Viikon fiilis: Mieleni mörkö

5. elokuuta 2016

-Kop, kop. Täällä sisäinen mörkösi, tulisin taas käymään vaikka et kutsunutkaan. Ajattelin, että koska muutaman viimeisen päivän ajan mielesi on ollut varsin myönteinen, vaikeuttaisin hieman elämääsi ja kylväisin mieleesi epävarmuuden tunteita. Nehän ovat sinulle jo tuttuja, ethän vain ole unohtanut?

Tiedäthän ne ilkeät pienet veijarit -joita myös kielteisiksi ajatuksiksi kutsutaan- pääkopassasi; ne jotka kuiskaavat uusiin ihmisiin tutustuessasi että et ole heidän arvoisensa ja olet aivan nolo kun edes yrität olla sosiaalinen. Eikö olisi helpompi vain luovuttaa ja toimia tunteittesi mukaan, sinä itsestäsi epävarma sielu.

Yritätkö ihan oikeasti laajentaa ystäväpiiriäsi? Turha toivo. Ei sun kanssa kukaan halua olla, katso nyt itseäsi. Olet aivan tavallinen ja mielenkiinnoton yksilö. Tai vaikka alussa vaikuttaisit tutustumisen arvoiselta, et ole sitä kauaa kun ihmiset oppivat tuntemaan sinut. Et osaa kertoa hyviä juttuja, naurattavia vitsejä tai olla mukaansatempaavan lennokas. Vetäydy siis kuoreesi, vaivu itsesääliin ja eristäydy. Ota myös uhrin rooli jotta olosi olisi mahdollisimman ahdistava. Tämä yhtälö toimii, kyllähän sinä sen olet kokenut.


Mutta minä sanoin mörölle takaisin:

-Mistä sä taas tulit senkin kirottu epävarmuus! Vaikka kuinka olen yrittänyt taistella sinua vastaan, aina onnistut löytämään jonkin väylän pääkoppaani. Kyttääksä mua? Enkö mä ole jo sata kertaa sanonut, etten kaipaa sua varsinkaan silloin, kun haluaisin avartua ja osoittaa vilpitöntä kiinnostusta toisten hyvinvointia kohtaan. Miksi sä niin usein saat mut epäilemään itseäni ja päättämään toisten puolesta mitä he minusta ajattelevat? Sun olemassaolo saa mut tosi turhautuneeksi, sydämeni hakkaamaan ja levottomuuteni lisääntymään. Eikö sulla ole mitään inhimillisyyttä?

Liian usein olet juonissasi onnistunut kuten taas tänään. Halusin mennä juttelemaan muille, mutten uskaltanut. Ne olis kuitenkin pitäny mua ihan pellenä ja ajatelleet että luulen itsestäni liikoja. Mua niin otti päähän kun piilouduin vessaan ja tajusin itsekin miten pakenin tilannetta.

Mene muualle elämääni vaikeuttava mörkö, mä olen täysin kyllästynyt suhun! Mä haluan päästä susta eroon, mä haluan keskittää ajatukseni muiden hyvinvointiin enkä omiin kielteisiin ajatuksiini. Mä en myöskään halua enää uhriutua, haluan elää elämääni hyvällä mielellä ja olla vapaa omista peloistani ja epävarmuuksistani. En halua ruokkia sisäistä huonoa oloani vaan haluan vastata itse ajatuksistani ja tunteistani, koska tiedän, että niitäkin voin hallita.

Siispä.

Anna olla viimeinen kerta kun tulit käymään. Jos vielä yrität, ponnistelen tietoisesti että loittoat ja jatkat matkaasi. Tai oikeastaan, älä jatka matkaasi vaan pysähdy. Pysähdy miettimään miten paljon sä olet mua vaivannut ja häviä olemassaolosta. Ja jos joku on varma asia niin se, ettet ole enää koskaan tervetullut. Koputtaa voit mutta en avaa. Haista huilu.

30 kommenttia:

  1. KIITOS tästä kirjoituksesta! Itelläkin on masentava olo tänään, ja juuri tuollaisia samoja ajatuksia. Tää auttoi ihan hirveästi!!❤ toivottavasti sulla on ihana päivä, koska sinä olet ihana ja kallisarvoinen! Kukaan, edes mielesi mörkö, voi pysäyttää sua! Aivan mahtavaa viikonloppua teille!!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, sisäisesti ja ulkoisesti kaunis Susanna. <3 Kiitos kun jaksat ilahduttaa ja arvostan ajatuksiasi todella paljon. Toivon, että sinäkin voit nauttia päivästäsi ja sinunkaan arvoasi ei kukaan -edes omat ajatukset- voi arvottaa. Lämmin halaus sinulle! <3

      Poista
  2. Ei oikein voi sanoa muuta kuin ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sydän vastaanotettu! Nää on taas näitä oman mielen kanssa kamppailuja, jotka toivottavasti auttavat näkemään itsensä tasapainoisemmin ja myöskin oikeissa mittasuhteissa. Kiitos kauniista sanoistasi! <3

      Poista
  3. Kiitos Jenna. Yhdyn jokaikiseen sanaasi ❤ Taistellaan!

    VastaaPoista
  4. Ihana ja hyvä kirjoitus, voin niin samaistua noihin sanoihin, monessakin kohtaa! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu. Oma mieli ja sydän voi tuomita todella vahvasti itsensä. Voi kun osaisi olla itselleen armollisempi.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos Petra, tää on tällasta oman mielen kanssa välillä.

      Poista
  6. Olen pitkäaikainen lukijasi Jyväskylän seudulta (tiedän miehesi siltä ajalta kun hän asui täällä mutta en varsinaisesti häntä tunne). En ole ennen kommentoinut mutta nyt tuntuu siltä että pitää. Vaikutat kivalta ihmiseltä, jonka kanssa voisin hyvinkin ystävystyä, jos asuisimme samalla paikkakunnalla. Epävarmuuden ja nolouden tunteet ovat normaaleja mutta ne ovat vain oman pään sisällä eivätkä kerro totuutta siitä, miten muut meidät näkevät.

    Itsekin olen viime kuukausina taistellut ajatusteni kanssa, koska olen tällä hetkellä hyvin vaikeassa tilanteessa. Minuun kolahti muutama viikko sitten vinkki siitä, että kielteiset ajatukset voisi kirjoittaa ylös ja sitten kirjoittaa ajatuksia joilla kumota nuo kielteiset ajatukset. Vielä en vaan ole saanut ryhdyttyä tuumasta toimeen. Olen myös yrittänyt pitää mielessä, että oma näkökulmani on loppujen lopuksi aika suppea ja siksi saatan nähdä ja tulkita jotkin asiat ihan väärin. Joissain tapauksissa on ihanaa huomata olevansa täysin väärässä!

    Tsemppiä sinulle!

    T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei T!
      Kiitos kun kommentoit ja kerroit samalla taustastasi. On aina kiva kuulla mistäpäin lukijat ovat - se antaa konkretiaa tähän bloggaukseen. Ja maailma on tosiaan pieni jos tiedät mieheni, hänkin varmaan voi muistaa sinut. :)

      Miten oikeassa oletkaan ja miten tervehdyttäviä ajatuksia kirjoitit. Allekirjoitan joka ikisen sanan. Meidän oma petollinen mieli ja sydän on todella kärkäs tuomitsemaan itsemme ja olemaan itsellemme äärimmäisen kriittisiä. Kunpa vain aina jaksaisi muistaa, että ne omat tunteet eivät aina -tai useinkaan- vastaa todellisuutta.

      Kiitos kun muistutit tuosta asioiden ylös kirjoittamisesta. Läheiseni on kokeillut tuota ja kirjoittanut samalla oman mielen väittämän viereen miten "Joku muu" voi asian nähdä. Kuulin myös eilen tosi hyvän ja mieleenpainuvan ajatuksen siitä, että jos itse on kriittisempi itseään kohtaan kuin asian todellinen Ratkaisija, kumpi on silloin oikeassa? Jos itsestään ajattelee, että on kaikkia muita huonompi niin silloin tuomitsee itsensä, vaikka siihen meillä kenelläkään -edes omalla sydämellä- ei ole valtaa, oikeutta tai edes kykyä.

      Lämpimiä ajatuksia sinulle T ja toivon sinulle voimia vaikean tilanteeseesi keskellä. Ei luovuteta. ❤️

      Poista
  7. Mieletöntä <3 tähän päivään enemmän kun täydellinen kirjoitus <3 sinulle siis <3

    VastaaPoista
  8. Niin koskettava kirjoitus! En ole kovin aktiivisesti blogiasi seurannut enkä tiedä yhtään millainen sun tausta on, mutta itse olen kasvanut perheessä jossa oli alkoholisti, ja olen aika varma että mun vastaavat ikävät tunteet kumpuaa sieltä. Pitää vaan yrittää hokea itselle että nää tunteet johtuu mun taustasta eikä siitä että olisin oikeasti huono. Ihana kirjoitus ja osui muhun todella kovaa!

    - Sara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sara! Ja kiitos kovasti ajatuksistasi ja myöskin vertaistuesta. Itsekin olen alkohollistin läheinen ja kirjoittanut siitä myös täällä blogissani. Tunnistan nämä oireeni juontuvan pitkälti näistä taustoista.. On toisaalta todella helpottavaa tietää, ettei ole ainut näiden asioiden kanssa painiskeleva. Paljon lämpöä ja vertaistukea sinulle - ei lannistuta!

      Poista
  9. Niin tuttua ihan tältä viikolta!!! Ja nyt on konserttiin meno sovittu yhden uuden ystävän kanssa eli haistatin pitkät sille prkleen äänelle oman pään sisällä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, hyvin tehty!! Sitä pään sisäistä ääntä ei kannata alkaa kuuntelemaan vaan loitontaa se sinne mistä tulikin! :)

      Poista
  10. Hyvä että et antanut mörön vallata kaunista ja puhdasta mieltäsi <3 Sydämesi kertoo miten sinun pitää toimia ja järkesi kertoo miten toimit <3 Möröille näytetään heti ovea eikä anneta niiden tulla sisään ollenkaan :) <3 Sinä olet tärkeä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitit niin kauniisti, että talletan sanasi sydämeesi. Olet ihana, kiitos! ❤️❤️

      Poista
  11. On kyllä just niin kuin oma päänsisäinen maailma tällä hetkellä, vaikka ehkä pienet lapset ja ruuhkavuodet vievät kavereita enemmän kuin kauhea minä, mutta itseään sitä aina syyttelee. Ärrr. Halaus Jenna. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon sydämiä ja lämpimiä tsemppihalauksia Katja! <3

      Poista
  12. OOo niin samoja mietteitä löydän itsestäni :) <3

    VastaaPoista
  13. Se on niin outoa jännä juttu, että usein ulkoisesti itsevarmoilta vaikuttavat ihmiset ei tiedä sitä itse. Sisäinen ja ulkoinen olento on ihan eri. Kirjoitit niiiiin osuvasti. Niinkuin olisit mun päästäni tässä postannut. Onni on että sen mörön juttuja ei tarvi ottaa tosissaan. Ei tarvi laittaa sydämelle asioita, joita mörkölöinen saattaa minulle kuiskailla. <3 Mutta painia se on, varsinkin jos väsyttää tai on nälkä, tai se aika kun kropassa kaikki muukin heittää kuperkeikkoja. Mun mörkö on tosi paljon harventanut vierailujaan sen jälkeen kun aloin huolehtimaan omista(kin) tarpeistani. Voimia sulle!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, palaan siihen mahdollisimman pian!