Moikka!

Onpa jännät fiilikset kirjoittaa uuden blogini ensimmäistä postausta! Vatsassa on perhosia, kädet tärisevät innostuksesta ja jännityksestä, päässäni risteilee ajatuksia miten lähden tätä postausta kasaamaan ja koitan saada sinne tänne sinkoilevista mietteistäni jonkinlaista koppia. Mutta jospa nyt tästä kaikesta huolimatta hengitän ensin oikein syvään, lasken käteni hetkeksi pois näppikseltä ja alan muotoilemaan ajatuksiani luettavaan muotoon aivan fiilispohjalta. Rehellisesti ja ilman sen suurempia stressailuja. Joo, hyvä idea. Vaihdan vielä taustalla soivan Redraman levyn rauhallisempaan biittiin. Vain Elämää-sarjan uusimman tuotantokauden CD-levy sopii tähän hetkeen kuin nenä päähän. Kuuntelen pari säkeistöä Veskun dramaattista tulkintaa Samuli Edelmannin kappaleesta ja  nyt olen rauhoittunut. Ainakin vähän. Here we go.

Menneen vuoden maaliskuussa pistin pillit pussiin rakkaaksi harrastukseksi muodostuneen blogini pitämisestä. Kirjoitin Pientä onnenpesää parin vuoden ajan ja siinä ajassa opin blogin pitämisestä paljon. Lukijakuntakin kasvoi sinä aikana yli pariin sataan joka on omalla mittapuullani tosi iso määrä! Kuitenkin, vaikka nautin blogini pitämisestä todella paljon ja se oli todella lähellä sydäntäni, siitä alkoikin tulla jollain tavalla minulle taakka. Asetin itselleni sen pitämisestä (nyt jälkeenpäin ajatellen aivan turhia) paineita esimerkiksi postaustahdista ja postausten teosta. Stressasin kuvien ottamisesta, niiden laadusta, tekstien oikeinkirjoituksesta ja kirjoitusvirheistä ja kaikesta mahdollisesta mistä vaan pystyi stressaamaan. Luonnollisesti, tämä kaikki vei aikaa ja aloin tosissani miettimään mihin käytän kallisarvoisen aikani. Pitkän, pitkän harkinnan jälkeen oli aika kiittää ja kumartaa ja astua takavasemmalle blogimaailmasta. Lukijoiden kommentit ja kiitokset blogini pitämisestä jäähyväispostaukseeni olivat todella kauniita ja ne lämmittivät mieltäni. Niitä lukiessa en kuitenkaan koskaan ajatellut enää palaavani bloggauksen pariin. Ja oikeastaan moneksi kuukaudeksi jätin muidenkin blogien lukemisen - totaalinen irtiotto oli paikallaan ja se tekikin todella hyvää.



Mutta hetkonen. Nythän tämä rouva kirjoittelee täällä taas. Syyt lopetaa edellisen blogini kirjoittaminen olivat painavat, joten blogin jatkamiseen syiden tulisivat olla vähintään yhtä painavat myöskin, eikö? Mikä on siis muuttunut? Onko elämässäni nyt enemmän aikaa kuin aiemmin? Vuorokaudessa kun on edelleen 24 tuntia, kuukaudessa 30 päivää ja vuodessa 365 päivää. 

Aikaa bloggaamiseen ei ole lisääntynyt, mutta asenteeni tähän touhuun -ja elämään yleensä- on viime kuukausina kokenut isoja muutoksia. Tulen kirjoittamaan aiheesta vielä laajemmin, mutta lyhyesti todettakoon tässä vaiheessa, että olen pikkuhiljaa oppinut olemaan stressaamatta asioista, joista ei tarvitse tai kannata ottaa stressiä. Tämä on kieltämättä ollut kovakin koulu, mutta erittäin toivottava ja tervehdyttävä. Mitä siis tulee blogin pitämiseen, mulla ei ole pienintäkään ajatusta ottaa tämän pitämisestä mitään stressiä.  Tämä kun on täysin vapaaehtoista ja teen tätä täysin omien voimieni, kykyjeni ja aikatauluni mukaan. Mutta koska koen kirjoittamisen osana luovuuttani ja se on minulle äärimmäisen terapeuttista, päätin pitkän harkinnan jatkaa blogin pitämistä. Tajuan myös, että mistä tahansa harrastuksesta (oli se sitten tv:n katselua, aikakausilehtien lukemista tai urheilua tms.) voi tulla aikasieppo, jos sen antaa haukata liikaa aikaa. Kyse on siis asioiden balanssoinnista.

Pienen onnenpesän jatkaminen ei tuntunut hyvältä ajatukselta, koska olen lopettanut sen pitämisen jo kerran. Haluan myös kirjoittaa uudella tyylillä, ilman sitä Pienen onnenpesän tiettyä naiviutta ja  "kaikki elämässä on niin upeeta ja mahtavaa"-asennetta. Vaikka luonteeltani koenkin olevani myönteinen ja omaavani positiivisen elämänasenteen, viime kuukaudet elämässä ovat opettaneet minulle olemaan täysin rehellinen tunteistani ja niiden tunteiden myöntämisestä. On esimerkiksi ihan ookoo vastata kysymykseen "Mitä kuuluu?" ainaisen "kiitos hyvää"-vastauksen sijasta "kiitos, no tänään on ollut vähän huono päivä." Tulen avaamaan tätäkin ajatusta myöhemmissä postauksissa.



Joten, uusi blogi ja uudet kujeet. Postauksen aihepiirit tulevat mitä luultavimmin olemaan edelleenkin laidasta laitaan kodin laitosta mielen ja kehon hyvinvointiin. Oma hyvinvointi onkin ollut kovasti mielessäni ja tämäkin aihe osaltaan laittoi minut tämän blogin pariin. Blogin nimikin jo viittaa siihen.. :) Ajattelin tehdä myös muiden bloggareiden tapaan jonkinlaisen vuosikatsauksen mitä ollaan Heikin kanssa puuhailtu viime vuonna.  Siitä jää itsellekin sitten kiva muisto.

Blogin ulkoasu on vielä kyllä aika raakile ja kaikki sivugadgettien linkit ei vielä toimi. Katselin Etsystä kivoja blogipohjia, mutta ostaminen vähän mietityttää. Monet ovat sanoneet, että tilaaminen ja pohjan asentaminen on ihan piece of cake, mutta tämä rouva tahtoo ottaa vielä varman päälle. Jos joku vaikka viitsisi vielä kertoa miten se tilaaminen sieltä käytännössä toimii niin olis hei superia!

Nyt suurimman jännitykseni helpotuttua olen valmis julkaisemaan tämän tekstin. Jaiks, täällä sitä bloggaillaan taas! :)




Uusi sivu elämässä

29. joulukuuta 2014


Moikka!

Onpa jännät fiilikset kirjoittaa uuden blogini ensimmäistä postausta! Vatsassa on perhosia, kädet tärisevät innostuksesta ja jännityksestä, päässäni risteilee ajatuksia miten lähden tätä postausta kasaamaan ja koitan saada sinne tänne sinkoilevista mietteistäni jonkinlaista koppia. Mutta jospa nyt tästä kaikesta huolimatta hengitän ensin oikein syvään, lasken käteni hetkeksi pois näppikseltä ja alan muotoilemaan ajatuksiani luettavaan muotoon aivan fiilispohjalta. Rehellisesti ja ilman sen suurempia stressailuja. Joo, hyvä idea. Vaihdan vielä taustalla soivan Redraman levyn rauhallisempaan biittiin. Vain Elämää-sarjan uusimman tuotantokauden CD-levy sopii tähän hetkeen kuin nenä päähän. Kuuntelen pari säkeistöä Veskun dramaattista tulkintaa Samuli Edelmannin kappaleesta ja  nyt olen rauhoittunut. Ainakin vähän. Here we go.

Menneen vuoden maaliskuussa pistin pillit pussiin rakkaaksi harrastukseksi muodostuneen blogini pitämisestä. Kirjoitin Pientä onnenpesää parin vuoden ajan ja siinä ajassa opin blogin pitämisestä paljon. Lukijakuntakin kasvoi sinä aikana yli pariin sataan joka on omalla mittapuullani tosi iso määrä! Kuitenkin, vaikka nautin blogini pitämisestä todella paljon ja se oli todella lähellä sydäntäni, siitä alkoikin tulla jollain tavalla minulle taakka. Asetin itselleni sen pitämisestä (nyt jälkeenpäin ajatellen aivan turhia) paineita esimerkiksi postaustahdista ja postausten teosta. Stressasin kuvien ottamisesta, niiden laadusta, tekstien oikeinkirjoituksesta ja kirjoitusvirheistä ja kaikesta mahdollisesta mistä vaan pystyi stressaamaan. Luonnollisesti, tämä kaikki vei aikaa ja aloin tosissani miettimään mihin käytän kallisarvoisen aikani. Pitkän, pitkän harkinnan jälkeen oli aika kiittää ja kumartaa ja astua takavasemmalle blogimaailmasta. Lukijoiden kommentit ja kiitokset blogini pitämisestä jäähyväispostaukseeni olivat todella kauniita ja ne lämmittivät mieltäni. Niitä lukiessa en kuitenkaan koskaan ajatellut enää palaavani bloggauksen pariin. Ja oikeastaan moneksi kuukaudeksi jätin muidenkin blogien lukemisen - totaalinen irtiotto oli paikallaan ja se tekikin todella hyvää.



Mutta hetkonen. Nythän tämä rouva kirjoittelee täällä taas. Syyt lopetaa edellisen blogini kirjoittaminen olivat painavat, joten blogin jatkamiseen syiden tulisivat olla vähintään yhtä painavat myöskin, eikö? Mikä on siis muuttunut? Onko elämässäni nyt enemmän aikaa kuin aiemmin? Vuorokaudessa kun on edelleen 24 tuntia, kuukaudessa 30 päivää ja vuodessa 365 päivää. 

Aikaa bloggaamiseen ei ole lisääntynyt, mutta asenteeni tähän touhuun -ja elämään yleensä- on viime kuukausina kokenut isoja muutoksia. Tulen kirjoittamaan aiheesta vielä laajemmin, mutta lyhyesti todettakoon tässä vaiheessa, että olen pikkuhiljaa oppinut olemaan stressaamatta asioista, joista ei tarvitse tai kannata ottaa stressiä. Tämä on kieltämättä ollut kovakin koulu, mutta erittäin toivottava ja tervehdyttävä. Mitä siis tulee blogin pitämiseen, mulla ei ole pienintäkään ajatusta ottaa tämän pitämisestä mitään stressiä.  Tämä kun on täysin vapaaehtoista ja teen tätä täysin omien voimieni, kykyjeni ja aikatauluni mukaan. Mutta koska koen kirjoittamisen osana luovuuttani ja se on minulle äärimmäisen terapeuttista, päätin pitkän harkinnan jatkaa blogin pitämistä. Tajuan myös, että mistä tahansa harrastuksesta (oli se sitten tv:n katselua, aikakausilehtien lukemista tai urheilua tms.) voi tulla aikasieppo, jos sen antaa haukata liikaa aikaa. Kyse on siis asioiden balanssoinnista.

Pienen onnenpesän jatkaminen ei tuntunut hyvältä ajatukselta, koska olen lopettanut sen pitämisen jo kerran. Haluan myös kirjoittaa uudella tyylillä, ilman sitä Pienen onnenpesän tiettyä naiviutta ja  "kaikki elämässä on niin upeeta ja mahtavaa"-asennetta. Vaikka luonteeltani koenkin olevani myönteinen ja omaavani positiivisen elämänasenteen, viime kuukaudet elämässä ovat opettaneet minulle olemaan täysin rehellinen tunteistani ja niiden tunteiden myöntämisestä. On esimerkiksi ihan ookoo vastata kysymykseen "Mitä kuuluu?" ainaisen "kiitos hyvää"-vastauksen sijasta "kiitos, no tänään on ollut vähän huono päivä." Tulen avaamaan tätäkin ajatusta myöhemmissä postauksissa.



Joten, uusi blogi ja uudet kujeet. Postauksen aihepiirit tulevat mitä luultavimmin olemaan edelleenkin laidasta laitaan kodin laitosta mielen ja kehon hyvinvointiin. Oma hyvinvointi onkin ollut kovasti mielessäni ja tämäkin aihe osaltaan laittoi minut tämän blogin pariin. Blogin nimikin jo viittaa siihen.. :) Ajattelin tehdä myös muiden bloggareiden tapaan jonkinlaisen vuosikatsauksen mitä ollaan Heikin kanssa puuhailtu viime vuonna.  Siitä jää itsellekin sitten kiva muisto.

Blogin ulkoasu on vielä kyllä aika raakile ja kaikki sivugadgettien linkit ei vielä toimi. Katselin Etsystä kivoja blogipohjia, mutta ostaminen vähän mietityttää. Monet ovat sanoneet, että tilaaminen ja pohjan asentaminen on ihan piece of cake, mutta tämä rouva tahtoo ottaa vielä varman päälle. Jos joku vaikka viitsisi vielä kertoa miten se tilaaminen sieltä käytännössä toimii niin olis hei superia!

Nyt suurimman jännitykseni helpotuttua olen valmis julkaisemaan tämän tekstin. Jaiks, täällä sitä bloggaillaan taas! :)




Latest Instagrams

© Perhosena lennän. Design by Fearne.