudäntäni lähellä, näitä afrikkalaisia kauniita kotiin liittyviä esineitä ja kankaita, koruja ja saippuoita ei yksinkertaisesti vain voinut olla ihastelematta! Näiden lisäksi myynnissä on myös pakilalaista keramiikkaa ja minusta onkin hienoa, että toisiaan lähellä olevat yrittäjät tekevät yhteistyötä tällä tavalla.
















Ei varmaan liene yllätys, että alla olevassa kuvassa olevat pikkuruiset lasiset maljakot olivat suosikkejani Housemousessa. Muutenkin nämä ikkunalaudalla olevat bling-bling-ihanuudet sopisivat todella hyvin meille esimerkiksi olohuonettamme koristamaan. Vielä kuitenkin maltoin malttaa mieleni, heheh!














Mulla olisi vaikka kuinka paljon vielä fiilisteltävää ja kerrottavaa tästä somasta Kotihiirestä, mutta kilometripostauksenkin on joskus päätyttävä. Mitäs kuitenkin sanotte, eikä näytäkin aika ihanalta liikkeeltä? Sen lisäksi että Hanna pyörittää Housemousea, hän on myös valokuvaaja ja voitte varmaan arvata kuinka haltioitunut olen ollut hänen sivujaan -Studio Kiiltomato- selatessani! Kaiken lisäksi Housemousessa on myös kukkien sidontaa, joten melko varmasti uskallan sanoa, että jokaiselle asiakkaalle löytyy jotakin. Hiljattain avatut Facebook-sivut myös valoittavat liikkeen ideaa, joten tsekatkaa ihmeessä!

Kiitos vielä Hanna ja Päivi kun sain pistäytyä liikkeessänne ja jakaa sisustamisen iloa eteenpäin! Alla vielä Housemousen osoite, pyörähtäkää siellä ihmeessä jos ohi menette (tai ihan varta vastenkin kannattaa käydä. ;)

Housemouse
Hyvän palvelun lifestyle-myymälä
Metsäpurontie 20
Helsinki

Latest Instagrams

© Perhosena lennän. Design by Fearne.