Heippa!

Viikko alkaa pian olla pulkassa ja viikonloppua kohti mennään. Meillä on lauantaina kaverin kanssa suunitelmissa askartelutalkoot ja en millään malttaisi odottaa, että päästään yhdessä väkertämään kutsukortteja suunnitelemiimme lastenjuhliin. Muistan kuinka lapsena lastenjuhlien järjestäminen ja niihin osallistuminen oli todella jännää ja nyt kolmekymppisenä innostun niiden järkkäämisestä yhtä paljon kuin muksuna - ellen jopa enemmän! Sisäinen lapsi pääsee siis irti. ;)

Asiasta kolmanteen, tänään yksi blogilukija kertoi yrittäneensä kommentoida blogiini siinä kuitenkin onnistumatta. Olen saanut aikaisemminkin samanlaista palautetta, enkä valitettavasti osaa kertoa mistä kyseinen bugi voi johtua. Blogiasetusten mukaan kaiken pitäisi olla kommentoinnin osalta reilassa mutta jokin silti tökkii. Huomasin myös osan kommenteista menneen jostain syystä roskapostin puolelle, joten pahoittelen jos kommenttisi ei ole saavuttanut julkaisua. Yritän selvitellä Bloggerin kanssa syytä tähän, mutta tiedä, että jos asiallinen kommenttisi ei ole tullut läpi niin vika ei ole sinussa. On muutenkin ollut kiva huomata hyvä henki kommenttiboksin puolella -koko blogiaikana on vain pari kommenttia jäänyt julkaisematta niiden sisällön vuoksi. Kiitos siitä!


Moni lukija onkin varmasti huomannut, mitä kautta blogia voi seurailla. Blogillani on omat Facebook-sivut (klik), johon päivittelen postaukset heti tuoreeltaan. Aika ajoin vinkkaan sinne myös muiden bloggareiden mielenkiintoisia kirjoituksia tai sneek peakia omista tulevista aiheista. Jokin aika sitten perustin blogille myös Instagram-tilin (klik) nimellä @perhosenalennanblogi ja myöskin Snapchatin nimellä perhosjenna. Seuraaminen onnistuu myös Bloglovinin kautta (klik) ja toki myös Indiedaysin kautta (klik). Snapchat on näistä uusin tuttavuus, joten kertokaa ihmeessä millä nimellä teidät löytää kyseisestä palvelusta.

Nyt toivottelen kauniita unia! Huomenna alkaakin jo huhtikuu - pian se kesäkin kolkuttaa jo ovella!

How to follow ja bittiavaruuteen kadonneita kommentteja

31. maaliskuuta 2016

Heippa!

Viikko alkaa pian olla pulkassa ja viikonloppua kohti mennään. Meillä on lauantaina kaverin kanssa suunitelmissa askartelutalkoot ja en millään malttaisi odottaa, että päästään yhdessä väkertämään kutsukortteja suunnitelemiimme lastenjuhliin. Muistan kuinka lapsena lastenjuhlien järjestäminen ja niihin osallistuminen oli todella jännää ja nyt kolmekymppisenä innostun niiden järkkäämisestä yhtä paljon kuin muksuna - ellen jopa enemmän! Sisäinen lapsi pääsee siis irti. ;)

Asiasta kolmanteen, tänään yksi blogilukija kertoi yrittäneensä kommentoida blogiini siinä kuitenkin onnistumatta. Olen saanut aikaisemminkin samanlaista palautetta, enkä valitettavasti osaa kertoa mistä kyseinen bugi voi johtua. Blogiasetusten mukaan kaiken pitäisi olla kommentoinnin osalta reilassa mutta jokin silti tökkii. Huomasin myös osan kommenteista menneen jostain syystä roskapostin puolelle, joten pahoittelen jos kommenttisi ei ole saavuttanut julkaisua. Yritän selvitellä Bloggerin kanssa syytä tähän, mutta tiedä, että jos asiallinen kommenttisi ei ole tullut läpi niin vika ei ole sinussa. On muutenkin ollut kiva huomata hyvä henki kommenttiboksin puolella -koko blogiaikana on vain pari kommenttia jäänyt julkaisematta niiden sisällön vuoksi. Kiitos siitä!


Moni lukija onkin varmasti huomannut, mitä kautta blogia voi seurailla. Blogillani on omat Facebook-sivut (klik), johon päivittelen postaukset heti tuoreeltaan. Aika ajoin vinkkaan sinne myös muiden bloggareiden mielenkiintoisia kirjoituksia tai sneek peakia omista tulevista aiheista. Jokin aika sitten perustin blogille myös Instagram-tilin (klik) nimellä @perhosenalennanblogi ja myöskin Snapchatin nimellä perhosjenna. Seuraaminen onnistuu myös Bloglovinin kautta (klik) ja toki myös Indiedaysin kautta (klik). Snapchat on näistä uusin tuttavuus, joten kertokaa ihmeessä millä nimellä teidät löytää kyseisestä palvelusta.

Nyt toivottelen kauniita unia! Huomenna alkaakin jo huhtikuu - pian se kesäkin kolkuttaa jo ovella!
Herkullista keskiviikkoa!

Me ollaan viime kuukausina tykästytty kovasti bataattiin, ja usein tehtaillaan siitä uunissa ranskiksia kookosöljyn ja mausteiden kera. Kipeänä ollessa Heikki ehdotti, jos kokattaisiin bataatista sosekeittoa ja ehdotus meni läpi kertaheitolla. Keitosta tuli todella hyvää ja se maistuu edelleen kipeänä olon jälkeenkin. Ajattelin siis vinkata teillekin tämän gluteenittoman ja maidottoman reseptin, ehkä tästä on jollekin pikakokkaajalle iloa. :)



Bataattisosekeitto neljälle:

2 isoa bataattia
500 ml kookosmaitoa (pinkki purkki on parasta)
2-3 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1-2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
suolaa 
pippuria
paprikajauhetta
puristettua sitruunan mehua

Kuori ja pilko bataatti ja sipulit pieniksi paloiksi
Pane kattilaan kookosmaito, vesi ja kasvisliemikuutio ja anna kiehua
Lisää bataatti, sipulit ja mausteet
Anna kiehua noin vartin verran tai kunnes bataatit ovat kypsiä
Nosta kattila liedeltä ja surruta sauvasekoittimella samettiseksi
Lisää sitruunan mehu

Nauti!


Jos teille tulee muitakin raaka-aineita mieleen, josta sosekeiton voisi valmistaa niin vinkatkaa ihmeessä kommenttiboksiin! Kommenteista puheen ollen pahoitteluni, kun kahden edellisen postauksen kommentit ovat jääneet vaille vastauksia. On ollut sen verta touhukasta, etten ole ehtinyt niihin ajatuksen kanssa syventyä mutta palaan niihin tämän päivän aikana!

Keväistä päivää!

Samettisen lempeä bataattisosekeitto

30. maaliskuuta 2016

Herkullista keskiviikkoa!

Me ollaan viime kuukausina tykästytty kovasti bataattiin, ja usein tehtaillaan siitä uunissa ranskiksia kookosöljyn ja mausteiden kera. Kipeänä ollessa Heikki ehdotti, jos kokattaisiin bataatista sosekeittoa ja ehdotus meni läpi kertaheitolla. Keitosta tuli todella hyvää ja se maistuu edelleen kipeänä olon jälkeenkin. Ajattelin siis vinkata teillekin tämän gluteenittoman ja maidottoman reseptin, ehkä tästä on jollekin pikakokkaajalle iloa. :)



Bataattisosekeitto neljälle:

2 isoa bataattia
500 ml kookosmaitoa (pinkki purkki on parasta)
2-3 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1-2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
suolaa 
pippuria
paprikajauhetta
puristettua sitruunan mehua

Kuori ja pilko bataatti ja sipulit pieniksi paloiksi
Pane kattilaan kookosmaito, vesi ja kasvisliemikuutio ja anna kiehua
Lisää bataatti, sipulit ja mausteet
Anna kiehua noin vartin verran tai kunnes bataatit ovat kypsiä
Nosta kattila liedeltä ja surruta sauvasekoittimella samettiseksi
Lisää sitruunan mehu

Nauti!


Jos teille tulee muitakin raaka-aineita mieleen, josta sosekeiton voisi valmistaa niin vinkatkaa ihmeessä kommenttiboksiin! Kommenteista puheen ollen pahoitteluni, kun kahden edellisen postauksen kommentit ovat jääneet vaille vastauksia. On ollut sen verta touhukasta, etten ole ehtinyt niihin ajatuksen kanssa syventyä mutta palaan niihin tämän päivän aikana!

Keväistä päivää!
Moikka moi!

Niin vain kuusi viikkoa sokerittomuusprojektiani ovat ohi ja olo on kieltämättä aika mainio! Voin rehellisesti sanoa, etten näitä viikkoja aloittaessani uskonut, että pystyn sanomaan vieneeni nämä päivät kunnialla loppuun. Olen tosi ylpeä itsestäni! Mutta kuten jo sanottua, teidän kannustuksenne ja käytännön vinkkinne tämän broggiksen aikana ovat olleet todella merkityksellisiä ja voimaannuttavia. Niinä hetkinä kun tuntui etten selviä ilman sokeria, sain voimaa teidän sanoistanne. Kiitos! Alla viimeisen viikon tuntemukset ja postauksen lopussa kokoan vielä ajatuksiani yhteen ja kuinkas sitten kävikään kun kuuden viikon jälkeen maistoin sokeria.

MA: Hyvin sujui päivä ilman sokeria.

TI: Tänään kahvittelimme ystäväni kanssa töiden jälkeen. Coffee House notkui kaiken maailman herkkuja, mutta en sortunut makeaan.

KE: Koko päivänä ei ole tehnyt mieli sokeria, eikä kyllä mitään muutakaan.. Tästä saan kiittää inhottavaa vatsatautia, joka iski eilen illalla. Tämä ja huominen päivä saikkua. Ihan kauhea olo. :(

TO: Sama juttu kuin eilen.. Tosin ruoka pysyy jo pikkasen paremmin sisällä. Pyysin muuten eilen Heikkiä tuomaan kaupasta Luomu mustikkakeittoa. Siinä oli sokeria mutta onneksi luomuna.. Tuntui, että oli pakko saada jostain energiaa ja mustikkakeitto oli hellä vatsalle. Makeanhimoon en siis sitä litkinyt vaan ihan oikeaan nälkään.

PE: Jee back to life! Tänään kävi mielessä miten tämän kuuden viikon jakson jälkeen käy.. Syöksynkö suoraan jäätelötiskille vai kierränkö sen jatkossakin kaukaa? Se jää nähtäväksi. Sokeria ei siis ole tänään himottanut mutta kunnon ruokaa sitten senkin edestä! Kun nimittäin kahteen päivään ei ole kunnolla syönyt, niin tänään on ollut NÄLKÄ!

LA: Hyvä päivä takana.

SU: Lähellä asuva ystävämme kutsui meidät jäätelökahveille ja pistäydyimme hänen luokseen iltaa istumaan. Tarjolla oli siis jäätelöä ja vielä erästä lemppariani: kuningatarjäätelöä. Hellin hetken ajatusta kylmän unelman nauttimisesta mutta sitten ajattelin miten noloa olisi jos projektini viimeisenä päivänä sortuisin. Siispä kieltäydyin kohteliaasti ja heitin henkiset highfivet itselleni!


Viikko 6 sujui siis hyvin, vaikka vatsataudin kourissa söinkin vähän mustikkakeittoa. Se oli lähestulkoon ainoaa sapuskaa, joka pysyi sisällä joten en rokota siitä itseäni. Sitten siihen lopputulemaan koko viikkojen ajalta:

Aloitin tämän projektin, koska sokerikierteeni oli siinä pisteessä, että se oli aivan holtitonta. En pystynyt kontrolloimaan ensimmäisen sokerisen suupalan jälkeen syömistäni lainkaan ja siksi joku stoppi oli siihen laitettava. Projektin toinen motiivi oli kasvojeni ihon kuntoon saaminen. Olenkin kertonut, kuinka kärsin aikuisiän pahasta aknesta ja halusin kokeilla, vaikuttaako sokerien pois jättäminen ihoni kuntoon lainkaan.

Nyt jälkeenpäin ajateltuna viikot 2 ja 4 olivat niitä kaikista vaikeimpia, jolloin ajattelin heittää hanskat tiskiin. Onneksi en sitä kuitenkaan tehnyt, koska kuuden viikon mittainen itsekuri ei ollut turhaa. Kasvojeni iho nimittäin parani ja kuulaantui huomattavasti otsan ja poskien alueilta. Leuan alueen hormonaalinen akneni taas paheni; liekö siihen ihon totaalinen puhdistuminen vai mikä. Tällä hetkellä leuan alueen akneni onkin sitä luokkaa, että ahdistaa mennä vapaiden jälkeen töihin. Sen verta kipeät ja valtavat paukamat pärstästäni paistaa.

Kaikista suurimmat hyödyt projektissani tapahtui kuitenkin henkisellä puolella. Opin havainnoimaan tilanteita, jolloin tavallisimmin olen sortunut sokeriin. Surun ja turhautumisen tunteet ovat olleet kaikista voimakkaimpia laukaisijoita sokerin himoon ja kuuden viikkon aikana minun piti kohdata nuo tunteet ihan raakana. Se teki hyvää. Oivalsin myös olevani muutenkin tunnesyöjä. Painoni ei kuitenkaan kokenut radikaaleja muutoksia viikkojen tuoksinnassa, siksi en jaksa kirjata niitä tähän ylös.

Kaiken kaikkiaan olen iloinen, että aloin tähän puuhaan. Kuten jo aiemmin kirjoitin, pelkäsin etukäteen jatkanko sokerisieppouttani siihen mihin se kuusi viikkoa sitten jäi. Nyt tuntuu siltä, että en jatka. Annoin nimittäin tänään itselleni luvan kaverin kanssa aamukahvitellessa syödä palan juustokakkua ja suuret odotukseni makeaa herkkua kohtaan osoittatuivatkin pettymykseksi. Odotin tajunnan räjäyttävää hyvän olon tunnetta, jonka sokeri on yleensä minulle piikkinä tuonut, mutta sitä ei tullutkaan! Iloitsin siis päässeeni sokerikierteestä eroon, mahtavaa! Projektini näin ollen onnistui ja ylitin itseni. Tästä eteenpäin koitan olla stressamatta asiasta ja ottaa päivän kerrallaan. Niinkuin elämässä yleensä. :)

Kiitos vielä mukanaolostanne tässä matkassa ja tsemppiä tosi paljon saman sokerisieppouden kanssa painiskeleville! I feel you! <3

Sokerisiepon selitykset viikko 6/6 ja yhteenveto projektista

28. maaliskuuta 2016

Moikka moi!

Niin vain kuusi viikkoa sokerittomuusprojektiani ovat ohi ja olo on kieltämättä aika mainio! Voin rehellisesti sanoa, etten näitä viikkoja aloittaessani uskonut, että pystyn sanomaan vieneeni nämä päivät kunnialla loppuun. Olen tosi ylpeä itsestäni! Mutta kuten jo sanottua, teidän kannustuksenne ja käytännön vinkkinne tämän broggiksen aikana ovat olleet todella merkityksellisiä ja voimaannuttavia. Niinä hetkinä kun tuntui etten selviä ilman sokeria, sain voimaa teidän sanoistanne. Kiitos! Alla viimeisen viikon tuntemukset ja postauksen lopussa kokoan vielä ajatuksiani yhteen ja kuinkas sitten kävikään kun kuuden viikon jälkeen maistoin sokeria.

MA: Hyvin sujui päivä ilman sokeria.

TI: Tänään kahvittelimme ystäväni kanssa töiden jälkeen. Coffee House notkui kaiken maailman herkkuja, mutta en sortunut makeaan.

KE: Koko päivänä ei ole tehnyt mieli sokeria, eikä kyllä mitään muutakaan.. Tästä saan kiittää inhottavaa vatsatautia, joka iski eilen illalla. Tämä ja huominen päivä saikkua. Ihan kauhea olo. :(

TO: Sama juttu kuin eilen.. Tosin ruoka pysyy jo pikkasen paremmin sisällä. Pyysin muuten eilen Heikkiä tuomaan kaupasta Luomu mustikkakeittoa. Siinä oli sokeria mutta onneksi luomuna.. Tuntui, että oli pakko saada jostain energiaa ja mustikkakeitto oli hellä vatsalle. Makeanhimoon en siis sitä litkinyt vaan ihan oikeaan nälkään.

PE: Jee back to life! Tänään kävi mielessä miten tämän kuuden viikon jakson jälkeen käy.. Syöksynkö suoraan jäätelötiskille vai kierränkö sen jatkossakin kaukaa? Se jää nähtäväksi. Sokeria ei siis ole tänään himottanut mutta kunnon ruokaa sitten senkin edestä! Kun nimittäin kahteen päivään ei ole kunnolla syönyt, niin tänään on ollut NÄLKÄ!

LA: Hyvä päivä takana.

SU: Lähellä asuva ystävämme kutsui meidät jäätelökahveille ja pistäydyimme hänen luokseen iltaa istumaan. Tarjolla oli siis jäätelöä ja vielä erästä lemppariani: kuningatarjäätelöä. Hellin hetken ajatusta kylmän unelman nauttimisesta mutta sitten ajattelin miten noloa olisi jos projektini viimeisenä päivänä sortuisin. Siispä kieltäydyin kohteliaasti ja heitin henkiset highfivet itselleni!


Viikko 6 sujui siis hyvin, vaikka vatsataudin kourissa söinkin vähän mustikkakeittoa. Se oli lähestulkoon ainoaa sapuskaa, joka pysyi sisällä joten en rokota siitä itseäni. Sitten siihen lopputulemaan koko viikkojen ajalta:

Aloitin tämän projektin, koska sokerikierteeni oli siinä pisteessä, että se oli aivan holtitonta. En pystynyt kontrolloimaan ensimmäisen sokerisen suupalan jälkeen syömistäni lainkaan ja siksi joku stoppi oli siihen laitettava. Projektin toinen motiivi oli kasvojeni ihon kuntoon saaminen. Olenkin kertonut, kuinka kärsin aikuisiän pahasta aknesta ja halusin kokeilla, vaikuttaako sokerien pois jättäminen ihoni kuntoon lainkaan.

Nyt jälkeenpäin ajateltuna viikot 2 ja 4 olivat niitä kaikista vaikeimpia, jolloin ajattelin heittää hanskat tiskiin. Onneksi en sitä kuitenkaan tehnyt, koska kuuden viikon mittainen itsekuri ei ollut turhaa. Kasvojeni iho nimittäin parani ja kuulaantui huomattavasti otsan ja poskien alueilta. Leuan alueen hormonaalinen akneni taas paheni; liekö siihen ihon totaalinen puhdistuminen vai mikä. Tällä hetkellä leuan alueen akneni onkin sitä luokkaa, että ahdistaa mennä vapaiden jälkeen töihin. Sen verta kipeät ja valtavat paukamat pärstästäni paistaa.

Kaikista suurimmat hyödyt projektissani tapahtui kuitenkin henkisellä puolella. Opin havainnoimaan tilanteita, jolloin tavallisimmin olen sortunut sokeriin. Surun ja turhautumisen tunteet ovat olleet kaikista voimakkaimpia laukaisijoita sokerin himoon ja kuuden viikkon aikana minun piti kohdata nuo tunteet ihan raakana. Se teki hyvää. Oivalsin myös olevani muutenkin tunnesyöjä. Painoni ei kuitenkaan kokenut radikaaleja muutoksia viikkojen tuoksinnassa, siksi en jaksa kirjata niitä tähän ylös.

Kaiken kaikkiaan olen iloinen, että aloin tähän puuhaan. Kuten jo aiemmin kirjoitin, pelkäsin etukäteen jatkanko sokerisieppouttani siihen mihin se kuusi viikkoa sitten jäi. Nyt tuntuu siltä, että en jatka. Annoin nimittäin tänään itselleni luvan kaverin kanssa aamukahvitellessa syödä palan juustokakkua ja suuret odotukseni makeaa herkkua kohtaan osoittatuivatkin pettymykseksi. Odotin tajunnan räjäyttävää hyvän olon tunnetta, jonka sokeri on yleensä minulle piikkinä tuonut, mutta sitä ei tullutkaan! Iloitsin siis päässeeni sokerikierteestä eroon, mahtavaa! Projektini näin ollen onnistui ja ylitin itseni. Tästä eteenpäin koitan olla stressamatta asiasta ja ottaa päivän kerrallaan. Niinkuin elämässä yleensä. :)

Kiitos vielä mukanaolostanne tässä matkassa ja tsemppiä tosi paljon saman sokerisieppouden kanssa painiskeleville! I feel you! <3

Heip!

Muutama kuukausi sitten törmäsin Instagramissa todella kauniisiin ja tyylikkäisiin julisteisiin, jotka vangitsivat katseeni heti! Ei aikaakaan kun klikkasin Desenion verkkokaupasta ostoskoriin muutaman heidän valikoimastaan, joista postaukset olenkin jo ehtinyt aiemmin kirjoitella aidosti hehkuttaen.

Nyt blogiyhteistyön merkeissä sain valita itselleni muutaman muun seinää koristavan kaunottaren, jotka näkyvät kuvissa. Eikö olekin upeita vai mitä! 



Julisteita sivuilla skrolletassani iski jopa hieman valinnanvaikeutta, koska niin monen niistä olisin voinut meille kotiuttaa (jos vaan sitä tilaakin meillä enemmän olisi. ;) Erityisesti tekstitaulut olivat mieleeni, ja niistä elegantti juliste Simplicity kuvaa hyvin tämän hetkistä mottoani niin sisustuksessa, pukeutumisessa kuin elämässäkin yleensä. Julisteella on minulle siis paljon sanomaa! Toinen suosikkini näistä on luonnollisesti kullanhohtoinen Fabulousjuliste Se sopiikin täydellisesti kultainnostukseeni sisustuksessa, josta aiemmin tällä viikolla kirjoittelinkin.





Nyt mun pitäisi vaan osata päättää hankinko näille sisustustauluille mustat vai valkoiset kehykset. Mitäs sanotte? Pikkasen kallistun tässä vaiheessa valkoisiin, mutta toisiko musta enemmän ryhdikkyyttä? Huomakaa muuten tuo ihana uusi matto, mä oon siihenkin ihan lovena!

KIITOS Desenio mahdollisuudesta yhteistyöhön, olen todella innoissani näistä kaunottarista! Lupaan aivan piakkoin kuvia näistä kehysten kera ja myöskin jo aiemmin hankituista Desenion julisteista, jotka pienen sisustusfreesauksen siivittämänä ovat löytäneet kodistamme uudet paikat. Kotiin liittyviä postauksia siis läjäpäin tulossa!

Rentoa sununtaita!

Desenion julisteet katseenvangitsijoina

27. maaliskuuta 2016

Heip!

Muutama kuukausi sitten törmäsin Instagramissa todella kauniisiin ja tyylikkäisiin julisteisiin, jotka vangitsivat katseeni heti! Ei aikaakaan kun klikkasin Desenion verkkokaupasta ostoskoriin muutaman heidän valikoimastaan, joista postaukset olenkin jo ehtinyt aiemmin kirjoitella aidosti hehkuttaen.

Nyt blogiyhteistyön merkeissä sain valita itselleni muutaman muun seinää koristavan kaunottaren, jotka näkyvät kuvissa. Eikö olekin upeita vai mitä! 



Julisteita sivuilla skrolletassani iski jopa hieman valinnanvaikeutta, koska niin monen niistä olisin voinut meille kotiuttaa (jos vaan sitä tilaakin meillä enemmän olisi. ;) Erityisesti tekstitaulut olivat mieleeni, ja niistä elegantti juliste Simplicity kuvaa hyvin tämän hetkistä mottoani niin sisustuksessa, pukeutumisessa kuin elämässäkin yleensä. Julisteella on minulle siis paljon sanomaa! Toinen suosikkini näistä on luonnollisesti kullanhohtoinen Fabulousjuliste Se sopiikin täydellisesti kultainnostukseeni sisustuksessa, josta aiemmin tällä viikolla kirjoittelinkin.





Nyt mun pitäisi vaan osata päättää hankinko näille sisustustauluille mustat vai valkoiset kehykset. Mitäs sanotte? Pikkasen kallistun tässä vaiheessa valkoisiin, mutta toisiko musta enemmän ryhdikkyyttä? Huomakaa muuten tuo ihana uusi matto, mä oon siihenkin ihan lovena!

KIITOS Desenio mahdollisuudesta yhteistyöhön, olen todella innoissani näistä kaunottarista! Lupaan aivan piakkoin kuvia näistä kehysten kera ja myöskin jo aiemmin hankituista Desenion julisteista, jotka pienen sisustusfreesauksen siivittämänä ovat löytäneet kodistamme uudet paikat. Kotiin liittyviä postauksia siis läjäpäin tulossa!

Rentoa sununtaita!
Heipparallaa!

Täällä aletaan taas olla elävien kirjoissa - ainakin vahvemmin kuin pari päivää sitten. Örkkitautia tuntuu olevan tosi monella kanssabloggajalla ja lukijoilla liikenteessä, koittakaa kestää ja parannella!

Lupasin viime postauksessa kirjoitella vaihteeksi sisustussaralta, hieman hiljaisempaa onkin ollut blogissa sen suhteen viime aikoina. Huomaan blogin elävän niin sanottua aaltoliikettä; välillä tulee postattua enempi kauneuteen, pukeutumiseen ja kuulumisiin liittyviä juttuja kotijuttujen odotellessa vuoroansa. On kuitenkin ollut kiva huomata, että laidasta laitaan poukkoilevat postausaiheet ovat olleet myös teidän mieleenne ja kiitos jälleen kaikista palautteistanne blogiin ja sen aihepiireihin liittyen!

H&M Home koristetyynynpäällinen ristikkoruutu tulppaanit mustavalkoinen sisustus


Edellisessä tekstissä väläytin kollaasin muodossa muutamaa pientä piristystä kevätkotiimme. Tai eivät ne väriensä puolesta niinkään pirskahtele mutta omaan silmään ne tuovat vaihtelua. Musta-valkoinen on tullut tällä erää kotiimme jäädäkseen ja niinpä nämä kauniit H&M Homen ristikkoruutuiset koristetyynynpäälliset oli aivan pakko klikata ostoskoriin Hennesin sivuja viime viikolla skrollatessani. Muistuttavatko nämä muuten kenties jotain tuttua kuosia? Kyllä vain, näissä on paljon samaa kuin Chhatwal & Jonssonin päällisissä, mutta nämä alle kympin päälliset ovat hyvä budjettivaihtoehto kukkaron nyörejä supussa pitäville. Plussaa näissä on kääntöpuolet enkä ole vielä osannut päättää pidänkö enemmän valkoisesta vai tumman harmaasa päällisestä enemmän. Molempi parempi!

H&M Home ristikkoruutu koristetyynynpäällinen skandinaavinen sisustus mustavalkoinen hay tarjotinpöytä tulppaani valkoinen koti


H&M Home koristetyynynpäällinen ristikkoruutu koti tulppaani hemtex huopa valkoinen tulppaanit skandinaavinen koti

Sitten vielä pieni sneak peek eteiseen laitettavasta uudesta tulokkaasta. Ollessamme ystäviemme luona viime Jyväskylän reissulla he kysyivät, olisiko meillä käyttöä alla olevalle puiselle peilille? Peili ei enää istunut heidän muuttuneeseen kodin ilmeeseen, joten he pohtivat mahtaisikohan se meille? No todellakin! Jahka olemme saaneet eteisen tähtitapetin revittyä ja valkoisen maalin tilalle laitettua niin näette mistä tämä puinen kaunotar saa arvoisensa paikan. Tapetin repiminen ei suoraan sanottuna vaan yhtään houkuttaisi, voi kun sekin olisi yhtä helppo keissi kuin olohuoneen tapetin irrottaminen. Se oli kyllä uskomaton juttu ja tuskin toista vastaavaa meidän huushollissa tavataan, hahaa!


Rentoa viikonloppua kaikille!

Olohuoneen kukkaroystävällistä freesausta

25. maaliskuuta 2016

Heipparallaa!

Täällä aletaan taas olla elävien kirjoissa - ainakin vahvemmin kuin pari päivää sitten. Örkkitautia tuntuu olevan tosi monella kanssabloggajalla ja lukijoilla liikenteessä, koittakaa kestää ja parannella!

Lupasin viime postauksessa kirjoitella vaihteeksi sisustussaralta, hieman hiljaisempaa onkin ollut blogissa sen suhteen viime aikoina. Huomaan blogin elävän niin sanottua aaltoliikettä; välillä tulee postattua enempi kauneuteen, pukeutumiseen ja kuulumisiin liittyviä juttuja kotijuttujen odotellessa vuoroansa. On kuitenkin ollut kiva huomata, että laidasta laitaan poukkoilevat postausaiheet ovat olleet myös teidän mieleenne ja kiitos jälleen kaikista palautteistanne blogiin ja sen aihepiireihin liittyen!

H&M Home koristetyynynpäällinen ristikkoruutu tulppaanit mustavalkoinen sisustus


Edellisessä tekstissä väläytin kollaasin muodossa muutamaa pientä piristystä kevätkotiimme. Tai eivät ne väriensä puolesta niinkään pirskahtele mutta omaan silmään ne tuovat vaihtelua. Musta-valkoinen on tullut tällä erää kotiimme jäädäkseen ja niinpä nämä kauniit H&M Homen ristikkoruutuiset koristetyynynpäälliset oli aivan pakko klikata ostoskoriin Hennesin sivuja viime viikolla skrollatessani. Muistuttavatko nämä muuten kenties jotain tuttua kuosia? Kyllä vain, näissä on paljon samaa kuin Chhatwal & Jonssonin päällisissä, mutta nämä alle kympin päälliset ovat hyvä budjettivaihtoehto kukkaron nyörejä supussa pitäville. Plussaa näissä on kääntöpuolet enkä ole vielä osannut päättää pidänkö enemmän valkoisesta vai tumman harmaasa päällisestä enemmän. Molempi parempi!

H&M Home ristikkoruutu koristetyynynpäällinen skandinaavinen sisustus mustavalkoinen hay tarjotinpöytä tulppaani valkoinen koti


H&M Home koristetyynynpäällinen ristikkoruutu koti tulppaani hemtex huopa valkoinen tulppaanit skandinaavinen koti

Sitten vielä pieni sneak peek eteiseen laitettavasta uudesta tulokkaasta. Ollessamme ystäviemme luona viime Jyväskylän reissulla he kysyivät, olisiko meillä käyttöä alla olevalle puiselle peilille? Peili ei enää istunut heidän muuttuneeseen kodin ilmeeseen, joten he pohtivat mahtaisikohan se meille? No todellakin! Jahka olemme saaneet eteisen tähtitapetin revittyä ja valkoisen maalin tilalle laitettua niin näette mistä tämä puinen kaunotar saa arvoisensa paikan. Tapetin repiminen ei suoraan sanottuna vaan yhtään houkuttaisi, voi kun sekin olisi yhtä helppo keissi kuin olohuoneen tapetin irrottaminen. Se oli kyllä uskomaton juttu ja tuskin toista vastaavaa meidän huushollissa tavataan, hahaa!


Rentoa viikonloppua kaikille!

Heippa!

Tämähän on jo toinen postaus tänään, olenpa ahkera! Ei vaan, oikeasti mä olen superpuhki kun eilen illalla iski kaikkien inhoama vatsatauti, örgh. Oli työn ja tuskan takana kammeta aamulla lekurille ja pari päivää nyt saikuttelen. Mua harmittaa ihan hirveästi kun taudin piti iskeä JUST nyt, just tänään..

Koitin tuossa tavoitella tirsamaata unikaverin kanssa, mutta höyhensaarille melova laiva tuntui olevan karikolla.. Siispä tulin hetkeksi istumaan koneelle ja kirjoittamaan "aivot narikkaan"-postausta, eli hömppää. Tilasin nimittäin viime viikolla H&M Homesta alla olevassa kollaasissa nököttävät koristetyynynpäälliset ja maton. Mattoa kuten tyynynpäällisiä voi käyttää kummin päin vain, joten voisiko sanoa, että saa ostettua kaksi yhden hinnalla? ;) Kokosin kollaasin myös muita H&M:n ihanuuksia, joista muutamat jo klikkasinkin ostoskoriin (arvaatteko mitkä?) Jotenkin tuo kullan hohde säväyttää tänä keväänä aiempien fressimpien värien sijasta. Uppoaako kullan väri teihin?

Kuvat: H&M Home

Lupaan blogiin pitkästä aikaa tulevaksi myös sisustusaiheisia postauksia, kunhan saan kameran taas voimiltani hyppysiin. Meidän makkarissa on nimittäin uutena työpöytänä tämä Ikean kokonaisuus mutta valkoisena. (Kollasin matto tulee työpöydän eteen.) Sen kaveriksi haaveilen tästä Jyskin tuolista. Yöpöydiksi taas kaavailen näitä Ikean pöytiä. 

Muutamia suunnitelmia siis on, ja toivottavasti saadaan ne pian toteutukseen. :) Nyt mä koitan jotain syödä ja meen taas pitkäkseni. Palataan!

Kevätkotiimme H&M Homesta

23. maaliskuuta 2016

Heippa!

Tämähän on jo toinen postaus tänään, olenpa ahkera! Ei vaan, oikeasti mä olen superpuhki kun eilen illalla iski kaikkien inhoama vatsatauti, örgh. Oli työn ja tuskan takana kammeta aamulla lekurille ja pari päivää nyt saikuttelen. Mua harmittaa ihan hirveästi kun taudin piti iskeä JUST nyt, just tänään..

Koitin tuossa tavoitella tirsamaata unikaverin kanssa, mutta höyhensaarille melova laiva tuntui olevan karikolla.. Siispä tulin hetkeksi istumaan koneelle ja kirjoittamaan "aivot narikkaan"-postausta, eli hömppää. Tilasin nimittäin viime viikolla H&M Homesta alla olevassa kollaasissa nököttävät koristetyynynpäälliset ja maton. Mattoa kuten tyynynpäällisiä voi käyttää kummin päin vain, joten voisiko sanoa, että saa ostettua kaksi yhden hinnalla? ;) Kokosin kollaasin myös muita H&M:n ihanuuksia, joista muutamat jo klikkasinkin ostoskoriin (arvaatteko mitkä?) Jotenkin tuo kullan hohde säväyttää tänä keväänä aiempien fressimpien värien sijasta. Uppoaako kullan väri teihin?

Kuvat: H&M Home

Lupaan blogiin pitkästä aikaa tulevaksi myös sisustusaiheisia postauksia, kunhan saan kameran taas voimiltani hyppysiin. Meidän makkarissa on nimittäin uutena työpöytänä tämä Ikean kokonaisuus mutta valkoisena. (Kollasin matto tulee työpöydän eteen.) Sen kaveriksi haaveilen tästä Jyskin tuolista. Yöpöydiksi taas kaavailen näitä Ikean pöytiä. 

Muutamia suunnitelmia siis on, ja toivottavasti saadaan ne pian toteutukseen. :) Nyt mä koitan jotain syödä ja meen taas pitkäkseni. Palataan!

Huomenta!

Sokerittomuusprojekti lähenee loppuaan ja tänään alkoi viimeinen viikko. Uskomattoman nopeasti tämä aika on mennyt ja kyllä mun jo nyt täytyy sanoa, etten olisi uskonut pääseväni tässä näin pitkälle. Liiaksi ei voi korosta teidän kannuksenne merkitystä, se on todella tsempannut! Kiitos! <3

Kirjoitan viikon päästä viimeisen viikon tuntemuksia samaan tapaan kuin tähänkin asti ja vedän vielä yhteen projektin positiiviset ja negatiiviset vaikutukset. Sitä ennen kuitenkin viikon 5 fiilikset.

(Mua muuten vähän harmittaa, että viimeaikaiset asukuvien taustat ovat samaa luokkaa kuin alla. Tämä kuva on eiliseltä. Eipä meidän lähellä kovin tätä kummoisempia kuvauspaikkoja olekaan, joten aika karu meininki fotoissa. Täytyy seuraavat asukuvat napata jossain keskustassa -jospa ilmeenikin olisi silloin iloisempi, hehe!)

MA: Sokerin kaipuu on kova.

TI: Tänään on LIEVÄSTI sanottuna ollut ärsyttävä päivä aamusta iltaan! Kaiken kruunasi kun ostin lasimaljakon Anttilasta ja myyjä ei laittanut siihen mitään suojaa ympärille. Tottakai se kolahti ja meni päreiksi. Kolahtaminen ei ollut myyjän vika, mutta maljakko olisi hyvin todennäköisesti ehjä jos siinä olisi ollut suojakääre päällä. Jos mulla ei olisi tätä sokerilakkoa menossa niin takuuvarmasti olisin ostanut suklaata mielen piristykseksi. Nyt mä kohtaan ärsytykseni sokeritta ja sekin ärsyttää!

Kauluspaita  / Reserved
Poncho / Gina Tricot
Kynähame / H&M
Laukku / O.I.S.
Kello / MK
Kengät / Friis & Company

KE: Aloitin aamuni hieman tavallisesti poiketen nousemalla sen verta aikaisin, että sain juoda aamukahvini ajan kanssa. (Tavallisesti juon kahvini samaan aikaan kuin meikkaan.) Nautin kupposeni kanssa mintun makuista raakasuklaata ja se oli niin hyvää etten sanotuksi saa! Se riitti siis makeannälkääni, jesh!

TO: Tänään tuntui vähän helpommalta! Liekö muutaman päivän sokerihimotus hormonikierron syytä?

PE: Ihme kyllä mutta tänään sujui sokerin suhteen hyvin.

LA: Kiireinen työpäivä takana ja Heikki palkitsi minut työviikon rutistuksesta kakkukahveilla Johan & Nyströmilla Kanavarannassa. Nautin cappuccinon tehtynä kauramaitoon ja söimme raakakkupalan puoliksi. Kyllä maistui ja illalla kotiin tullessamme nautimme vielä kupilliset reishiä raakasuklaan kanssa tietenkin!

SU: Tänään sai nukkua pitkään ja nautin sununtai-aamiaiseksi bansku-kananmunaletun kera mansikoiden. Mansikat maistuivat tosi makeilta ja veivät samalla makean himon matkoihinsa.

Että sellainen viikko takana! Tänään alkaa tämän projektin viimeinen viikko ja innolla odotan tulevan viikon tuntemuksia. Katotaan miten rouvan käy!

Sokerisiepon selitykset viikko 5/6

21. maaliskuuta 2016

Huomenta!

Sokerittomuusprojekti lähenee loppuaan ja tänään alkoi viimeinen viikko. Uskomattoman nopeasti tämä aika on mennyt ja kyllä mun jo nyt täytyy sanoa, etten olisi uskonut pääseväni tässä näin pitkälle. Liiaksi ei voi korosta teidän kannuksenne merkitystä, se on todella tsempannut! Kiitos! <3

Kirjoitan viikon päästä viimeisen viikon tuntemuksia samaan tapaan kuin tähänkin asti ja vedän vielä yhteen projektin positiiviset ja negatiiviset vaikutukset. Sitä ennen kuitenkin viikon 5 fiilikset.

(Mua muuten vähän harmittaa, että viimeaikaiset asukuvien taustat ovat samaa luokkaa kuin alla. Tämä kuva on eiliseltä. Eipä meidän lähellä kovin tätä kummoisempia kuvauspaikkoja olekaan, joten aika karu meininki fotoissa. Täytyy seuraavat asukuvat napata jossain keskustassa -jospa ilmeenikin olisi silloin iloisempi, hehe!)

MA: Sokerin kaipuu on kova.

TI: Tänään on LIEVÄSTI sanottuna ollut ärsyttävä päivä aamusta iltaan! Kaiken kruunasi kun ostin lasimaljakon Anttilasta ja myyjä ei laittanut siihen mitään suojaa ympärille. Tottakai se kolahti ja meni päreiksi. Kolahtaminen ei ollut myyjän vika, mutta maljakko olisi hyvin todennäköisesti ehjä jos siinä olisi ollut suojakääre päällä. Jos mulla ei olisi tätä sokerilakkoa menossa niin takuuvarmasti olisin ostanut suklaata mielen piristykseksi. Nyt mä kohtaan ärsytykseni sokeritta ja sekin ärsyttää!

Kauluspaita  / Reserved
Poncho / Gina Tricot
Kynähame / H&M
Laukku / O.I.S.
Kello / MK
Kengät / Friis & Company

KE: Aloitin aamuni hieman tavallisesti poiketen nousemalla sen verta aikaisin, että sain juoda aamukahvini ajan kanssa. (Tavallisesti juon kahvini samaan aikaan kuin meikkaan.) Nautin kupposeni kanssa mintun makuista raakasuklaata ja se oli niin hyvää etten sanotuksi saa! Se riitti siis makeannälkääni, jesh!

TO: Tänään tuntui vähän helpommalta! Liekö muutaman päivän sokerihimotus hormonikierron syytä?

PE: Ihme kyllä mutta tänään sujui sokerin suhteen hyvin.

LA: Kiireinen työpäivä takana ja Heikki palkitsi minut työviikon rutistuksesta kakkukahveilla Johan & Nyströmilla Kanavarannassa. Nautin cappuccinon tehtynä kauramaitoon ja söimme raakakkupalan puoliksi. Kyllä maistui ja illalla kotiin tullessamme nautimme vielä kupilliset reishiä raakasuklaan kanssa tietenkin!

SU: Tänään sai nukkua pitkään ja nautin sununtai-aamiaiseksi bansku-kananmunaletun kera mansikoiden. Mansikat maistuivat tosi makeilta ja veivät samalla makean himon matkoihinsa.

Että sellainen viikko takana! Tänään alkaa tämän projektin viimeinen viikko ja innolla odotan tulevan viikon tuntemuksia. Katotaan miten rouvan käy!
Ihanaa lauantaita!

Ihana oli myös Jyväskylässä Toivolan vanha piha, joka on pieni ja söpö helmi Jyväskylän keskustan tuntumassa. Voi vain kuvitella, miten se vuodenajasta riippumatta valloittaa idyllillään. Olemme aikaisempina kertoina vierailleet näiden tunnelmallisten talojen keskellä kesäaikaan mutta nyt valkoisten kinosten siivittämänä pihassa oli aivan oma ainutlaatuinen tunnelmansa! Voisinpa ihan sanoa, että luminen miljöö miellyttää silmääni tässä kohtaa enemmän kuin kesäinen, vaikka tavallisesti kesästä suuremmin pidänkin.

raitaneule kappahl hampton republic longchamp mulberry check scarf

longchamp mulberry check scarf kappahl hampton republic raitaneule palmikkoneule


Tuona lumisena päivänä minulla oli yllä tavallistakin tavallisempi asu, jossa viihdyn hyvin niin lomalla kuin arkena. KappAhlin Hampton Republicin raidallinen palmikkoneule on yksi luottovaatteistani, joka on helppo kiskaista ylle ja joka kovasta käytöstäkään huomimatta ei ole edes nukkaantunut! Palmikkoneuleita voisi olla vaatekaapissa enemmänkin ja viimeksi Gina Tricotissa käydessäni huomasin sinne tulleen palmikkounelmia toinen toistaan herkullisemmissa väreissä! 

Nappaako palmikkoneuleet teihin ja onko Toivolan vanha piha teille tuttu paikka?

Raitaneuleessa Toivolan vanhassa pihassa

19. maaliskuuta 2016

Ihanaa lauantaita!

Ihana oli myös Jyväskylässä Toivolan vanha piha, joka on pieni ja söpö helmi Jyväskylän keskustan tuntumassa. Voi vain kuvitella, miten se vuodenajasta riippumatta valloittaa idyllillään. Olemme aikaisempina kertoina vierailleet näiden tunnelmallisten talojen keskellä kesäaikaan mutta nyt valkoisten kinosten siivittämänä pihassa oli aivan oma ainutlaatuinen tunnelmansa! Voisinpa ihan sanoa, että luminen miljöö miellyttää silmääni tässä kohtaa enemmän kuin kesäinen, vaikka tavallisesti kesästä suuremmin pidänkin.

raitaneule kappahl hampton republic longchamp mulberry check scarf

longchamp mulberry check scarf kappahl hampton republic raitaneule palmikkoneule


Tuona lumisena päivänä minulla oli yllä tavallistakin tavallisempi asu, jossa viihdyn hyvin niin lomalla kuin arkena. KappAhlin Hampton Republicin raidallinen palmikkoneule on yksi luottovaatteistani, joka on helppo kiskaista ylle ja joka kovasta käytöstäkään huomimatta ei ole edes nukkaantunut! Palmikkoneuleita voisi olla vaatekaapissa enemmänkin ja viimeksi Gina Tricotissa käydessäni huomasin sinne tulleen palmikkounelmia toinen toistaan herkullisemmissa väreissä! 

Nappaako palmikkoneuleet teihin ja onko Toivolan vanha piha teille tuttu paikka?
Hajuaistia hivelevä vastapaahdetun kahvin tuoksu, lukuisista kahvilaaduista juuri omaan makuun sopiva kahvipapu, ystävällinen ja ammattitaitoinen asiakaspalvelu kera sopivan tehdasmaisen miljöön takaa mieleenpainuvan tahdinvaihdoksen Jyväskylän helmessä, Paahtimo Pavussa (klik).

Ihastuimme Heikin kanssa Paahtimo Papuun jo vuosi sitten kesällä, kun kesälomareissullamme halusimme viettää kiireettömän kahvihetken nauttimalla kunnon luomulaatuista kahvia. Heikki taisi ihan Googlettaa Jyväskylän keskustan kahvilat ja avainsanat  'luomu'   ja 'vastapaahdettu'  taisivat olla ne houkuttimet, joilla sisään paahtimoon astuimme Yliopistonkatu 26:ssa.

Sisällä meitä tervehti työstään innostunut miestyöntekijä, joka kertoi paahtimon perustamisen taustoja, kahvipapujen paahtoasteista näyttäen jopa ihan fyysisesti miten paahtaminen paahtimon puolella tapahtuu. En ollutkaan aikaisemmin tiennyt, että paahtamaton kahvipapu on väriltään vihreä ja paahtoaika vaikuttaa pavun väriin. Muistan kuunnelleeni pelkkänä korvana hänen asiantuntemustaan ja hänen rakkautensa ja mielenkiintonsa työtään kohtaan oikein huokui hänestä! Tuosta päivästä lähtien olemme joka Jyväskylän reissu paahtimossa käyneet ja suositelleet sitä myös ystävillemme, jotka voisivat siitä pitää.

Paahimo Papu Paahtimopapi Jyväskylä Luomu



Paahtimon yhteydessä toimii pieni kahvila, josta luonnollisesti saa tilata kahvinsa omaan makuunsa sopivalla kahvipavulla. Oma suosikkini on Guatemala, jota ostimme papuina kotiimmekin. (Kahvia saa siis ostaa kotiinsa tai vaikkapa lahjaksi papuina tai jauhettuna.) Tänä aamuna ennen töihin lähtöä Heikki jauhoi mulle kyseisestä pavusta tuoreen kahvin ja totesi papujen olevankin kohta jo ihan lopussa. (Niin käy äkkiä kun kaksi kahvikissaa asuu saman katon alla.) Ilmoitin välittömästi olevani valmis tekemään reissun Jyväskylään kahvia hakemaan, heheh. Sitä en vielä tiedä, onko Pavun kahveja myynnissä täällä Helsingissä, mutta toivottavasti niitä jostain löytyisi koska kahvi-hifistelijänä voin rehellisesti sanoa, etten parempia kahveja ole eläessäni maistanut!



Kaikille onnekkaille Jyväskylässä asuville tässä siis vinkki missä päästä kunnon kahvien makuun! Mä täällä Helsingin päässä yritän haistella kahvipapujen aromeita ruudun läpi Paahtimo Pavun verkkokaupassa (klik) ja huomasinpa siellä olevan teelaatujakin valikoimissa.

Kahvintuoksuista päivää sinulle!

Luomullisesti Paahtimo Pavussa

17. maaliskuuta 2016

Hajuaistia hivelevä vastapaahdetun kahvin tuoksu, lukuisista kahvilaaduista juuri omaan makuun sopiva kahvipapu, ystävällinen ja ammattitaitoinen asiakaspalvelu kera sopivan tehdasmaisen miljöön takaa mieleenpainuvan tahdinvaihdoksen Jyväskylän helmessä, Paahtimo Pavussa (klik).

Ihastuimme Heikin kanssa Paahtimo Papuun jo vuosi sitten kesällä, kun kesälomareissullamme halusimme viettää kiireettömän kahvihetken nauttimalla kunnon luomulaatuista kahvia. Heikki taisi ihan Googlettaa Jyväskylän keskustan kahvilat ja avainsanat  'luomu'   ja 'vastapaahdettu'  taisivat olla ne houkuttimet, joilla sisään paahtimoon astuimme Yliopistonkatu 26:ssa.

Sisällä meitä tervehti työstään innostunut miestyöntekijä, joka kertoi paahtimon perustamisen taustoja, kahvipapujen paahtoasteista näyttäen jopa ihan fyysisesti miten paahtaminen paahtimon puolella tapahtuu. En ollutkaan aikaisemmin tiennyt, että paahtamaton kahvipapu on väriltään vihreä ja paahtoaika vaikuttaa pavun väriin. Muistan kuunnelleeni pelkkänä korvana hänen asiantuntemustaan ja hänen rakkautensa ja mielenkiintonsa työtään kohtaan oikein huokui hänestä! Tuosta päivästä lähtien olemme joka Jyväskylän reissu paahtimossa käyneet ja suositelleet sitä myös ystävillemme, jotka voisivat siitä pitää.

Paahimo Papu Paahtimopapi Jyväskylä Luomu



Paahtimon yhteydessä toimii pieni kahvila, josta luonnollisesti saa tilata kahvinsa omaan makuunsa sopivalla kahvipavulla. Oma suosikkini on Guatemala, jota ostimme papuina kotiimmekin. (Kahvia saa siis ostaa kotiinsa tai vaikkapa lahjaksi papuina tai jauhettuna.) Tänä aamuna ennen töihin lähtöä Heikki jauhoi mulle kyseisestä pavusta tuoreen kahvin ja totesi papujen olevankin kohta jo ihan lopussa. (Niin käy äkkiä kun kaksi kahvikissaa asuu saman katon alla.) Ilmoitin välittömästi olevani valmis tekemään reissun Jyväskylään kahvia hakemaan, heheh. Sitä en vielä tiedä, onko Pavun kahveja myynnissä täällä Helsingissä, mutta toivottavasti niitä jostain löytyisi koska kahvi-hifistelijänä voin rehellisesti sanoa, etten parempia kahveja ole eläessäni maistanut!



Kaikille onnekkaille Jyväskylässä asuville tässä siis vinkki missä päästä kunnon kahvien makuun! Mä täällä Helsingin päässä yritän haistella kahvipapujen aromeita ruudun läpi Paahtimo Pavun verkkokaupassa (klik) ja huomasinpa siellä olevan teelaatujakin valikoimissa.

Kahvintuoksuista päivää sinulle!
Aurinkoisena kevätpäivänä mieleni halajaa hempeämpiä värejä ylle ja sama teema toistuu myös kynsissäni. Tämä kuvassa näkyvä H&M:n kynsilakka sävyssä Champagne blush on kutkuttanut mieltäni siitä saakka, kun sen arvoin blogiarvonnassa taannoin. Niinpä hain sen myös omaan kynsilakkakokoelmaani vaikka tarvetta siihen ei niinkään olisi ollut. ;) Kuka voisi kuitenkaan vastustaa tätä heleän hattaranpunaista sävyä, joka on kynsissä aivan yhtä herkkä ja kaunis kuin pullossaankin!





Lähes yhtä hempeä kuin tämä kynsilakka on uusi kevätakkini, joka on väriltän vaalean persikkainen. Kunpa vain sen pian saisi päälle! Sitä odotellessa huomenna julkaisen jutun jo aiemmin mainitsemastani Paahtimo Pavusta, joka on mielestäni yksi Jyväskylän helmistä. Huomiseen siis!

Champagne Blush for Nails

16. maaliskuuta 2016

Aurinkoisena kevätpäivänä mieleni halajaa hempeämpiä värejä ylle ja sama teema toistuu myös kynsissäni. Tämä kuvassa näkyvä H&M:n kynsilakka sävyssä Champagne blush on kutkuttanut mieltäni siitä saakka, kun sen arvoin blogiarvonnassa taannoin. Niinpä hain sen myös omaan kynsilakkakokoelmaani vaikka tarvetta siihen ei niinkään olisi ollut. ;) Kuka voisi kuitenkaan vastustaa tätä heleän hattaranpunaista sävyä, joka on kynsissä aivan yhtä herkkä ja kaunis kuin pullossaankin!





Lähes yhtä hempeä kuin tämä kynsilakka on uusi kevätakkini, joka on väriltän vaalean persikkainen. Kunpa vain sen pian saisi päälle! Sitä odotellessa huomenna julkaisen jutun jo aiemmin mainitsemastani Paahtimo Pavusta, joka on mielestäni yksi Jyväskylän helmistä. Huomiseen siis!
Huomenta!

Talviloma takana ja arki edessä. Tuntuu ihan kivalta palata normirytmiin jo ihan ruokailujen kannalta. Kuten arvata saattaa, lomalla tuli otettua vähän löysemmin ja herkuteltua eritoten suolaisten ruokien suhteen. Tämä näkyy myös pienenä painonnousuna mutta en jaksa siitä ressata, eiköhän sekin taas tasaannu.

Tässä fiiliksiä kuluneelta viikolta sokerilakostani. Alkuviikko sujui paremmin kuin loppuviikko..

Lähtöpaino 62,2 kg
Viikko 1 paino 61,4 kg
Viikko 2 paino 61,3 kg
Viikko 3 paino 61,7 kg
Viikko 4 paino 62,8 kg

MA: Tänään vietimme seitsemättä hääpäivää. Nukuin pitkään ja heräsin ruusutoivotukseen kera ihanan itselaatiman runon. Olenko kertonut, että Heikki on todella taitava riimittelijä ja kirjoitti minulle jälleen niin kauniin runon, että liikutuksesta tuli ihan itku.
Vietimme päivää yhdessä muun muassa Cafe Kokossa käyden ja herkuttelimme raakaherkuilla ja kunnon kahvilla. Yllätyin, miten tänään sainkin kiksit terveellisestä herkusta ilman valkoista sokeria. Jotain muutosta aivotoiminnassani on siis tapahtunut.

TI: Terkkuja Jyväskylästä! Tulimme viettämään muutaman päivän ystävillemme ja Onnibus kuljettikin meidät jo keskipäiväksi perillle. Tänne saavuttuamme suuntasimme askeleemme saman tien lounaalle ravintola Harmooniin. Nautimme lounastarjouksessa olleen kolmen ruokalajin menun ja sitä voi todella suositella kaikille Jyväskyläläisille! Kuitenkin, pienen murun sokeria nautin kun pienessä jälkiruoassa (omenavaahdossa) oli keksinmuruja. Ne olivat kuitenkin niin ällömakeita, että ne jäivät syömättä! Makuaistini on ilmeisesti tullut herkemmäksi ja synteettisellä sokerilla makeutettu maistui makeammalta kuin aikoihin!



KE: Nyt seuraa tunnustus: kävimme tänään pienellä porukalla syömässä jälleen kolmen ruokalajin lounasmenun ravintola Harmoonissa. Ruoka oli eilisen tapaan todella herkullista mutta jälkiruoan suhteen tapahtui pieni repsahdus- mutta se oli lopulta hyvä kokemus! Tarjoilija nimittäin toi kahvin kanssa peukalonpään kokoisen suklaaleivoksen ja koska en kehdannut olla sitä syömättä, maistoin siitä pienen palan. Se oli kuitenkin niin makeeta, että loput jäi syömättä! Leivos oli siis todella pikkuruinen, mutta jopa siiä puolet oli turhan tujua ja makeaa!

TO: Tänään ei tehnyt yhtään mieli sokeria, tuuletus!

En sitten parempaa paikkaa keksinyt, jossa seistä.. Mikä kuvassa ei kuulu joukkoon?


PE: Pieni lomapyrähdys keski-Suomessa on nyt takana päin ja reissu oli varsin onnistunut! Oltiin tänään kolmen maissa kotona ja sen jälkeen oli ystävien kanssa miitinki. Syömiseni olivat päivällä jääneet varsin vähäiselle, joka kostautui illalla huutavana nälkänä. Käytiin kiinalaisessa ravintolassa syömässä ja söin niin paljon ja nopeasti, että vatsa tuli kipeäksi. Armoton nälkä nopeatahtisella syömisellä on huono yhdistelmä, olisi pitänyt vaan malttaa syödä rauhassa! Mutta joka tapauksessa sokerisiepon näkökulmasta päivä meni hyvin ja pelkäänpä alkaneeni toistamaan itseäni: hyvin menee mutta menköön. Noh, en niitä takapakkejakaan halua joten parempi näin että fiilis on hyvä ja homma rokkaa ilman sokeria!

LA: Ai että eilen kirjoitin, että toistan liikaa itseäni? Ja PAH! Tänään olisin voinut kaataa kilon sokeria naamaani! Ja voi tauti, että teki vaikeaa käydä ostamassa huomisiin mummin ja ukin hääpäiväjuhliin pullaa ja keksejä, kun olisin voinut vetästä ne kerralla huiviin. Lohdutukseksi söin raakasuklaata mutta ei siitä mihinkään ollut! Sitten yritin korvata sokerihimoani makeilla mulperinmarjoilla mutta kattia kanssa - nyt meinaa taas pää hajota tämän projektin kanssa. Argh!!



SU: Loman viimeinen päivä ja tänään juhlittiin mummin ja ukin 65-vuotis hääpäivää, joista postauksen kuvatkin ovat. Ukkini on niin kova makean perään, että hänelle oli leivottu ihan oma kakku, hahaa! Sokerisuita on siis suvussamme enemmänkin. :) Tiukkaa teki olla syömättä näitä kuvassakin näkyviä herkkuja - varsinkin kanelipullan kanssa oli tahtojen taistoa käytävänä. Tyydyin kuitenkin suolaiseen puoleen ja kahviin. Kotiin tullessamme yritin taas keventää sokerihimoani raakasuklaalla mutta plääh siitä taaskaan mihinkään ollut! Kaapissamme olevat Geisha-suklaat ovat tänään kovastikin huudellet nimeäni ja hetken jo hellin ajatustani niiden nauttimisesta tämän sokerilakon loputtua. Sitten tulikin aika iso oivallus: en halua säädellä sokerinsyöntiäni vain tämän lakon ajan vaan haluan oppia muuttamaan syömiskäyttäytymistäni myös jatkossa. Kysymys siis kuuluu miten ihmeessä mä sen teen? Mulla on niin ikävä sokeria ettei taas mitään rajaa. :(

Että tämmönen viikko takana, tunteesta toiseen mentiin etten sanoisi. Ei muuta kuin uuteen viikkoon sukeltamaan, mitähän se tulee sokerin suhteen pitämään sisällään?

Sokerisiepon selitykset viikko 4/6

14. maaliskuuta 2016

Huomenta!

Talviloma takana ja arki edessä. Tuntuu ihan kivalta palata normirytmiin jo ihan ruokailujen kannalta. Kuten arvata saattaa, lomalla tuli otettua vähän löysemmin ja herkuteltua eritoten suolaisten ruokien suhteen. Tämä näkyy myös pienenä painonnousuna mutta en jaksa siitä ressata, eiköhän sekin taas tasaannu.

Tässä fiiliksiä kuluneelta viikolta sokerilakostani. Alkuviikko sujui paremmin kuin loppuviikko..

Lähtöpaino 62,2 kg
Viikko 1 paino 61,4 kg
Viikko 2 paino 61,3 kg
Viikko 3 paino 61,7 kg
Viikko 4 paino 62,8 kg

MA: Tänään vietimme seitsemättä hääpäivää. Nukuin pitkään ja heräsin ruusutoivotukseen kera ihanan itselaatiman runon. Olenko kertonut, että Heikki on todella taitava riimittelijä ja kirjoitti minulle jälleen niin kauniin runon, että liikutuksesta tuli ihan itku.
Vietimme päivää yhdessä muun muassa Cafe Kokossa käyden ja herkuttelimme raakaherkuilla ja kunnon kahvilla. Yllätyin, miten tänään sainkin kiksit terveellisestä herkusta ilman valkoista sokeria. Jotain muutosta aivotoiminnassani on siis tapahtunut.

TI: Terkkuja Jyväskylästä! Tulimme viettämään muutaman päivän ystävillemme ja Onnibus kuljettikin meidät jo keskipäiväksi perillle. Tänne saavuttuamme suuntasimme askeleemme saman tien lounaalle ravintola Harmooniin. Nautimme lounastarjouksessa olleen kolmen ruokalajin menun ja sitä voi todella suositella kaikille Jyväskyläläisille! Kuitenkin, pienen murun sokeria nautin kun pienessä jälkiruoassa (omenavaahdossa) oli keksinmuruja. Ne olivat kuitenkin niin ällömakeita, että ne jäivät syömättä! Makuaistini on ilmeisesti tullut herkemmäksi ja synteettisellä sokerilla makeutettu maistui makeammalta kuin aikoihin!



KE: Nyt seuraa tunnustus: kävimme tänään pienellä porukalla syömässä jälleen kolmen ruokalajin lounasmenun ravintola Harmoonissa. Ruoka oli eilisen tapaan todella herkullista mutta jälkiruoan suhteen tapahtui pieni repsahdus- mutta se oli lopulta hyvä kokemus! Tarjoilija nimittäin toi kahvin kanssa peukalonpään kokoisen suklaaleivoksen ja koska en kehdannut olla sitä syömättä, maistoin siitä pienen palan. Se oli kuitenkin niin makeeta, että loput jäi syömättä! Leivos oli siis todella pikkuruinen, mutta jopa siiä puolet oli turhan tujua ja makeaa!

TO: Tänään ei tehnyt yhtään mieli sokeria, tuuletus!

En sitten parempaa paikkaa keksinyt, jossa seistä.. Mikä kuvassa ei kuulu joukkoon?


PE: Pieni lomapyrähdys keski-Suomessa on nyt takana päin ja reissu oli varsin onnistunut! Oltiin tänään kolmen maissa kotona ja sen jälkeen oli ystävien kanssa miitinki. Syömiseni olivat päivällä jääneet varsin vähäiselle, joka kostautui illalla huutavana nälkänä. Käytiin kiinalaisessa ravintolassa syömässä ja söin niin paljon ja nopeasti, että vatsa tuli kipeäksi. Armoton nälkä nopeatahtisella syömisellä on huono yhdistelmä, olisi pitänyt vaan malttaa syödä rauhassa! Mutta joka tapauksessa sokerisiepon näkökulmasta päivä meni hyvin ja pelkäänpä alkaneeni toistamaan itseäni: hyvin menee mutta menköön. Noh, en niitä takapakkejakaan halua joten parempi näin että fiilis on hyvä ja homma rokkaa ilman sokeria!

LA: Ai että eilen kirjoitin, että toistan liikaa itseäni? Ja PAH! Tänään olisin voinut kaataa kilon sokeria naamaani! Ja voi tauti, että teki vaikeaa käydä ostamassa huomisiin mummin ja ukin hääpäiväjuhliin pullaa ja keksejä, kun olisin voinut vetästä ne kerralla huiviin. Lohdutukseksi söin raakasuklaata mutta ei siitä mihinkään ollut! Sitten yritin korvata sokerihimoani makeilla mulperinmarjoilla mutta kattia kanssa - nyt meinaa taas pää hajota tämän projektin kanssa. Argh!!



SU: Loman viimeinen päivä ja tänään juhlittiin mummin ja ukin 65-vuotis hääpäivää, joista postauksen kuvatkin ovat. Ukkini on niin kova makean perään, että hänelle oli leivottu ihan oma kakku, hahaa! Sokerisuita on siis suvussamme enemmänkin. :) Tiukkaa teki olla syömättä näitä kuvassakin näkyviä herkkuja - varsinkin kanelipullan kanssa oli tahtojen taistoa käytävänä. Tyydyin kuitenkin suolaiseen puoleen ja kahviin. Kotiin tullessamme yritin taas keventää sokerihimoani raakasuklaalla mutta plääh siitä taaskaan mihinkään ollut! Kaapissamme olevat Geisha-suklaat ovat tänään kovastikin huudellet nimeäni ja hetken jo hellin ajatustani niiden nauttimisesta tämän sokerilakon loputtua. Sitten tulikin aika iso oivallus: en halua säädellä sokerinsyöntiäni vain tämän lakon ajan vaan haluan oppia muuttamaan syömiskäyttäytymistäni myös jatkossa. Kysymys siis kuuluu miten ihmeessä mä sen teen? Mulla on niin ikävä sokeria ettei taas mitään rajaa. :(

Että tämmönen viikko takana, tunteesta toiseen mentiin etten sanoisi. Ei muuta kuin uuteen viikkoon sukeltamaan, mitähän se tulee sokerin suhteen pitämään sisällään?

Aurinkoisa huomenta!

Tänä viikonloppuna aurinko on meitä hellinyt ja niin se helli myös aimmin tällä viikolla näitä asukuvia Jyväskylässä otattaessa. Auringon paisteessa lumikin näyttää timanttimereltä, joka häikäisee kauneudellaan! Häikäisyssä olisi ollut hyvä olla mukana aurinkolasit, mutta kotiinhan ne reissusta jäi.

Pakkasin reissuun mukaan rennot vaatteet, joissa olisi mukava olla. Tämä Vilan kukonaskelpusero on usein päälläni juuri tästä syystä; se on tarpeeksi väljä ja kuosi aina yhtä ajaton. Yhdistän sen usein farkkuihin tai kynähameeseen ja juhlavamman siitä saa bleiserin kanssa yhdistäen. 




Näitä kuvia koneelle ladatessani ja niitä selatessani totesin jälleen mikä on oman kehoni niin sanottu murheenkryyni-kohta, jollainen lähesulkoon jokaisella naisella varmaankin on kertoa. Tiedättehän; joku ei tykkää nenästään (okei, en ole paras ystävä omankaan nenäni kanssa), joku toinen ei halua paljastaa koskaan käsivarsiaan, kolmas pohkeitaan, neljäs häpeää lantiotaan ja niin edespäin. 

Rehellisesti sanottuna mä vielä aamulla herätessä ajattelin, etten uskalla paljastaa blogissani omasta kehostani sitä asiaa mihin en koskaan ole ollut tyytyväinen tai jota olen monesti jopa peitellyt. Rupesin myös  pohtimaan kuinka pinnallisena mua voidaan pitää, jos kirjoitan kehostani mutta veikkaanpa, että linjoilla on useita, jotka voivat jakaa samankaltaisia ajatuksia. Tasapainon säilyttämiseksi muistutettakoon kuitenkin, etten todellakaan ajattele tätä kehoni piirrettä 24/7 eikä se ole mulle maailman isoin asia elämässä. Joskus kuitenkin tällainen käsitys voi syntyä ulkopuolisen tai lukijan silmin, jos jotain tiettyä asiaa avaa blogikirjoituksessa. Eikö se muuta elämässään mieti?

No joo, eiköhän pointtini tullut jo selväksi ja nyt siihen tunnustukseen. Vaikka olenkin epävarmuudestani suhteellisesti päästyäni jo melko sinut oman kroppani kanssa, niin ongelmakohdakseni totean mun reidet. Varsinkin näissä kuvissa ne oikein korostuu ja mietin, miksi kuljin kaupungilla lyhyessä takissa kun pitkä olisi paksut tolppani peittänyt. Toki tiedostan, että vahvat reidet ovat naiselliset mutta kyllä mulle vähempikin riittäisi. :D Onko linjoilla muita saman ongelmakohdan jakajia?

Kaulaliina // Mulberry
Pusero // Vila
Laukku // Michael Kors
Kello // Michael Kors
Housut // H&M
Nahkasaappaat  // Nilson

Jottei tämä postaus menisi liiaksi valittamiseksi, paljastan myös mihin piirteisiin toisaalta olen tällä hetkellä kehossani tyytyväinen. Pidän äidiltä perityistä vihreistä silmistäni, leukaperistäni ja esiin tulleesta vyötäröstäni.

Ymmärrän siis, että vaikka joku kroppani piirre ei olekaan se kaikista mairittelevin niin hyviäkin piirteitä siitä toki löytyy. Siksi haluankin kehittää tasapainoista näkemystä hienosti luodusta kehostani ja pitää siitä huolta niin hyvin kuin voin. 

Mitenkäs te, uskallatteko te paljastaa oman ongelmakohtanne kehossanne (jos sellainen on)?

Kukonaskelpuserossa ja tunnustus omasta kehon ongelmakohdasta

13. maaliskuuta 2016

Aurinkoisa huomenta!

Tänä viikonloppuna aurinko on meitä hellinyt ja niin se helli myös aimmin tällä viikolla näitä asukuvia Jyväskylässä otattaessa. Auringon paisteessa lumikin näyttää timanttimereltä, joka häikäisee kauneudellaan! Häikäisyssä olisi ollut hyvä olla mukana aurinkolasit, mutta kotiinhan ne reissusta jäi.

Pakkasin reissuun mukaan rennot vaatteet, joissa olisi mukava olla. Tämä Vilan kukonaskelpusero on usein päälläni juuri tästä syystä; se on tarpeeksi väljä ja kuosi aina yhtä ajaton. Yhdistän sen usein farkkuihin tai kynähameeseen ja juhlavamman siitä saa bleiserin kanssa yhdistäen. 




Näitä kuvia koneelle ladatessani ja niitä selatessani totesin jälleen mikä on oman kehoni niin sanottu murheenkryyni-kohta, jollainen lähesulkoon jokaisella naisella varmaankin on kertoa. Tiedättehän; joku ei tykkää nenästään (okei, en ole paras ystävä omankaan nenäni kanssa), joku toinen ei halua paljastaa koskaan käsivarsiaan, kolmas pohkeitaan, neljäs häpeää lantiotaan ja niin edespäin. 

Rehellisesti sanottuna mä vielä aamulla herätessä ajattelin, etten uskalla paljastaa blogissani omasta kehostani sitä asiaa mihin en koskaan ole ollut tyytyväinen tai jota olen monesti jopa peitellyt. Rupesin myös  pohtimaan kuinka pinnallisena mua voidaan pitää, jos kirjoitan kehostani mutta veikkaanpa, että linjoilla on useita, jotka voivat jakaa samankaltaisia ajatuksia. Tasapainon säilyttämiseksi muistutettakoon kuitenkin, etten todellakaan ajattele tätä kehoni piirrettä 24/7 eikä se ole mulle maailman isoin asia elämässä. Joskus kuitenkin tällainen käsitys voi syntyä ulkopuolisen tai lukijan silmin, jos jotain tiettyä asiaa avaa blogikirjoituksessa. Eikö se muuta elämässään mieti?

No joo, eiköhän pointtini tullut jo selväksi ja nyt siihen tunnustukseen. Vaikka olenkin epävarmuudestani suhteellisesti päästyäni jo melko sinut oman kroppani kanssa, niin ongelmakohdakseni totean mun reidet. Varsinkin näissä kuvissa ne oikein korostuu ja mietin, miksi kuljin kaupungilla lyhyessä takissa kun pitkä olisi paksut tolppani peittänyt. Toki tiedostan, että vahvat reidet ovat naiselliset mutta kyllä mulle vähempikin riittäisi. :D Onko linjoilla muita saman ongelmakohdan jakajia?

Kaulaliina // Mulberry
Pusero // Vila
Laukku // Michael Kors
Kello // Michael Kors
Housut // H&M
Nahkasaappaat  // Nilson

Jottei tämä postaus menisi liiaksi valittamiseksi, paljastan myös mihin piirteisiin toisaalta olen tällä hetkellä kehossani tyytyväinen. Pidän äidiltä perityistä vihreistä silmistäni, leukaperistäni ja esiin tulleesta vyötäröstäni.

Ymmärrän siis, että vaikka joku kroppani piirre ei olekaan se kaikista mairittelevin niin hyviäkin piirteitä siitä toki löytyy. Siksi haluankin kehittää tasapainoista näkemystä hienosti luodusta kehostani ja pitää siitä huolta niin hyvin kuin voin. 

Mitenkäs te, uskallatteko te paljastaa oman ongelmakohtanne kehossanne (jos sellainen on)?

Latest Instagrams

© Perhosena lennän. Design by Fearne.