Viikon fiilis: suorittajatyypistä hieman armollisemmaksi

20. huhtikuuta 2016

Moi.

Maanantaina päättyi kuuden päivän tehokas työviikko ja tiistaina oli odotettu vapaapäivä. Maanantai-iltana tunsin mielihyvää ajatuksesta, jota tuleva voimia tuova kiireetön päivä toisi tullessaan. Vaikka odotukseni rentouttavasta vapaasta olivatkin mielessäni, tiistai vaihtuikin aikatauluihin ja kellon kanssa juoksemiseksi - vaikka kukaan ei ollut sitä minulta vaatinut.



Olen luonteeltani suorittaja ja parin viime vuoden itseeni tutustumisen aikana olen tajunnut olleeni sitä aina. Pyrin tavallisesti olemaan hyvin tehokas toimissani oli kyse sitten työnteosta, velvollisuuksista, harrastuksista tai vaikkapa, noh, siitä vapaapäivästä. Katson päivän aikana usein kelloa ja mietin, mitä rästeihin jääneitä toimia voisin saada vietyä loppuun ja mitä toisaalta aloittaa. Hyvin usein olen ajankäytön kanssa siis täysin kontrollifriikki, kuten eilinen vapaapäiväni osoitti.

Heräsin kuuden tunnin yöuniltani varttia vaille seitsemän edessäni neljän tunnin pyykkivuoro. Pyykkien pyöriessä minun teki mieli jatkaa unia mutta sen sijaan olin puoleen päivään mennessä pessyt neljä koneellista pyykkiä, osan kuivattanut kuivaushuoneessa ja osan ripustanut pyykkinarulle, siivonnut kaikki tasot, keittiön, makkarin, imuroinut, pessyt vessan, editoinut kuvia ja kirjoittanut blogipostauksen. Tämän jälkeen söin pikapikaa lounaan ja varasin ajan lääkärille (voimakkaiden siitepölyallergiareaktioiden vuoksi), pesin äkkiä hiukset, meikkasin ja juoksin bussille. Bussissa istuessa vastasin whats ap-viesteihin ja blogikommentteihin ja vasta lääkärin vastaanotolla istahdin ihan kunnolla. Päivä oli jo siihen mennessä ollut sen verran hektinen, että musta tuntui, etten pöllämystyneenä saanut lääkärisedälle kunnolla edes selitettyä miksi olin tullut häntä tapaamaan. Lekurin jälkeen sitten tajusin, että eihän mun suorittamisessa ole enää mitään järkeä. Ainut asia, mitä vapaanani ihan oikeasti olisin halunnut tehdä, olisi ollut nukkua pitkään ja ottaa päivän aikana päiväunet. Tähän mulla ei oman pääni luoman aikataulun puitteissa muka ollut aikaa. Ja kyllä, pyykit oli pestävä mutta sen sijaan että heräsin vapaapäivänäni kukonlaulun aikaan olisin voinut pestä pyykit myöhemmin. Olisin voinut myös jättää parit kotityöt tuonnemmaksi - maailmani kun ei olisi siihen kaatunut, että pari pölyhiukkasta olisi lojunut lattialla. Tai ehkä se olisi, siksi kai olen tällainen suorittaja.



Päivän opetuksena onneksi oivalsin, että on ihan okei antaa arjen tuoksinnassa joskus itselleen lupa hengähtää ja ottaa omaa aikaa - vaikka niiden päiväunien verran. Tästä viisastuneena meninkin kahvilaan nauttimaan soijalatten kaikessa rauhassa ja kotiinviemisiksi kävin ostamassa itselleni kukkia. Kuvissa näkyvät hattaran näköiset neilikat hymyilivät minulle ja aivan kuin ne olisivat sanoneet: "Mekin tarvitsemme vettä elääksemme, sinunkin juuret kuivuvat jos et ole armollinen itsellesi." 

Kotiin tullessani laitoin kukat maljakkoon (tiedän, ettei kukat oikeasti puhu), istahdin sohvalle ja annoin itselleni luvan niihin haaveilemiini päiväuniin, jotka lopulta venyivätkin iltaan. Herättyäni mulla oli hyvä mieli, että olin kuunnellut itseäni.  Tänään mulla olikin jälleen virtaa uuteen työpäivään.

On helppo olla armollinen toisille, mutta todella vaikeaa itselle. Onneksi sitä voi oppia. <3

19 kommenttia:

  1. Hyviä ajatuksia. Täälläkin olisin voinu tänään jättää tuon siivouksen väliin ja sainkin kehotuksen vain levätä, mutta kun se äiti tulee huomenna ja täällä on niin sekaista jne jne.. mitä väliä, että selkä on niin kipee, etten jaksa edes seisoa, kunhan puhdasta on :D joten hulluahan tää välillä on.. Ihania kukkakuvia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti voit jo paremmin! ❤️ Äh, tiedän hyvin tuon tunteen kun ei edes kipeänä malttaisi levätä! Rentouttavaa viikonloppua siis ja toivotaan, että tautisi hellittää pian!

      Poista
  2. Kuulostaa tutulta. Elin tuollaista suorittajan elämää koko lapsuuden, nuoruuden ja aikuisikääni pitkälle, vielä kahden vanhimman lapsenikin kanssa. Kunnes reilut kolme vuotta sitten, kun kuopukseni syntyi ja jatko omasta elämästäni oli vaakakupissa, pysähdyin. Tämä kokemus ja edelleen terveyteni kanssa taistelu opetti, mikä on tärkeää. Joten, olen järjestänyt elämääni uudelleen. Voinkin sanoa, että nykyään osaan aidosti nauttia siitä mitä minulla on!

    Joten, itsensä kuuntelemisen taito on hyvä opetella, ennen kuin se on myöhäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit tuntemuksiasi ja pysäyttävän kokemuksesi. Puhut viisaita sanoja ja itsensä ja omien voimien kuulostelu vaatii todella opettelu.. Yhden burn outin olen jo kokenut ja siihen suohon en enää tahtoisi.
      Rentouttavaa viikonloppua! ❤️

      Poista
  3. Ihana kirjoitus ja hyviä ajatuksia! Itsekin olen aina ollut melkoinen suorittaja, se tunnollinen tyttö, joka aina teki kaikki kotitehtävät, siivosi kiltisti huoneensa ja huolehti muutkin siinä sivussa. Kolmivuorotyö yhdistettynä pedanttiin suorittajaluonteeseen vaati veronsa ja vuosi sitten olinkin täysin eri ihminen, väsynyt ja kiukkuinen. Nykyisin osaan onneksi välillä vain olla ja eräskin lauantai hengailin yöpaidassa iltapäivään saakka. Viime syksyinen irtisanoutumiseni ja hyppyni tuntemattomaan on tuonut minusta esiin rennomman puolen - maailma ei kaadukaan, vaikkei kaikki langat ole minun käsissäni. Samalla olen tuntenut suunnatonta vapautta siitä, että nykyisin osaan elää paremmin hetkessä, nauttia elämän ja arjen pienistä asioista. Kyllä ne pölypallot sieltä löytyy myöhemminkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita ja opettavaisia sanoja. Kiitos kun jaoit kokemuksiasi. ❤️ Olen iloinen puolestasi tasapainon löytämisestä. Koin sanoistasi ahaa-elämyksen ja yritän noudattaa hyvää esimerkkiäsi. :)

      Poista
  4. Kuulosti mun perjantailta. Hitsi, ei sitä malta,olla tekemättä mitään...Ärayttää sekin. Sitten toisaalta harmittaa, että ei oo ehtinyt ottaa rennosti. Plääh. Siinäpä sitä on oppimista, että osaa välillä rentoutuakin. Mukavaa viikon jatkoa! Nahdään varmaan lauantaina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasapainon kun löytäisi liian tekemisen ja toisaalta tekemättömyyden välillä. :)
      Oikein ihanaa Indiedaysin päivää. Tällä kertaa en pääse tulemaan mutta fiilistelen sitten tunnelmia muiden blogeista.

      Poista
  5. Täälläkin yksi suorittaja, jolla hieman stressiä pukkaa... Kantapään kautta taas kerran oppimassa, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä, varsinkin kun samassa taloudessa elää viis muuta ei niin suorittajaa.
    Leppoisaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nonna, leppoisaa viikonloppua sinullekin. Yritetään relata. :)

      Poista
  6. Kuinka tykkäsin tästä asiallisesta postauksesta <3 huippeaa <3 tosi ihana kun annoit aikaa itsellesi. Tunnistan enemmän kun hyvin tuon piirteen itsessä. Ja harjoituksen alla myös ajan antaminen. :) kiitos ja kumarrus viisaista sanoista sekä kauniista kuvista <3

    VastaaPoista
  7. Niin totta ja hei, toihan on kun mun vapaapäivä! Mä just viime viikonloppuna naureskelin, kun oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppu. Olin odottanut sitä ihan hirmusti ja olin myös päättänyt makaavani sängyssä ainakin ysiin asti. NOH, 9 mennessä olin pessyt kaksi koneellista pyykkiä, tyhjentänyt astianpesukoneen, käynyt kaupassa, tyhjentänyt pyykkikoneen, imuroinut sekä pessyt lattiat. #enoughsaid

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autsh! Melko tehokas vapaapäivä sinulla tai oikeastaan jo pelkkä vapaa-aamu! Tsemppiä siis meille!

      Poista
  8. Mä niin tiedän. Nytkin olisi tärkeää levätä jos sellainen väli joskus tulee, mutta kun ei muka pysty. Huoh. Yritetään! <3

    VastaaPoista
  9. Blogissani sinulle haaste, taitaa vähän sivuta aihettasi ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, palaan siihen mahdollisimman pian!