Moikka!

Tänään oli voiko jo sanoa traditioksi muodostunut Indiedaysin Inspiration Day ravintola Maxinessa Kampissa, jossa kävin piipahtamassa heti tilaisuuden alettua. Indiedays oli jälleen panostanut mukavalta tuntuisiin yhteistyömahdollisuuksiin ja herkullisiin tarjoiluihin. Puitteetkin juhliin olivat kunnossa Helsingin kattojen yllä.


Kaikista eniten tapahtumien järjestäjissä ihastuin Intrumentariumin pisteeseen, jossa esiteltiin Heritage-merkin Swarovski kristalleilla koristelluilla kehyksiä. Vaikka en tarvitsekaan itselleni vahvuuksia niin kokeilin erästä mallia, johon ihastuin kyllä kovin. Palaankin näihin laseihin vielä uudemman kerran ihan omalla postauksellaan, mutta eikö olekin näin ensi näkemältä tyylikkäitä pokia!



Vagabondin pisteellä oli silmänruokaa kenkäfaneille. Tykästyin näihin konjakin ruskeisiin korollisiin nilkkureihin, nämä olisivat kivat sinisten farkkujen kanssa. Minulla olikin tänään sattumoisin jalassa uudet Vagabondini ja kehuinkin niitä Vagabondin työntekijälle. Laitan omista Zalandolta tilatuista Vagabondeistani huomenna tulemaan postausta ja asukuvaa tulevalla viikolla.  





Kauniita esillepanoja katsellessa ja herkkuja maistellessa oli myös mukava vaihtaa muutama sananen blogikollegoiden kanssa. Menin tilaisuuteen yksin ja hieman siksi jännitti mutta turhaan jännitin, kaikki meni oikein kivasti ja yllättävän moni blogitututtu oli läsnä.


Kiitos herttaiselle Iinalle Eloa-blogista asukuvan nappaamisesta. Iina on muuten livenä aivan yhtä herttainen kuin blogi antaa ymmärtää, kurkatkaa ihmeessä häneen blogiinsa! :)

Kiitos kovasti Indiedaysille tästä päivästä ja kutsusta juhliin!

Inspiraatiota päivään Indiedaysilta

31. lokakuuta 2015

Moikka!

Tänään oli voiko jo sanoa traditioksi muodostunut Indiedaysin Inspiration Day ravintola Maxinessa Kampissa, jossa kävin piipahtamassa heti tilaisuuden alettua. Indiedays oli jälleen panostanut mukavalta tuntuisiin yhteistyömahdollisuuksiin ja herkullisiin tarjoiluihin. Puitteetkin juhliin olivat kunnossa Helsingin kattojen yllä.


Kaikista eniten tapahtumien järjestäjissä ihastuin Intrumentariumin pisteeseen, jossa esiteltiin Heritage-merkin Swarovski kristalleilla koristelluilla kehyksiä. Vaikka en tarvitsekaan itselleni vahvuuksia niin kokeilin erästä mallia, johon ihastuin kyllä kovin. Palaankin näihin laseihin vielä uudemman kerran ihan omalla postauksellaan, mutta eikö olekin näin ensi näkemältä tyylikkäitä pokia!



Vagabondin pisteellä oli silmänruokaa kenkäfaneille. Tykästyin näihin konjakin ruskeisiin korollisiin nilkkureihin, nämä olisivat kivat sinisten farkkujen kanssa. Minulla olikin tänään sattumoisin jalassa uudet Vagabondini ja kehuinkin niitä Vagabondin työntekijälle. Laitan omista Zalandolta tilatuista Vagabondeistani huomenna tulemaan postausta ja asukuvaa tulevalla viikolla.  





Kauniita esillepanoja katsellessa ja herkkuja maistellessa oli myös mukava vaihtaa muutama sananen blogikollegoiden kanssa. Menin tilaisuuteen yksin ja hieman siksi jännitti mutta turhaan jännitin, kaikki meni oikein kivasti ja yllättävän moni blogitututtu oli läsnä.


Kiitos herttaiselle Iinalle Eloa-blogista asukuvan nappaamisesta. Iina on muuten livenä aivan yhtä herttainen kuin blogi antaa ymmärtää, kurkatkaa ihmeessä häneen blogiinsa! :)

Kiitos kovasti Indiedaysille tästä päivästä ja kutsusta juhliin!
Moikkista moi!

Toissapäivänä oli upea aurinkoinen aamu kuten tänäänkin! Aurinko loisti säteillään kuin tilauksesta, sillä olimme sopineet noin viikkoa aikaisemmin lähellä asuvan kaverini kanssa lenkkitärskyt. En ollut alunperin suunnitellut ottavani kameraa mukaan kävelylle, mutta kun herätessä keltaisen tähden kimmellys pilkahti verhojen välistä, kameran mukaan nappaaminen tuntui itsestäänselvyydeltä. 





Lenkkipolulle saavuttuamme näkymä siellä olikin jo aika karu mutta silti omalla tavallaan kaunis. Harvoissa puissa oli lehtiä, mutta ruskan värittämät ja pakkasen huuruttamat lehdet olivat maassa kuin taideteoksia! Eikö olekin ihmeellistä, miten kaunis luonto voi olla aivan pienimpiä yksityiskohtia myöten, kuten esimerkiksi pienen pikkuruiset lehdet!



Onneksi tuli otettua kamera mukaan niin pystyi vielä taltioimaan loppusyksyn tunnelmia. Kävelyllä ollessa tuli myös sellainen olo, että lenkkeilyn (ja ylipäätänsä liikunnan) voisi taas pitkästä aikaa aloittaa. Usein ei vain tule yksin lähdettyä reippailemaan, joten mun rakkaat kaverit: jos kaipaatte lenkkiseuraa niin heittäkää whats appilla, mä oon niin messissä! :)


Viikinloppuja kaikille!

Ensimmäisenä pakkasaamuna

30. lokakuuta 2015

Moikkista moi!

Toissapäivänä oli upea aurinkoinen aamu kuten tänäänkin! Aurinko loisti säteillään kuin tilauksesta, sillä olimme sopineet noin viikkoa aikaisemmin lähellä asuvan kaverini kanssa lenkkitärskyt. En ollut alunperin suunnitellut ottavani kameraa mukaan kävelylle, mutta kun herätessä keltaisen tähden kimmellys pilkahti verhojen välistä, kameran mukaan nappaaminen tuntui itsestäänselvyydeltä. 





Lenkkipolulle saavuttuamme näkymä siellä olikin jo aika karu mutta silti omalla tavallaan kaunis. Harvoissa puissa oli lehtiä, mutta ruskan värittämät ja pakkasen huuruttamat lehdet olivat maassa kuin taideteoksia! Eikö olekin ihmeellistä, miten kaunis luonto voi olla aivan pienimpiä yksityiskohtia myöten, kuten esimerkiksi pienen pikkuruiset lehdet!



Onneksi tuli otettua kamera mukaan niin pystyi vielä taltioimaan loppusyksyn tunnelmia. Kävelyllä ollessa tuli myös sellainen olo, että lenkkeilyn (ja ylipäätänsä liikunnan) voisi taas pitkästä aikaa aloittaa. Usein ei vain tule yksin lähdettyä reippailemaan, joten mun rakkaat kaverit: jos kaipaatte lenkkiseuraa niin heittäkää whats appilla, mä oon niin messissä! :)


Viikinloppuja kaikille!

Moikka!

Onpa ihana tunne istahtaa hetkeksi blogin pariin mukavien asioiden äärelle. Päiväni alkoi heräämällä ahdistavaan painajaiseen, joka tuntui ihan järkyttävän todentuntuiselta ja pelottavalta. Kun tokenin todellisuuteen ja siihen, että onneksi kyseessä oli vain kamala uni, tajusin vasemman pohkeeni olevan todella kipeä. Muistan havahtuneeni yöllä kivuliaaseen lihaskramppiin, jonka kipu tuntuu edelleen ja sai mut linkkaamaan nyt illallakin. Noh, kroppa viisaasti taisi yöllä ilmoittaa että tämän rouvan magnesiumin saanti on ihan retuperällä ja että tarttis tehdä jotain. (Nimimerkillä: Huolehtivainen mieheni on mulle sata kertaa muistuttanut magnesiumin syömisestä mutta se ei ole vain mennyt mulle perille.)

Töihin päästyäni kaikki meni hyvin lounaaseen asti (ja sain nauttia tänään poikkeuksellisen ihanasta lounasseurastakin, kiitos A! <3 ) mutta iltapäivällä rupesin stressaamaan (nyt jälkikäteen ajateltuna) ihan naurettavan paljon yhdestä asiasta, josta ei todellakaan olisi tarvinnut ottaa niin suurta painetta. 
Työpäivän jälkeenkään ei mennyt ihan putkeen kun stressaantuneena ja huutavan nälkäisenä unohdin ihan kokonaan sovitut kahvitreffit veljeni kanssa. Istuin siis jo bussissa matkalla kotiin kaikki-ottaa-päähän-fiiliksellä kun veljeni soitti että missä olen? Vitsit että mua nolotti unohdukseni ja olin siis eilen illalla vielä muistanut tärskymme. Väsymys, stressi, nälkä, ja parin päivän aikainen kuumemittarin ilmoittama lämmönnousu nollasi ilmeisesti kokonaan rationaalisen aivotoimintani ja totaalinen unohdus tapahtui. Noh, ei muuta kuin takaisin kaupunkiin ja melkein puoli tuntia myöhässä sopimastamme tapaamisajasta tapasin veljeni ja meidän kahvihetki olikin just se juttu mikä muuttikin tämän päivän  myönteiseksi. Minulla on todella ihana veli. Ärsytyskin kummasti helpottui kun hyvän seuran lisäksi sain massun täyteen murkinaa. Työkaverini sattui tänään osuvasti toteamaankin, että väsymys yhdistettynä huutavaan nälkään ei tunnu kellään tuovan niitä myönteisempiä luonteenpiirteitä esiin. Vai tuleeko mieleen ketään, jolle tämä combo erityisesti sopisi? ;)




No niin, tämän arjen vuodatukseni jälkeen onkin aika ihastella näitä hurmaavia paperipusseja. Kyllä vaan, luit oikein; paperipusseja! Bongasin joskus kesällä jostain blogista tämän valkoisen pussin, johon ihastuinkin kertaheitolla. Yllätykseni oli aika suuri kun yhtenä päivänä kotiin tultuani tsekkasin päivän postin ja nimelläni oli tullut kirjekuori, josta paljastui nämä kaunokaiset! Yllätyksen takana oli herttaisen ja toisia ajattelevan Stella Vaniljan päivänpiristys minulle. Nyt ne koristavat meidän olkkarin uutukaista Stringin Pocket-hyllyä, johon ne sopivat kuin otsatukka nöfnöffille. Kiitos siis S näistä pusseista vielä tätäkin kautta, nämä ovat todella hurmaavat! <3



Nyt onkin ilta siinä vaiheessa, että on viisainta lähteä soutelemaan höyhensaarille. Äitini käytti usein höyhensaari-ilmausta nukkumaan menosta ja se oli minusta niin söpösti aina sanottu. Laitan siis pian silmät kiinni ja otan airot käteen, toivottavasti ensi yö unten vesillä on tyyni ja seesteinen.

Hyvää yötä kaikille!

Ärrin murrin-päivänä ja ilahduttavat paperipussit

27. lokakuuta 2015

Moikka!

Onpa ihana tunne istahtaa hetkeksi blogin pariin mukavien asioiden äärelle. Päiväni alkoi heräämällä ahdistavaan painajaiseen, joka tuntui ihan järkyttävän todentuntuiselta ja pelottavalta. Kun tokenin todellisuuteen ja siihen, että onneksi kyseessä oli vain kamala uni, tajusin vasemman pohkeeni olevan todella kipeä. Muistan havahtuneeni yöllä kivuliaaseen lihaskramppiin, jonka kipu tuntuu edelleen ja sai mut linkkaamaan nyt illallakin. Noh, kroppa viisaasti taisi yöllä ilmoittaa että tämän rouvan magnesiumin saanti on ihan retuperällä ja että tarttis tehdä jotain. (Nimimerkillä: Huolehtivainen mieheni on mulle sata kertaa muistuttanut magnesiumin syömisestä mutta se ei ole vain mennyt mulle perille.)

Töihin päästyäni kaikki meni hyvin lounaaseen asti (ja sain nauttia tänään poikkeuksellisen ihanasta lounasseurastakin, kiitos A! <3 ) mutta iltapäivällä rupesin stressaamaan (nyt jälkikäteen ajateltuna) ihan naurettavan paljon yhdestä asiasta, josta ei todellakaan olisi tarvinnut ottaa niin suurta painetta. 
Työpäivän jälkeenkään ei mennyt ihan putkeen kun stressaantuneena ja huutavan nälkäisenä unohdin ihan kokonaan sovitut kahvitreffit veljeni kanssa. Istuin siis jo bussissa matkalla kotiin kaikki-ottaa-päähän-fiiliksellä kun veljeni soitti että missä olen? Vitsit että mua nolotti unohdukseni ja olin siis eilen illalla vielä muistanut tärskymme. Väsymys, stressi, nälkä, ja parin päivän aikainen kuumemittarin ilmoittama lämmönnousu nollasi ilmeisesti kokonaan rationaalisen aivotoimintani ja totaalinen unohdus tapahtui. Noh, ei muuta kuin takaisin kaupunkiin ja melkein puoli tuntia myöhässä sopimastamme tapaamisajasta tapasin veljeni ja meidän kahvihetki olikin just se juttu mikä muuttikin tämän päivän  myönteiseksi. Minulla on todella ihana veli. Ärsytyskin kummasti helpottui kun hyvän seuran lisäksi sain massun täyteen murkinaa. Työkaverini sattui tänään osuvasti toteamaankin, että väsymys yhdistettynä huutavaan nälkään ei tunnu kellään tuovan niitä myönteisempiä luonteenpiirteitä esiin. Vai tuleeko mieleen ketään, jolle tämä combo erityisesti sopisi? ;)




No niin, tämän arjen vuodatukseni jälkeen onkin aika ihastella näitä hurmaavia paperipusseja. Kyllä vaan, luit oikein; paperipusseja! Bongasin joskus kesällä jostain blogista tämän valkoisen pussin, johon ihastuinkin kertaheitolla. Yllätykseni oli aika suuri kun yhtenä päivänä kotiin tultuani tsekkasin päivän postin ja nimelläni oli tullut kirjekuori, josta paljastui nämä kaunokaiset! Yllätyksen takana oli herttaisen ja toisia ajattelevan Stella Vaniljan päivänpiristys minulle. Nyt ne koristavat meidän olkkarin uutukaista Stringin Pocket-hyllyä, johon ne sopivat kuin otsatukka nöfnöffille. Kiitos siis S näistä pusseista vielä tätäkin kautta, nämä ovat todella hurmaavat! <3



Nyt onkin ilta siinä vaiheessa, että on viisainta lähteä soutelemaan höyhensaarille. Äitini käytti usein höyhensaari-ilmausta nukkumaan menosta ja se oli minusta niin söpösti aina sanottu. Laitan siis pian silmät kiinni ja otan airot käteen, toivottavasti ensi yö unten vesillä on tyyni ja seesteinen.

Hyvää yötä kaikille!

Huomenia!

Viikonloppu alkoi ja monilla se onkin vapaata. Minulla menee tämä päivä työn merkeissä kun viikolla oli pari arkivapaata. Työpäivä ei kuitenkaan ole mitenkään pitkä ja illalla töiden jälkeen verestämme ystävien kanssa muistoja get togetherien merkeissä.

Olen huomannut, että te lukijat olette olleet monesti valveutuneimpia sisustusjutuissa kuin minä ja siksipä ajattelin kysyä teiltä neuvoa. Löysin nimittäin kesällä Jyväskylän reissulta Sisustus Satiinista pallovaloihin vaihtopalloja. Sain vasta nyt aikaiseksi alkaa verhotangossa roikkuvia pallovaloja tuunaamaan, mutta se ei ollutkaan niin yksinkertaista. Miten te olette vaihtaneet näitä palloja? Kuulin, että saksien avulla voi suurentaa pallossa olevaa reikää, johon valo tulee mutta pelkään että pallot tipahtavat (joskus jollekin oli käynyt näin..) Jos siis teillä olisi heittää vinkki vitosia kehiin niin olisin super kiitollinen! Ja jos joku tietää mistä näitä palloja saisi ostettua täällä Helsingissä niin kiitollisuuteni olisi vieläkin suurempi! :D




Toivottelen teille kaikille mukavaa viikonlopun jatkoa! Näissä harmaissa päivissä on se hyvä puoli, että kotona voi polttaa kynttilöitä ja fiilistellä vaikka teekupposen ääressä. Se on ainakin vakiokäytäntö meillä joka ilta. :)

Kysymys pallovalojen pallojen vaihdosta

24. lokakuuta 2015


Huomenia!

Viikonloppu alkoi ja monilla se onkin vapaata. Minulla menee tämä päivä työn merkeissä kun viikolla oli pari arkivapaata. Työpäivä ei kuitenkaan ole mitenkään pitkä ja illalla töiden jälkeen verestämme ystävien kanssa muistoja get togetherien merkeissä.

Olen huomannut, että te lukijat olette olleet monesti valveutuneimpia sisustusjutuissa kuin minä ja siksipä ajattelin kysyä teiltä neuvoa. Löysin nimittäin kesällä Jyväskylän reissulta Sisustus Satiinista pallovaloihin vaihtopalloja. Sain vasta nyt aikaiseksi alkaa verhotangossa roikkuvia pallovaloja tuunaamaan, mutta se ei ollutkaan niin yksinkertaista. Miten te olette vaihtaneet näitä palloja? Kuulin, että saksien avulla voi suurentaa pallossa olevaa reikää, johon valo tulee mutta pelkään että pallot tipahtavat (joskus jollekin oli käynyt näin..) Jos siis teillä olisi heittää vinkki vitosia kehiin niin olisin super kiitollinen! Ja jos joku tietää mistä näitä palloja saisi ostettua täällä Helsingissä niin kiitollisuuteni olisi vieläkin suurempi! :D




Toivottelen teille kaikille mukavaa viikonlopun jatkoa! Näissä harmaissa päivissä on se hyvä puoli, että kotona voi polttaa kynttilöitä ja fiilistellä vaikka teekupposen ääressä. Se on ainakin vakiokäytäntö meillä joka ilta. :)

Moikka moi!

Melkoinen syysmyrsky ainakin täällä etelässä tällä hetkellä! Oletteko pysyneet tuulen tuiverruksessa pystyssä vai menneet ihan mukkelis makkelis? Vaikka syksy onkin ruskansa puolesta aivan mahdottoman ihanaa aikaa, niin nämä myrskyt kera inhottavan piiskaavan tihkusateen voisi kyllä huolella skipata, vai mitä?

Kiitos muuten todella paljon kauniista ja ajatuksella jättämistänne kommenteistanne edellisessä postauksessa koskien bloggamista! Niitä oli todella kiva lukea ja musta ihan tuntuu, että blogillani on maailman parhaat lukijat enkä yhtään liioittele! <3


Kerroin muutama viikko sitten videopostauksessa meidän laittavan kotia hieman uuteen kuosiin ja niinhän me tehtiin! Mitään hirmu radikaaleja muutoksia ei tapahtunut, mutta sitäkin mieluisampia. Ehkä kaikista eniten olen innoissani "vaatehuoneestani" meidän makkarissa, josta en valitettavasti ole vielä saanut otettua valosaan aikaan kuvia (pimeän ajan haaste) mutta tämä olohuonetta koristava Stringin Pocket-hylly  pääsee viimein blogiin! 

Myönnän kyllä, että kun ensimmäisen kerran näin tämän hyllyn jossakin sisustusblogissa, en ollut siitä niin kovin (lue: yhtään) innosunut. Hyllyn yksinkertaisuus ja kolkkous ei napannut sitten millään, mutta lopulta juuri näiden ominaisuuksien takia hyllyyn sitten ihastuinkin! Tilasin Pocketin siis Finnish Design Shopista  ja toimitus oli todella nopeaa; tilauksesta kului alle vuorokausi kun se saapui kotiovellemme! Hyllyn väriä valitessa ei myöskään ollut vaikeuksia, rakastan valkoista joten valkoinen Pocket it is!


Minua oli muuten hieman varoiteltu hyllyn seinään poraamisen kanssa. Kuulin, että joillain hyllyn kannattimet ovat ruuvien kohdalta napsahtaneet rikki, mutta me ei huomattu tällaista vaaraa. Liekö kannattimia sitten vahvistettu tehtaalla vai miten, mutta hyvin hylly saatiin asennettua ja varsin kivuttomasti.


Tykkäättekö te tämän sarjan hyllyistä vai onko se makuunne liiankin simppeli? Yritän viikonlopun aikana tai viimeistään alkuviikosta kuvata teille sen mainitsemani vaaterekki-ikea-lack-hylly-kokonaisuuden, siitä tuli aika kiva vaikka itse sanonkin! Tosin inspiraationa siihen toimi mikäs muu kuin Pinterest, johon olen jäänyt totaalisen koukkuun. Kiitos siitä kuullu rakkaalle ystävälleni Cudrylle! ;)

Vihdoinkin seinällä! Stringin Pocket-hylly in action

22. lokakuuta 2015

Moikka moi!

Melkoinen syysmyrsky ainakin täällä etelässä tällä hetkellä! Oletteko pysyneet tuulen tuiverruksessa pystyssä vai menneet ihan mukkelis makkelis? Vaikka syksy onkin ruskansa puolesta aivan mahdottoman ihanaa aikaa, niin nämä myrskyt kera inhottavan piiskaavan tihkusateen voisi kyllä huolella skipata, vai mitä?

Kiitos muuten todella paljon kauniista ja ajatuksella jättämistänne kommenteistanne edellisessä postauksessa koskien bloggamista! Niitä oli todella kiva lukea ja musta ihan tuntuu, että blogillani on maailman parhaat lukijat enkä yhtään liioittele! <3


Kerroin muutama viikko sitten videopostauksessa meidän laittavan kotia hieman uuteen kuosiin ja niinhän me tehtiin! Mitään hirmu radikaaleja muutoksia ei tapahtunut, mutta sitäkin mieluisampia. Ehkä kaikista eniten olen innoissani "vaatehuoneestani" meidän makkarissa, josta en valitettavasti ole vielä saanut otettua valosaan aikaan kuvia (pimeän ajan haaste) mutta tämä olohuonetta koristava Stringin Pocket-hylly  pääsee viimein blogiin! 

Myönnän kyllä, että kun ensimmäisen kerran näin tämän hyllyn jossakin sisustusblogissa, en ollut siitä niin kovin (lue: yhtään) innosunut. Hyllyn yksinkertaisuus ja kolkkous ei napannut sitten millään, mutta lopulta juuri näiden ominaisuuksien takia hyllyyn sitten ihastuinkin! Tilasin Pocketin siis Finnish Design Shopista  ja toimitus oli todella nopeaa; tilauksesta kului alle vuorokausi kun se saapui kotiovellemme! Hyllyn väriä valitessa ei myöskään ollut vaikeuksia, rakastan valkoista joten valkoinen Pocket it is!


Minua oli muuten hieman varoiteltu hyllyn seinään poraamisen kanssa. Kuulin, että joillain hyllyn kannattimet ovat ruuvien kohdalta napsahtaneet rikki, mutta me ei huomattu tällaista vaaraa. Liekö kannattimia sitten vahvistettu tehtaalla vai miten, mutta hyvin hylly saatiin asennettua ja varsin kivuttomasti.


Tykkäättekö te tämän sarjan hyllyistä vai onko se makuunne liiankin simppeli? Yritän viikonlopun aikana tai viimeistään alkuviikosta kuvata teille sen mainitsemani vaaterekki-ikea-lack-hylly-kokonaisuuden, siitä tuli aika kiva vaikka itse sanonkin! Tosin inspiraationa siihen toimi mikäs muu kuin Pinterest, johon olen jäänyt totaalisen koukkuun. Kiitos siitä kuullu rakkaalle ystävälleni Cudrylle! ;)

Heij!

Silloin tällöin voi kuulla puhuttavan tai luettavan siitä, miksi blogin pitäjä ylläpitää blogiaan ja mitkä vaikuttimet saavat bloggaajan päivästä toiseen ottamaan läppärin syliinsä muodostaen näppiksellä sanoista lauseita ja tarttumaan joskus jopa omiin henkilökohtaisiinkin asioihin -näin julkisesti. Onko bloggaajan tarkoituksena kerätä huomiota esimerkiksi merkkilaukuillaan, viimeiseen saakka hiotulla sisustuksellaan, kalliilla lomamatkoillaan tai sosiaalisesti aktiivisella elämällään? Näihin kysymyksiin on vastauksia varmasti yhtä monta kuin on bloggaajaakin, mutta tässä postauksessa haluan kertoa, miksi minä pidän blogia.


Kun pitkällisen harkinnan jälkeen aloin pitämään uudestaan blogia tämän vuoden alussa, päätin, että yhdestä asiasta en tingi missään postauksessa oli postauksen aihe mikä tahansa. Halusin kirjoittaa uutta blogiani aiempaan verraten hieman erilaisella tvistillä ja se tvisti oli -ja on edelleen- rehellisyys.

Sain joitakin aikoja sitten blogiini kommentin anonyymilta, joka osasi hyvin tiivistää edellisen blogini tyylin: lapsellisen naivi, jota se kieltämättä kyllä olikin. En millään lailla pahastunut tai ottanut itseeni tämän kommentin jättäjän sanoista, päinvastoin. Hän osui hyvin siihen kuuluisaan naulan kantaan ja totesi tosiasian niinkuin se oli. Vaikka edellisenkin blogini aikaan halusinkin olla ehdottomasti aito oma itseni, niin olihan sen sisältö pääasiassa aika siirappista settiä, i know.

Tätä nykyä en halua välittää elämästäni liian ruusuista tai täydellistä kuvaa ja koenkin, että voin kirjoittaa huonoistakin päivistä tai mielen alas painaneista asioista niiden oikeilla nimillä. Siitäkin huolimatta etten joka päivä jaksa hehkuttaa mukavista asioista tai onnistuneista päivistä, niin silti te lukijat olette pysyneet mukanani ja jakaneet omia tuntojanne ja kokemuksianne - jopa kipeitä sellaisia. Olen bloggaajana kiitollinen joka ikisestä kommentistanne ja palautteestanne, joita olen kuullut tuttujeni tai ystävieni kautta tai teiltä suoraan.


Ollakseni edelleenkin rehellinen, koen välillä tarvetta muistuttaa lukijoille, että vaikka kuinka olenkin paljastanut täällä asioita itsestäni tai tunne-elämästäni, silti blogini on vain pieni pintaraapaisu elämästäni. Tietyt alueet elämästäni jää blogin ulkopuolelle aivan tarkoituksella ja olen varma, että useammat lukijat tämän ymmärtävätkin. Moni muukin blogin pitäjä voi varmaan allekirjoittaa saman periaatteen oman bloginsa pitämisessä?

Sosiaalisessa mediassa on kuitenkin aina vaara tulla väärin ymmärretyksi. Jos bloggaaja esimerkiksi päättää esitellä lukijoilleen jonkun kauan haaveilemansa laukun tai sisustushankinnan, saako bloggarista silloin materialistisiin asioihin keskittyvän itsekkään ihmisen kuvan? Onhan se mahdollista. Mielestäni kuitenkin blogin kokonaisuus ratkaisee minkälaisen ihmisen kuvan bloggari itsestään välittää, mutta koska kaikkia elämän viisteitä ei blogissa tosiaankaan avata, puuttellisen mielikuvan luominen bloggarista itsestään on aina olemassa.

Omat motiivini blogini pitämiselle ovat olleet alusta asti itselleni selvät. Olen aina ollut luonteeltani pohdiskeleva ja syvällinen tyyppi. Ryhmässä ollessani en pidä keskipisteenä olemisesta vaan olen enemmänkin tarkkailija, joka puhuu silloin kun on asiaa. Tiedän, että olen aina ollut parempi ilmaisemaan itseäni kirjallisesti kuin suullisesti.

Pikkutytöstä saakka olen pitänyt päiväkirjaa (uppoutuen jopa tunneiksi sen kirjoittamiseen) ja erityisesti teinivuosina päiväkirjan kirjoittaminen oli minulle erityisen tärkeää. Koulussakin nautin aineiden kirjoittamisesta, koska niiden laatimisessa pystyi rauhassa jäsentelemään ajatuksia ajan kanssa. 

Koen blogin pitämisen eräänlaisena terapiamuotona itselleni, jossa puhallan ajatuksiani ulos - blogi on ikäänkuin lepopaikka hektisen arjen keskellä. Toki on hyvä tiedostaa kuinka paljon harrastukseni vie aikaa ja syökö se sitä pois niistä elämän tärkeimmistä asioista. Uskon kuitenkin, että mistä tahansa harrastuksesta voi tulla aikasieppo huomaamattakin jos ei ole tarkkana. Asian ydin onkin siis varmasti säännöllinen inventaario oman ajankäytön suhteen, jotta harrastus pysyy sen omalla paikalla.  

Perhosena lennän-blogi pysyy edelleen tyylilleen uskollisena käsitellen tyttömäisiä ja kevyitä aiheita sulassa sovussa syvällisempien aiheiden kanssa. Otan mielelläni vastaan erilaisia postausehdotuksia, joita pyrin toteuttamaan parhaan kykyni mukaan. Teitä lukijoita on siellä ruudun toisella puolella uskomattoman paljon enkä pidä yhtäkään teistä itsestäänselvyytenä. Kiitos kun olette mukana tämän perhosen lennossa! :)

Miksi bloggaaja bloggaa?

20. lokakuuta 2015

Heij!

Silloin tällöin voi kuulla puhuttavan tai luettavan siitä, miksi blogin pitäjä ylläpitää blogiaan ja mitkä vaikuttimet saavat bloggaajan päivästä toiseen ottamaan läppärin syliinsä muodostaen näppiksellä sanoista lauseita ja tarttumaan joskus jopa omiin henkilökohtaisiinkin asioihin -näin julkisesti. Onko bloggaajan tarkoituksena kerätä huomiota esimerkiksi merkkilaukuillaan, viimeiseen saakka hiotulla sisustuksellaan, kalliilla lomamatkoillaan tai sosiaalisesti aktiivisella elämällään? Näihin kysymyksiin on vastauksia varmasti yhtä monta kuin on bloggaajaakin, mutta tässä postauksessa haluan kertoa, miksi minä pidän blogia.


Kun pitkällisen harkinnan jälkeen aloin pitämään uudestaan blogia tämän vuoden alussa, päätin, että yhdestä asiasta en tingi missään postauksessa oli postauksen aihe mikä tahansa. Halusin kirjoittaa uutta blogiani aiempaan verraten hieman erilaisella tvistillä ja se tvisti oli -ja on edelleen- rehellisyys.

Sain joitakin aikoja sitten blogiini kommentin anonyymilta, joka osasi hyvin tiivistää edellisen blogini tyylin: lapsellisen naivi, jota se kieltämättä kyllä olikin. En millään lailla pahastunut tai ottanut itseeni tämän kommentin jättäjän sanoista, päinvastoin. Hän osui hyvin siihen kuuluisaan naulan kantaan ja totesi tosiasian niinkuin se oli. Vaikka edellisenkin blogini aikaan halusinkin olla ehdottomasti aito oma itseni, niin olihan sen sisältö pääasiassa aika siirappista settiä, i know.

Tätä nykyä en halua välittää elämästäni liian ruusuista tai täydellistä kuvaa ja koenkin, että voin kirjoittaa huonoistakin päivistä tai mielen alas painaneista asioista niiden oikeilla nimillä. Siitäkin huolimatta etten joka päivä jaksa hehkuttaa mukavista asioista tai onnistuneista päivistä, niin silti te lukijat olette pysyneet mukanani ja jakaneet omia tuntojanne ja kokemuksianne - jopa kipeitä sellaisia. Olen bloggaajana kiitollinen joka ikisestä kommentistanne ja palautteestanne, joita olen kuullut tuttujeni tai ystävieni kautta tai teiltä suoraan.


Ollakseni edelleenkin rehellinen, koen välillä tarvetta muistuttaa lukijoille, että vaikka kuinka olenkin paljastanut täällä asioita itsestäni tai tunne-elämästäni, silti blogini on vain pieni pintaraapaisu elämästäni. Tietyt alueet elämästäni jää blogin ulkopuolelle aivan tarkoituksella ja olen varma, että useammat lukijat tämän ymmärtävätkin. Moni muukin blogin pitäjä voi varmaan allekirjoittaa saman periaatteen oman bloginsa pitämisessä?

Sosiaalisessa mediassa on kuitenkin aina vaara tulla väärin ymmärretyksi. Jos bloggaaja esimerkiksi päättää esitellä lukijoilleen jonkun kauan haaveilemansa laukun tai sisustushankinnan, saako bloggarista silloin materialistisiin asioihin keskittyvän itsekkään ihmisen kuvan? Onhan se mahdollista. Mielestäni kuitenkin blogin kokonaisuus ratkaisee minkälaisen ihmisen kuvan bloggari itsestään välittää, mutta koska kaikkia elämän viisteitä ei blogissa tosiaankaan avata, puuttellisen mielikuvan luominen bloggarista itsestään on aina olemassa.

Omat motiivini blogini pitämiselle ovat olleet alusta asti itselleni selvät. Olen aina ollut luonteeltani pohdiskeleva ja syvällinen tyyppi. Ryhmässä ollessani en pidä keskipisteenä olemisesta vaan olen enemmänkin tarkkailija, joka puhuu silloin kun on asiaa. Tiedän, että olen aina ollut parempi ilmaisemaan itseäni kirjallisesti kuin suullisesti.

Pikkutytöstä saakka olen pitänyt päiväkirjaa (uppoutuen jopa tunneiksi sen kirjoittamiseen) ja erityisesti teinivuosina päiväkirjan kirjoittaminen oli minulle erityisen tärkeää. Koulussakin nautin aineiden kirjoittamisesta, koska niiden laatimisessa pystyi rauhassa jäsentelemään ajatuksia ajan kanssa. 

Koen blogin pitämisen eräänlaisena terapiamuotona itselleni, jossa puhallan ajatuksiani ulos - blogi on ikäänkuin lepopaikka hektisen arjen keskellä. Toki on hyvä tiedostaa kuinka paljon harrastukseni vie aikaa ja syökö se sitä pois niistä elämän tärkeimmistä asioista. Uskon kuitenkin, että mistä tahansa harrastuksesta voi tulla aikasieppo huomaamattakin jos ei ole tarkkana. Asian ydin onkin siis varmasti säännöllinen inventaario oman ajankäytön suhteen, jotta harrastus pysyy sen omalla paikalla.  

Perhosena lennän-blogi pysyy edelleen tyylilleen uskollisena käsitellen tyttömäisiä ja kevyitä aiheita sulassa sovussa syvällisempien aiheiden kanssa. Otan mielelläni vastaan erilaisia postausehdotuksia, joita pyrin toteuttamaan parhaan kykyni mukaan. Teitä lukijoita on siellä ruudun toisella puolella uskomattoman paljon enkä pidä yhtäkään teistä itsestäänselvyytenä. Kiitos kun olette mukana tämän perhosen lennossa! :)

Ihanaa lauantaita! 

Löysin luonnoksieni kätköistä asupostauksen, joka oli jäänyt julkaisematta jostain syystä. Tänään ajattelin tämän kuitenkin laittaa eetterin; vielä kun juuri ja juuri tarkenee vielä tällaisessa ohuemmassa takissa. 

Tämä asu minulla oli päällä Balmuirin showroomilla noin kuukausi sitten. Jaiks, onko siitä jo niin kauan? Kylläpä nämä syksyn kuukaudet menevät edelleenkin nopeasti!



Tämän alla olevan kuvan laatu on mitä on mutta tästä voitte saada hieman osviittaa miltä tämä takki näyttää päällä. Mitä pidätte? Tästä takista saa helposti muokattua juhlavamman tai arkisemman asusteita vaihtamalla. Näin eräällä naisella katukuvassa tämän takin mustan kaulalaiinan kanssa ja se oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi kiva kokonaisuus!

Takki / H&M 
Huivi / Balmuir
Pusero / Cubus
Kello / MK
Hame / Zara
Laukku / Longchamp
Kengät / H&M

Meillä onkin tänään tiedossa häähumua! Kaverimme sanovat tänään toisillensa ´tahdon´ja on ihanaa päästä todistamaan heidän tärkeää päiväänsä. Alla on pieni sneak peek asustani ja vielä täytyykin ehtiä silittämään oma mekkoni ja Heikin kauluspaita. Kynnetkin on vielä lakkaamatta puhumattakaan kampauksesta joten pitemmittä puheitta tämä rouva alkaa laittaa hösseliksi!



Aurinkoa päiväänne!

Ruututakkinen tyttö

17. lokakuuta 2015

Ihanaa lauantaita! 

Löysin luonnoksieni kätköistä asupostauksen, joka oli jäänyt julkaisematta jostain syystä. Tänään ajattelin tämän kuitenkin laittaa eetterin; vielä kun juuri ja juuri tarkenee vielä tällaisessa ohuemmassa takissa. 

Tämä asu minulla oli päällä Balmuirin showroomilla noin kuukausi sitten. Jaiks, onko siitä jo niin kauan? Kylläpä nämä syksyn kuukaudet menevät edelleenkin nopeasti!



Tämän alla olevan kuvan laatu on mitä on mutta tästä voitte saada hieman osviittaa miltä tämä takki näyttää päällä. Mitä pidätte? Tästä takista saa helposti muokattua juhlavamman tai arkisemman asusteita vaihtamalla. Näin eräällä naisella katukuvassa tämän takin mustan kaulalaiinan kanssa ja se oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi kiva kokonaisuus!

Takki / H&M 
Huivi / Balmuir
Pusero / Cubus
Kello / MK
Hame / Zara
Laukku / Longchamp
Kengät / H&M

Meillä onkin tänään tiedossa häähumua! Kaverimme sanovat tänään toisillensa ´tahdon´ja on ihanaa päästä todistamaan heidän tärkeää päiväänsä. Alla on pieni sneak peek asustani ja vielä täytyykin ehtiä silittämään oma mekkoni ja Heikin kauluspaita. Kynnetkin on vielä lakkaamatta puhumattakaan kampauksesta joten pitemmittä puheitta tämä rouva alkaa laittaa hösseliksi!



Aurinkoa päiväänne!
Heips!

Vielä ehtii #throwbackthursdayn aikana postailla muistoja kesältä. Kuka muuten tietää, mistä #tbt on saanut alkunsa? Se taitaa olla jo globaali-ilmiö ja jokuhan sen on keksinyt mutta kuka? Sivistäkää allekirjoittanutta jos satutte tietämään. :)

Näin lokakuussa tuntuu, että kesästä on kulunut jo pieni ikuisuus, tai niinhän siitä taitaa ollakin. Jotenkin nämä syksyn kuukaudet tuntuvat menevän ohi aina yhdessä hujauksessa mutta tammi-helmikuussa aika sitten pysähtyykin. Mikähän siinäkin on? Yhtä kysymysmerkkiä taitaa olla tänään tämä tyttö kun yhtä kysymystulvaa pukkaa täältä päästä.



Tämän postauksen kuvat on otettu kesälomallamme keski-Suomesta järven rannalta. Alla olevassa otoksessa nappasin pari auringon sädettä meille mukaan talven varalle, toivotaan että ne kantavat pimeän ajan yli. 

Juteltiin tänään muuten sattumoisin kaverin kanssa siitä, miten vuodenajat voivat vaikuttaa monien mielialoihin. Joillain mieliala madaltuu syksyllä kun taas joillain keväällä. Itse kuulun tähän kevätkansaan vaikka pidänkin siitä, kun luonto puhkeaa kukkaan. Joka kevät oma väsymykseni ei tosin iske yhtä voimakkaana, kuten esimerkiksi viime kevät meni ihan hyvin. Tulevaa kevättä siis odotellessa ja siihen valmistautuessa.


Meillä onkin mukava viikonloppu edessä. Vielä huominen työpäivä ja sitten voi alkaa valmistautumaan erityisesti lauantain kauniita juhlia varten. Sunnuntaina onkin sitten tarkoitus piipahtaa I love-messuilla. Onko siellä muitakin messuille menijöitä? 

Nyt hyviä öitä ja kauniita unia ja kesän kuvia!


#tbt #summer

15. lokakuuta 2015

Heips!

Vielä ehtii #throwbackthursdayn aikana postailla muistoja kesältä. Kuka muuten tietää, mistä #tbt on saanut alkunsa? Se taitaa olla jo globaali-ilmiö ja jokuhan sen on keksinyt mutta kuka? Sivistäkää allekirjoittanutta jos satutte tietämään. :)

Näin lokakuussa tuntuu, että kesästä on kulunut jo pieni ikuisuus, tai niinhän siitä taitaa ollakin. Jotenkin nämä syksyn kuukaudet tuntuvat menevän ohi aina yhdessä hujauksessa mutta tammi-helmikuussa aika sitten pysähtyykin. Mikähän siinäkin on? Yhtä kysymysmerkkiä taitaa olla tänään tämä tyttö kun yhtä kysymystulvaa pukkaa täältä päästä.



Tämän postauksen kuvat on otettu kesälomallamme keski-Suomesta järven rannalta. Alla olevassa otoksessa nappasin pari auringon sädettä meille mukaan talven varalle, toivotaan että ne kantavat pimeän ajan yli. 

Juteltiin tänään muuten sattumoisin kaverin kanssa siitä, miten vuodenajat voivat vaikuttaa monien mielialoihin. Joillain mieliala madaltuu syksyllä kun taas joillain keväällä. Itse kuulun tähän kevätkansaan vaikka pidänkin siitä, kun luonto puhkeaa kukkaan. Joka kevät oma väsymykseni ei tosin iske yhtä voimakkaana, kuten esimerkiksi viime kevät meni ihan hyvin. Tulevaa kevättä siis odotellessa ja siihen valmistautuessa.


Meillä onkin mukava viikonloppu edessä. Vielä huominen työpäivä ja sitten voi alkaa valmistautumaan erityisesti lauantain kauniita juhlia varten. Sunnuntaina onkin sitten tarkoitus piipahtaa I love-messuilla. Onko siellä muitakin messuille menijöitä? 

Nyt hyviä öitä ja kauniita unia ja kesän kuvia!


Latest Instagrams

© Perhosena lennän. Design by Fearne.